Ärsyttää, edelleen, vaikka on ärsyttänyt jo vaikka kuinka monta päivää putkeen. Kun siis tosiaan Jaskan kanssa vietettiin yhdessä itsenäisyyspäivää, niin päätettiin yhdessä vaiheessa mennä katsomaan virallisen juhlapaikan lähettyville, että näkyisikö julkkiksia. No ei näkynyt julkkiksia, vaan iso ihmisjoukko riehumassa. Jaskan mielestä se oli siistiä, hän olisi halunnut jäädä pitemmäksi aikaa katselemaan, mutta minä halusin vain kotiin. Eli tuli todistettua sitä mellakkaa ja mellakkapoliiseja ja anarkisteja ihan livenä. Tulin vain todella vihaiseksi. Ymmärrän mielenosoituksen, ja sen että ei olla tyytyväisiä asioihin, mutta kun olin siellä paikanpäällä, katsoin vain että mikä ihme ihmisiä oikein vaivaa. Se oli melkein kuin jostain leffasta, valtava määrä mellakkapoliiseja kilpineen ja välillä ratsupoliisit hajottivat joukon ja ihmiset ryntäilivät joka suuntaan hevosia pakoon. Oli aika aikainen ilta vielä siinä vaiheessa, ei tiedetty että nuo "kiakkovieraat" olisivat siellä, eikä taatusti oltu porukassa mukana.

Tuo ärsytti todella, kun näki, miten ne ilotulitteet lenteli ja porukka hakkaa paikallaan rivissä olevia mellakkapoliiseja lätkämailoilla, ja hevosia heiteltiin erilaisilla esineillä. Mutta ei tuossa vielä kaikki. Laitoin Facebookiin päivityksen tuosta kun päästiin Jaskan kanssa kotiin ja sitten kun olin sanonut siinä, että en mikään anti-anarkisti ole, mutta tuollaista menoa en arvosta, niin yllättäen Facebook-kavereissani ilmeisesti suurin osa on eri mieltä. Kuulemma viesti pitää saada jotenkin menemään perille, ja tuo ainakin huomattiin ja kuultiin, ja Sallakin kommentoi, että mitäs veivät ne hevoset sinne, ihan niiden omalla vastuulla jos jotain sattuu, ja että hän on nähnyt paljon poliiseja virantoimituksessa, koska hänen exänsä oli jalkapallohuligaani, niin tämän hänen laajan kokemuksensa perusteella poliisit ovat yksinkertaisesti vain 99%:sti kusipäitä, ihan oikein jos kerrankin saavat takaisin jotain vastustusta. Ja sitten sain kuulla, että varmaan sitten kannatan sitä, että ruoan hinta nousee ja asuntojen hinta nousee, jne. Ja kun sanoin, että ei, ei se minusta ole hyvä, mutta että väkivaltaa en vain hyväksy missään muodossa, niin siihen vain toitotettiin, että ainakin meni viesti perille, ja että tekihän ne muutakin ei-väkivaltaista, kuten rikkoi ikkunoita kusipääyrityksistä, ja "eihän ikkunaan satu vaikka se rikotaan, niin se ei ole keneltäkään pois".

Ja tosiaan jäin alakynteen, ainoa, joka oli samalla kannalla kuin minä, ja osallistui tähän keskusteluun, oli vanha työkaverini, jonka kanssa en tosiaan ole ollut edes tekemisissä kohta kahteen vuoteen. Tuntui kurjalta, tulin todella vihaiseksi, ja Jaska sitten koko viikonlopun joutui katselemaan, kun olin ärsyyntynyt melkein koko ajan. En vain voi ymmärtää tuota, miten joidenkin mielestä tuollainen on okei. Olisi tehnyt mieli sanoa todella typeriä asioita näille parille tyypille, kuten vaikka että mitä jos katsoisivat sen pahan olonsa kanssa peiliin eivätkä vaan syyttäisi muita niistä asioista ja itsehän elät näiden rikkaiden ihmisten maksamien verojen avulla, niin turha valittaa että "mun rahoilla juhlitaan itsenäisyyspäivää" tai että ehkä ne, jotka on päässeet linnan juhliin tai ylipäätään jonnekin elämässään, ovat tehneet jotain sen eteen, niin mitä jos itsekin tekisit muuta kuin vain nostaisit tukia ja makaisit sohvalla

