Tänään sain töissä huonoja uutisia: kuulemma se vakkaripaikka jota pomoni on lupaillut minulle jo kuukausien ajan, peruutetaankin todennäköisesti kokonaan meidän tiimiltä ja se paikka siirretäänkin tuotekehityksen puolelle. Pomoni sanoi vielä odottavansa lopullista vastausta siitä ja sanoi, että hän on yrittänyt puhua kyllä kaikille että he tarvitsivat juuri minut, kun olen se joka tietää eniten asioiden hoitamisesta siinä uudessa tiimissä, mutta tilanne näyttää kuulemma todella pahalta ja minun kannattaa alkaa etsiä uutta työpaikkaa. Pomoni sanoi, että hänen pomonsa oli keskustellut asiasta jo maanantaina, joten on todennäköistä, että siellä on tullut jo se kieltävä vastaus, koska tämä hänen pomonsa ei panttaisi hyviä uutisia.

Tuo harmittaa ja ahdistaa ja tuntuu niin epäreilulta. On vasta nyt alkanut tuntua, että olen alkanut päästä perille tuosta tiimistä ja siihen liittyvästä työstä, niin turhauttaa ajatus, että joudun taas aloittamaan ihan nollasta. Siis JOS ylipäätään löydän uutta työpaikkaa, niin voi olla, että jään työttömäksi ja sitten pitää miettiä kaikki rahajutut taas uudestaan. Sentään nyt kun olen valmistunut, saan työttömyysrahaa, mutta se on aika laiha lohtu. Ja koko vuoden olen kironnut sitä, että on ensimmäinen vuosi uudessa firmassa, niin lomaa ei ole kertynyt, niin nyt sitten se loman kerryttäminen alkaa taas alusta. Ja siis tämäkin vain siinä tapauksessa JOS löydän uuden työpaikan. Toki toivon edelleen, että saisivat jotenkin järjestymään tuon, että voisin jatkaa tuolla nykyisessä, mutta se kuulosti todella epätodennäköiseltä.

Ehdin jo selata läpi kaikki alan avoimet työpaikat ja yksi paikka löytyi, jota voisin hakea, mutta koska tiedän, että Lester etsii myös uutta työtä, hän on taas paha uhka, koska hänellä olisi siihen hommaan parempi tausta. Toki onhan minulla edelleen se sopimukseni tuolla heinäkuun loppuun asti, niin tässä on jonkin verran aikaa etsiä sitä paikkaa ja ehkä firmat palkkaavat uusia seuraavan kerran sitten kesälomien jälkeen. Mutta onhan se ihan perseestä hakea uutta paikkaa ja kirjoittaa hakemuksia ja päivittää CV ja yrittää saada itsensä näyttämään jotenkin niin hyvältä että joku palkkaisi. Ehkä voisin laittaa pari avointa hakemusta myös, koska on ainakin se yksi alan firma, joka silloin edellisessä firmassa ollessani sanoi olevansa valmis palkkaamaan minut kun valmistun. Mutta katsoin Linkedinistä, että Arrow on aloittanut juuri kuukausi sitten siellä, niin voi olla että heilläkin on nyt rekryt rekrytty. Ja sekin olisi ollut pääkaupunkiseudulla ja mieluummin löytäisin jotain ihan täältä. Vaikka jos kaikki on nykyään melkein etänä, niin kai se on sitten ihan sama.

Sosiaalisuusrintamalla menee kai ihan okei. Näin Twiningia nyt viikonloppuna ja se oli ihan okei. Olen jutellut Tinderin kautta muillekin ja nyt on Twiningin lisäksi kolme muuta miestä joiden kanssa olen jutellut pitemmän aikaa ja jotka vaikuttavat kiinnostuneilta. Yhden tapasinkin viikko sitten ja lupauduin tapaamaan uudestaankin, mutta hän on niin käsittämättömän huono viestittelijä, että nyt alkaa tuntua, että en haluakaan tavata häntä enää. Lisäksi ilmeisesti sen meidän viimekertaisen tapaamisen jälkeen Twining on lopettanut muiden naisten kanssa juttelun. Hän sanoi silloin edellisellä kerralla, että hän juttelee edelleen muiden naisten kanssa ja vähän vinkkasi, että ehkä minunkin pitäisi jutella muiden miesten kanssa, mutta nyt hän sitten sanoikin, että ei juttelekaan enää muiden kanssa ja kysyi, juttelenko minä. Sanoin tietysti siihen, että menin takaisin Tinderiin swaippailemaan, koska sain hänestä sellaisen kuvan, että hän halusi sitä. Mutta vähän kaunistelin sitä ja sanoin, että olen jutellut parin kanssa, mutta että osa nyt lopettaa viestittelyn aika nopeasti. Se on totta, mutta nyt on tosiaan ne kolme muuta joiden kanssa olen viestitellyt jo 2-3 viikkoa.

