Takana viimeinen ensimmäinen koulupäiväni lukiossa.

No, ensinnäkin, mitään alkuhöpinöitä ei ollut, eikä lajittelua, vaan kaikkien piti mennä suoraan ryhmänohjaajan luokkiin. Ja meidän ryhmänohjaajamme luokka on muuttunut. Ja minä rakastin sitä edellistä luokkaa ja vihaan tätä nykyistä. NN ei siis enää ikinä istu minun edessäni. Hän ei enää ikinä nojaile pulpettiini. Minua ei voi enää ikinä laittaa hänen työskentelyparikseen vedoten siihen, että istumme lähekkäin. Hmph.

Joo, tuli nähtyä NN taas. Jotenkin hänen näkemisensä palautti maanpinnalle. Kun en ollut nähnyt häntä koko kesään, tulin näköjään vähän kaunistelleekseni häntä. Minä olin tehnyt hänestä mielessäni sellaisen melkein ylitäydellisen ihmisen ja vasta kun näin hänet, se valkeni minulle. Hän oli ensinnäkin paljon lyhyempi kuin muistin. Melkein voisi luulla, että hän on lyhentynyt kesän aikana melkein kymmenen senttiä, mutta se ei kaiketi ole mahdollista. Ja hänen hiuksensa eivät olleetkaan niin täydellisen mahtavat mitä muistin. Eikä hän nyt muutenkaan niin erityiseltä näyttänyt.

Pitäisi kai olla kauhean järkyttynyt, mutta olen asian suhteen jotenkin kummallisen välinpitämätön. Hänen pikkuveljensä oli kyllä päivän piriste. Minä ja Nan asetuimme kytikselle 1b kotiluokan lähistölle. Kun ihmiset tulivat pihalle, tuijotin jokaista ylitarkkaan, jotta NN:n pikkuveli ei jäisi minulta huomaamatta. Kun hän sitten tuli (viimeisenä), minä repesin nauramaan ääneen. Minä en naura suunnilleen ikinä, ja jos nauran, niin en ainakaan melkein koskaan ääneen. Mutta se oli niin käsittämätöntä, että minä vain repesin.

Minä olin viime vuonna kuullut hänestä sen verran (kuunnellessani NN:n ja hänen jenginsä keskusteluja), että hän oli hyvin paljon NN:n näköinen. Ajattelin sitten, että se olisi siistiä, mutta arvelin, että hän olisi kuitenkin aika lailla erinäköinen, mitä NN. Ja ainakin ajattelin, että minä, joka olen katsellut NN:ää vähän enemmän kuin keskivertoihminen (ainakin niin luulen), olisin sitä mieltä, että he ovat tyystin erilaisia. Mutta he eivät ole. He ovat kuin identtiset kaksoset! He ovat ainakin nopean arvioni mukaan täsmälleen yhtä pitkät, molemmat käyttävät samanlaisia vaatteita ja molemmilla on pitkä tumma tukka. NN:n pikkuveljellä on tosin ruskeammat hiukset kuin NN:llä ja ehkä hitusen pitemmät, mutta muuten he ovat ihan täsmälleen samannäköiset. Nan jopa sanoi minulle, että oli luullut tätä NN:n pikkuveljeä NN:ksi aamulla. Ja NN nimittää pikkuveljeään nimellä Mitch, joten varmaan käytän sitä sitten täälläkin, jos hänestä tulee sellainen ihminen, josta tarvitsee puhua muulla nimityksellä kuin "NN:n pikkuveli".

Ja NN:n hiuksista puheen ollen... Hänellä oli poninhäntä. Kai minun on paha valittaa, että joku pitää hiuksiaan kiinni, koska minä en ikinä pidä hiuksiani auki, mutta se oli kuitenkin jotain hyvin tyrmistyttävää. Ei sillä, että se olisi ollut varsinaisesti huono poninhäntä, mutta minä pidän siitä, kun hänellä on hiukset auki.  Se poninhäntäisyys sitten kruunasi ensivaikutelman: käännyn (kun kuulen, että joku tulee), näen poninhäntäisen ja lyhyen NN:n, joka kävelee minun ohitseni jenginsä luo, kuin kiltti palveluskoira.