Tuo olisi ollut tyhmästi sanottu, enkä sanonut sitä, koska mitä muuta minäkään teen? Mutta mietin sitäkin, että olenko sitten elitisti, kun pärjään paremmin, minulla on säästöjä ja nyt olen jopa yliopistossa. Mietin myös sitä, että olenko jotenkin vähemmän sairas, vähemmän masentunut, kun olen näissä asioissa paremmassa tilanteessa kuin jotkut, vai olenko vain yrittänyt enemmän? Kaikkein ärsyttävintä minusta on se, että ihmiset, joilla menee paremmin, sanovat vain, että et yritä tarpeeksi, siksi sinulla ei mene hyvin, koska se lopputulos ei välttämättä ole suoraan verrannollinen siihen yrittämiseen. Mutta mietin silti, että miksi minusta sitten tuntuu, että olen vain niin erilainen kuin monet muut mielenterveyskuntoutujat. Ja miksi minä suutun heille niin kovaa, että haluaisin sanoa joitain asioita, jotka tiedän typeriksi ja mahdollisesti epätosiksi.

Mutta olen vain vihainen, edelleen, vaikka selitin tuosta jo terapiassakin. Pitäisi mennä Keskukselle taas, mutta kun mietin, että Salla on siellä AINA, niin en vain haluaisi. Ja Salla ei jousta missään, ja varmaan saisin taas kuulla, että miten olin väärässä ja miten on hyvä, että on väkivaltaisia mellakoita, että viesti menee perille.

Ja nyt yksi näistä kaikkein radikaaleimmista tyypeistä valittaa Facebookissa, että asumistuki on lopetettu ja työttömyystukeakaan ei ole tullut, jne. jne. ja että ei ihme että ihmiset mellakoi. Tuohonkin tekee mieleni sanoa, että hei kuule, mitä jos teidän viesti meni niin hyvin perille, että nyt rikkaat on päättäneet, että vittu noille vandaaleille ei mitään rahaa makseta, kun niiden rikkaiden rahoillahan sä elät.

Mutta Jaskan kanssa meni ihan hyvin, hän lähti vasta tänään täältä kämpältäni. Ja nähdään nyt sitten taas tässä ihan parin päivän päästä, kun mennään katsomaan leffaan sitä Hobittia.

Mutta jouluksi kotiin meneminen tuntuu yhä epämiellyttävämmältä mitä lähemmäksi se tulee. Olen nähnyt siitä jo painajaisiakin, ja tekisi mieli olla vain menemättä. Kuulemma kone on rikki, tai siis muuten vain toimimatta, kuten viime joulunakin, joten minulla ei sitten ole mitään tekemistä, kun eristäydyn johonkin huoneeseen siksi aikaa kun koko muu perhe tekee yhdessä jotain muuta. En vain haluaisi mennä kotiin. Haluaisin toisaalta viettää joulua kotona, mutta en silti toisaalta haluaisi mennä sinne lainkaan. Tuntuu vain, että ei ole mitään ratkaisua tuohon tilanteeseen, tai siis ratkaisuja on, mutta ei sellaista, johon olisin itse tyytyväinen.

Mutta nyt lähinnä olen vain vihainen ja ärsyyntynyt. Olen lukenut suunnilleen kaikki uutiset niistä mellakoista ja en tiedä edes miksi etsin niitä lisää ja lisää, koska tulen niistä vain entistä vihaisemmaksi, enkä haluaisi olla vihainen. Yleensä pyrin ymmärtämään ihmisiä ehkä vähän liikaakin, mutta tämä on vain jotain, mitä minä en ymmärrä, enkä edes halua ymmärtää, ja minusta on vain täysin käsittämätöntä, että joidenkin mielestä tuo toiminta on ollut kaikin puolin onnistunutta.