Se on toisaalta ehkä auttanut minua näkemään Twininginkin ihan vain ihmisenä. Hengattiin melkein koko lauantai yhdessä ja vaikka se vähän hermostutti, se rauhoitti, että otettiin ihan rauhassa ja tutustuttiin vain toisiimme. Hieman harmitti, että se hengaus meni taas pitkälti leffojen ja sarjojen katsomiseen, mutta ei kai siinäkään mitään. Mutta ehkä se, mikä tuntui jotenkin uudelta isolta askeleelta oli se, että kun vaihdettiin silloin lauantaina minun kämpältäni Twiningin kämpälle, me käytiin kaupassa siinä samalla. Ja Twining osti samalla ihan joitain perusostoksia, joita häneltä puuttui, kuten ruisleipää ja Aamupala-sulatejuustoa. Kai olen vain hirveän utelias ihminen, mutta oli kiva nähdä vähän mitä hän ostaa kaupasta ja sitä kautta kuvitella, millaista hänen arkensa ehkä on. Twining oli myös taas jotenkin tosi huomaavainen ja kai sen edellisen tapaamisen fiaskon jälkeen hän yritti pitää huolen siitä, että en juo liikaa alkoholia, juon tarpeeksi vettä ja syön tarvittaessa. Se tuntui toisaalta tyhmältä, koska osaanhan itsekin pitää huolen siitä (paitsi että en ole pitänyt, kun ne Twining tapaamiset ovat stressanneet niin että en ole syönyt). Yritin myös sanoa vähän ohimennen, että ehkä se huono oloni oli yhdistelmä krapulaa, sitä että olin nukkunut liian vähän, ja sitä, että oli stressaantunut olo. Twining ei sanonut siihen oikein mitään, vaan keskittyi lähinnä siihen krapulaolettamukseen, niin en sitten viitsinyt vängätä siitä.

Muutenkaan hän ei mitenkään yrittänyt liikaa mitään fyysistä läheisyyttä, vaan hengattiin pääasiassa ihan kuin kaverit hengaisivat. Jossain kohtaa leffan/sarjojen katsomista nojasin häneen, vaikka se nyt onkin vähän epämukavaa, niin hän sanoi, että jos on parempi, voisin maata siinä sohvalla pää hänen sylissään. Se oli ihan kiva. Mutta toki sitten kun lähdin kotiin ja Twining saattoi minut taas bussipysäkille, hän sanoi yrittäneensä koko illan hahmottaa housujeni läpi, millaiset alushousut minulla on, mutta hän ei kuulemma ollut päässyt varmuuteen siitä, niin hän halusi ihan kysyä ja varmistaa sen. Mikä vähän ärsytti, kun olin kai ajatellut, että nyt me voidaan Twiningin kanssa keskittyä luomaan jonkinlainen merkityksellinen yhteys, niin sitten hän onkin vain miettinyt koko illan sitä, millaiset alushousut minulla on. Ja lisäksi hän oli kauhean innoissaan siitä, että mentäisiin yhdessä rannalle ja siinä häntä vaikutti innostavan lähinnä se, että mitä minä laitan sinne rannalle päälleni.

Jotenkin kai itse olen odottanut, että tulisi jonkinlainen sellainen romanttinen fiilis Twiningia kohtaan, tai että kokisin, että hän tuntisi jotain sellaista minua kohtaan. Mutta tuntuu että minun ja Twiningin välillä on kaksi vaihdetta: kaveruusvaihde ja sitten sellainen epäplatoninen seksivaihde. Tuntuu, että jotain oleellista puuttuu, niin kai sen takia tuntui jotenkin sitten hämmentävältä, että kun koko päivä ollaan oltu sillä lailla kaverimaisesti, niin sitten yhtäkkiä Twining hyppää siihen toiseen vaihteeseen ja alkaa puhua alushousuistani.