Ja mitä tulee minun lukujärjestyksiini: Ihan päin metikköä! Minulle oli merkitty lyhyt matikka, vaikka olin valinnut pitkän. Ja minulla on suunnilleen koko vuoden ajan nollatunti joka päivä (nollatunti alkaa 7:40 ja on tuskaa minunkaltaiselleni myöhään valvovalle ihmiselle). Tässä jaksossa joka päivä, paitsi torstaina. Ja minulla menee ihan tuhottomasti kursseja päällekäin. Molemmat filosofiankurssini osuvat päällekäin jonkun toisen aineen kanssa. Tässä jaksossa minulla osuvat päällekäin fysiikka 7 (sähkömagnetismi) ja biologia 5 (bioteknologia). Kirjoitan biologian, joten minun kannattaisi kai valita se, mutta haluaisin lukea fysiikastakin kaikki kurssit, vaikken kirjoitakaan sitä. Huomenna heti ensimmäinen tunti on noita kahta ainetta, joten minun pitää päättää se tänään. Ja minulla on viikossa viisi hyppytuntiakin! Torstaina jopa kaksi peräkkäin. Argh! Jotenkin heti ajattelee, että eikö näitä kursseja yhtään mitenkään muuten olisi voinut laittaa?! Viikkotunteja on 32, joka ei ole paljon, mutta kun ottaa huomioon hyppytunnit, vietän koulussa yhtä paljon aikaa kuin jos minulla olisi 37 viikkotuntia.

Ja sitten minulla menee biologia päällekkäin vielä viimeisessäkin jaksossa, kemian kanssa. Aion kirjoittaa molemmat, ja molemmat ovat syventäviä kursseja, joten kummaltakaan ei oikein voisi olla pois. Hmm... Mitähän kursseja ne ovat... Ihmisen biologia ja... Reaktiot ja tasapaino ("Reaktiotasapaino, happo-emästasapaino, vahvat ja heikot protolyytit, puskuriliuokset ja niiden merkitys. Liukoisuus ja liukoisuustasapaino. Tasapainoon liittyvät graafiset esitykset.") Ääh.

Hetkinen, mitä pirua! Minulla ei ole biologian yo-valmistavaa kurssia lainkaan! Argh! Minä vihaan näitä lukujärjestyksiä, kun niissä on vaikka mitä vikaa. Ja sitten kun en itse muista, mitä kaikkea siellä pitäisi olla, menen vain sekaisin. Ja minulla on joku kurssi ruotsiakin, vaikka käsittääkseni olen siitä jo kaikki pakolliset lukenut (enkä lue kyllä yhtään sen enempää). Pois vain. Haa! Ja näköjään biologian yo-valmistava kurssi ei mene edes minkään muun päälle! Hurraa!

Tässä meneekin sitten näiden lukujärjestysten kanssa säätäessä varmaan aika kivasti.

Hmm... Huomenna näyttäisi olevan ensin nollatunti biologia/fysiikkaa, sitten kemiaa, hyppytunti, matikkaa, yhteiskuntaoppia ja äidinkieltä. Haa, matikassa alkaa lukuteoria ja logiikka! Se opettaja sanoi viime vuonna, että lause "jos joku kysyy, olen kirjastossa" on logiikan mukaan hyvin väärä, jne. ja jotenkin tuollainen pilkunviilaus tuntuu minusta ainakin ajatuksena kauhean kivalta. Yhteiskuntaoppikin alkaa, mistä en ole järin innostunut, koska se ei ole ikinä kiehtonut minua. Historia menetteli, mutta yhteiskuntaoppi on ihan käsittämättömän tylsää minun mielestäni. Äidinkielessä näyttäisi alkavan viimeinen pakollinen kurssi: Kieli, kirjallisuus ja identiteetti. Tiedä sitten miten se identiteetti kuuluu tuohon, mutta kuulostaa ihan hyvältä. Ja äidinkieli kuulostaa muutenkin hyvältä, koska NN istuu vieressäni. Kai. Jos hän ei päätä siirtyä jonnekin muualle.

Minulla on taas vaikeuksia tehdä minkäänlaisia päätelmiä NN:stä. No, varmaan minun kesän aikana kehittelemäni kuvitelmat ovat sekoittaneet päätäni hieman, mutta jotenkin hän vaikuttaa niin kauhean erilaiselta. Tai, jos ollaan täsmällisiä, hän vaikuttaa samanlaiselta. Ennen hän oli erilainen, mutta nyt hän tuntuu vain jotenkin paljon samanlaisemmalta kuin kaikki muut. Tässä vaiheessa tätä ajatusketjua alkaa ärsyttää ja tekee mieli kysyä itseltäni, että mitä vikaa minussa oikein on? Minä ikävöin häntä eilen, minä olen nähnyt unia, joissa odotan näkeväni hänet, mutta... Mitä nyt? Miten yhtäkkiä muka pitäisinkin hänestä paljon vähemmän? Se ei ole loogista eikä toimi niin. Piste. Eikä minulla ole mitään vaikeuksia hyväksyä tosiasioita. Piste.