Kun tapasin sen toisen Tinder-tyypin viime viikolla, siitäkin tuli vähän samanlainen fiilis. Mentiin terassille ja molemmat juotiin yksi alkoholiton juoma ja juteltiin töistä, leffoista, kirjoista, musiikista, jne. normaalista. Mutta sitten kun tyyppi ehdotti uutta tapaamista ja sanoin että okei, hän ehdotti, että tulisin viikonloppuna saunomaan hänen kämpälleen. Siitä tuli sellainen fiilis, että se vain pilasi sen fiiliksen.

Kai pitäisi olla tyytyväinen, että ilmeisesti jotkut miehet pitävät minua haluttavana, mutta siitä tulee vain sellainen fiilis, että minä voisin olla ihan kuka tahansa ja he käyttäytyisivät ihan samoin. Tuntuu, että on vaikea luoda yhteyttä näihin Tinder-ihmisiin, kun jotenkin stressaan sitä, että he odottavat minulta heti jotain sellaista epäplatonista. Ja vaikka Twiningin kanssa edettiinkin suht nopeasti, niin nyt se tuntuu olleen vähän huono idea ja kun ylipäätään tapaan uuden ihmisen, niin kahden tunnin small-talk -tyyppisen juttelun jälkeen en tosiaankaan ole menossa heidän kanssaan yhdessä saunaan. Ainakin tällä hetkellä, kun tuo stressaa minua ja mietin, että esimerkiksi nuo tyypit joiden kanssa olen nyt jutellut yrittäisivät kauheasti halata tai suudella minua, niin siitä tulee vain jotenkin fyysisesti pahoinvoiva olo. Twiningin kanssa se ei ole ihan sama, koska tunnen häntä vähän paremmin, mutta kun me oltiin siinä bussipysäkillä odottamassa että bussi tulee ja Twining puhui joitain seksijuttuja, mitä oltiin joskus aikaisemmin tehty ja jotain mitä ehkä voitaisiin joskus kokeilla ja kyseli minulta että tykkäsinkö kun hän teki silloin kerran niin tai mitä ajattelisin jos hän tekisi noin, jne. niin tuli vähän sellainen fiilis, että hän olisi voinut olla vain hiljaa.

En tiedä, ehkä tuo tuntuu oudolta senkin takia, että on niin pitkä aika, kun olen viimeksi tehnyt jotain tuollaista jonkun toisen kanssa ja kun Twining nyt on aika uusi tuttavuus, niin ehkä sekin selittää jotain. Ja kun viimeisen vuoden aikana painoni on taas noussut ja nyt kun on taas kesä ja en voi hautautua huppareihin, tunnen oloni hieman vastenmieliseksi. Olen yrittänyt kiinnittää huomiota syömiseeni ja tiedän kyllä missä ongelma on: minulla on tylsää tai stressaan, niin se tapani syödä, vaikkei ole edes nälkä, on palannut. Kun siihen yhdistää sen, että migreenimäinen päänsärky pahoinvointeineen on taas vaivannut pitempään, liikunta on jäänyt välillä vähemmälle. Ja vaikka yritän kävellä enemmän ja tehdä lihaskuntoa kolme kertaa viikossa ja pyörittää hulavannetta myös useamman kerran viikon aikana, se ei riitä korjaamaan sitä, että syön liikaa.

Hankin tosin tällä viikolla uuden virkkuukoukun sen tilalle jonka rotat järsivät käyttökelvottomaksi, joten ehkä ryhdyn virkkaamaan uutta amppelia sille yhdelle tyhjälle ruukulle joka minulla on. Ja ehkä alan käydä uimassa taas kun uimahallit ovat vihdoinkin auenneet. Vaikka kaikesta tuosta tulee osittain se paniikki, että en voi käydä uimassa uimahallissa, koska se maksaa ja kohta jään työttömäksi ja minulla ei ole niin kauheasti säästöjä, kun ajattelin että saan tuon vakkaripaikan ja muutenkin kun tein tuota nykyistä työtä vain osa-aikaisena opiskelujen aikana, pystyin kattamaan sillä lähinnä vain pakolliset menot ja siinä se sitten oli. Ja minä ehdin jo niin odottaa sitä vakkaripaikkaa ja palkankorotusta ja sitä, että ei tarvitsisi hetkeen miettiä raha-asioita niin tarkkaan. Mietin jo sitä, että sitten kun on se vakkaripaikka, voisin ostaa useammin tuoreita marjoja kaupasta, koska aina kun kuljen niiden vadelma- ja pensasmustikkarasioiden ohi, vähän tuntuu pahalta, kun olisi niin kiva ostaa niitä useammin, mutta kun ne ovat niin hirveän kalliita!