Ai niin, melkein unohdin jo. Tässä kirjoittaa 3A:n sihteerin varahenkilö. Hah, joo, tosi hienoa. Olin ykkösellä sihteeri, koska herra Tumppi oli ajatellut, että saisi sillä kiusattua minua. Nyt sitten kun etsittiin luottamusoppilas, puheenjohtaja ja sihteeri ja heidän varahenkilönsä, minut valittiin sihteerin varahenkilöksi. Sitä voisi pitää harhaisesti luottamuksenosoituksena, mutta ei se sitä ole. Opettaja vain sattui kysymään minulta, että olisinko sihteerin vara, joten vastasin sitten vain "no okei" ja siinä se. Ei ollut mitään hienoa äänestystä tai mitään, vaan se meni noin, että opettaja kyseli ihmisiltä: "Kai sinä voisit olla se ja se?" Ei sillä, silloin kun olin sihteeri, minun ei pitänyt tehdä niin yhtään mitään, joten nyt sihteerin varahenkilönä on hyvin todennäköistä, että onnistun välttämään kaiken nytkin.

Mitäs vielä... No, heräsin ajoissa. Kuudelta pelästyin hereille, kun luulin, että olin nukkunut liikaa. Puoli seitsemän sitten soi herätyskello (olin ehtinyt jo nukahtaa siinä välissä uudestaan), ja läimäisin sen vain pois. Sitten kuitenkin kun kännykän herätys soi, heräsin kunnolla, sillä olin piilottanut sen laukkuuni ja minun piti käyttää aivojani, jotta muistaisin mihin taskuun olin sen tunkenut. Eli herääminen onnistui.

Olin eilen illalla puolihermoromahduksen aikana kauhean hermostunut koulun alkamisesta. Ajattelin, että se olisi melkein sama kuin mitä miitin kanssa oli: Ensin on vähän hermostunut ja sitten se hermostuneisuus lisääntyy lisääntymistään, mitä lähemmäs miittihetkeä päästään. Mutta ei se mennytkään niin. Tänään aamulla hermostutti paljon vähemmän kuin eilen, eikä koulussakaan hermostuttanut lainkaan. Tai, ei ainakaan siis enemmän kuin normaalisti. Ihan positiivista. Minulle jopa puhuttiinkin pari sanaa ja minut noteerattiin ja minuun katsottiin. Se tuntui kauhean hyvältä. Tuli heti sellainen turvallisempi olo, sellainen, että ensimmäistä kertaa kauheaan pitkään aikaan olen taas jossain turvassa.

Kotona pitää pelätä jatkuvasti. Koiraani ja isääni. Niin ja itseäni. Pitää pelätä sitä, että joku alkaa vihata minua jonkun takia, mitä kirjoitan tänne blogiini. Koulussa on vain tunnit, ruokatunti ja välitunnit. Ne ihmiset tuntevat IRL-minut, joten minä olen heille sillä lailla fyysisesti olemassa. Täällä netissä tämä olemassaolo on henkisempää. Sekin tuntuu hyvältä, mutta jos ei ole ketään ihmistä, jolle olisin fyysisesti olemassa... Se tuntuisi kurjalta. Että minä en kelpaisi ulkoisesti edes statistiksi muiden elämään. Ja ihmiset lukiossa, he eivät ainakaan näytä siltä, että vihaisivat minua. Se on jo positiivinen asia. Heidän ei tarvitse puhua minulle tai mitään, mutta jos he vain mitenkin noteeraavat minut, se on jo mahtavaa. Niin kuin he katsoisivat minuun ja toteaisivat: "sinä kelpaat". Joo, mistään enemmästä minun ei kannata edes haaveilla kun olen mitä olen, mutta tuokin, että vaikka en olekaan mitenkään parhaimmasta päästä, minä kelpaan kuitenkin.

Tulipas kirjoitettua vaihteeksi taas jotain. Ulkonakin on kaunis ilma, niin voisi mennä varmaan vaalentamaan taas hiuksia. Ai niin, ja jos jonkun muunkin (viittaus edellisen kirjoituksen kommenttiin) mielestä tuo taustaväri tarvitsee vaalennusta, niin sopii ilmoittaa, niin koitan vaalentaa sitä.