Ja nyt kun olen kyllästynyt tähän painooni, olen antanut itselleni luvan lipsua siitä kasvispainotteisesta ruokavaliostakin ja ostanut kanasuikaleita. Toki syön niitä kanasalaatissa, niin siinä tulee vihanneksia mukana, mutta siitäkin tulee harmillinen fiilis, kun haluaisin kuitenkin syödä mahdollisimman vähän lihaa. Mutta jos teen kasvisruokaa, niin sitten se on joko kasvispiirakka, lasagne, pasta, tai muu vastaava, niin niissä on ihan kauheasti kaloreita kun niihin tulee juustoa tai kermaviiliä tai muuta pahaa. Mutta yksi uusi ruoka jota kokeilin, oli paistettu riisi, johon laitoin paprikaa, purjoa, herneitä ja porkkanaa, ja siitä tuli tosi hyvä, kun laitoin siihen vielä itse tekemääni hapanimeläkastikettakin.

Olen pitänyt kirjaa painostani ja vyötärönympäryksestäni ja vyötärönympäryskin on itse asiassa pienempi kuin maaliskuussa kun aloitin mittaamisen ja on painokin ollut jossain vaiheessa suunnilleen sama (puoli kiloa vähemmän) kuin nyt, mutta tunnen oloni jotenkin paljon isommaksi ja vatsani pulleammaksi. Ja paino on pikku hiljaa hilautunut ylöspäin ja jos vertaa kahden vuoden takaiseen, se on noussut viisi kiloa. Se saa minut taas aavistuksen verran ylipainoisen puolelle, enkä halua sitä, vaan mieluummin olisin halunnut viisi kiloa pois siitä aiemmastakin. Tähän syylliseen ja kuvottavaan fiilikseen ei auta myöskään se, että kun juteltiin Twiningin kanssa syömisestä, hän sanoi, että hänen ruokavalionsa on todella tarkka ja että hän laskee paitsi kaikki syömänsä kalorit niin myös sen, mistä ne kalorit koostuvat ja miten paljon proteiinia saa ja millaisia rasvoja. Ja hän treenaa jatkuvasti eikä vain vähän, vaan tuntuu että hän on vähän väliä treenannut niin että hänellä on joka paikka kipeänä.

Mutta yritän keskittyä nyt paremmin taas hyvinvointiini ja kävin eilen hieronnassakin toivoen, että se auttaisi jatkuvaan päänsärkyyn. Ehkä se auttoikin, kun tänään ei ole ollut kuin nälkäpäänsärkyä kun sen työjutun kuultuani vain skippasin koko lounaan. Kuulemma hartiat ja lapani olivat todella jumissa ja tänäänkin on ollut joka paikka vielä hellänä, kun se ei todellakaan ollut mikään sellainen kiva rentouttava pikku hieronta, vaan kunnon vääntöä ja painamista ja venyttämistä ja pehmittämistä. Tuntuu tosin siltä, että on tarpeen mennä lähiaikoina vielä toiseen kertaan, kun se minun aikani oli ehkä vähän lyhyt siihen että kaikki jumit olisi saanut avattua. Mutta on tämäkin parempi ja päänsärky ja pahoinvointi ovat pysyneet nyt tämän päivän ja eilisen illankin poissa. Mutta nyt söin illallista ja söin liikaa ja nyt olo on vastenmielinen taas. Koska päänsärky on poissa, ajattelin, että tänään jaksaisin ehkä käydä kävelemässä ja vetää pienen porrastreenin, mutta olo on ollut sellainen ähky jo sen verran että alkaa vain jo ärsyttää koko odottelu.

Pitäisi saada nukuttuakin enemmän, koska sekin vaikuttaa varmasti siihen syömiseen, niin ehkä pitäisi yrittää mennä vain jo nukkumaan. On vain kurja fiilis kaikesta ja vähän kaikki ottaa nyt päähän.