Viikonlopun tilastoja<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Viikonlopun aikana sängyssä (joko nukkuen, puolinukkuen tai hereillä loikoillen) vietetty aika: 26 tuntia

 

Tehdyt koulutehtävät: 2 kpl pitkän matikan vanhoja YO-tehtäviä, 1 kpl biologian itsenäisiä tehtäviä

 

Pianon soittamiseen käytetty aika: n. 6 tuntia

 

Viikonlopun kulutetuimmat biisit: Wish You Were Here (Blackmore’s Night), Toccata & Fugue, d-minor (Bach)

 

Nähdyt painajaiset: ∞

 

Alas saadut kokonaiset ateriat: 0 kpl

 

***

 

Tuosta saa ehkä jotain kuvaa minun viikonlopustani. Olen viettänyt yli vuorokauden sängyssä. Nukkunut en ole tuosta kuin ehkä ”vain” parisenkymmentä tuntia. Ihan kivasti kuitenkin. Olen lisäksi soittanut vaihteeksi ihan kivasti pianollakin. Ja tehnyt koulujuttuja ja saanut laskettua jopa täysin oikein kaksi vanhaa pitkän matikan YO-tehtävää, jotka oli läksynä. Ja olen pähkäillyt myös biologian itsenäisten tehtävien kanssa. Ne on kauhean hankalia, mutta yhden olen saanut jo ratkaistua.

 

Kuuntelemani musiikki on taas kummallisesti vaihtanut aika paljon tyyliä. Nightwishista se on siirtynyt enemmän klassiseen ja sitten sen lisäksi ylikulutan tuota imelää pop-biisiä. Ja tuo Bachin Toccata & Fugue teos uruille on käsittämättömän mahtava.

 

Sitten on kuitenkin myös tuo ei niin hohdokas puoli painajaisineen ja syömättömyyksineen. Herään öisin jatkuvasti ja näen painajaisia koko ajan. Ne painajaiset ovat ihan laidasta laitaan, mutta mukaan mahtuu ällistyttävän paljon NN-aiheisia unia. Yhdessäkin unessa, johon heräsin, NN ensin jutteli neiti EH:n kanssa ja sitten he suutelivat. Ja sitten minä pimahdin ja hyökkäsin neiti EH:n kimppuun ja me molemmat kiljuttiin ja kiskottiin toisia hiuksista ja raavittiin toisiamme, jne. Kunnon kissatappelu.

 

Ja sitten syöminen kangertelee. Olen laihtunut vaihteeksi taas ihan törkeästi. En vain saa suunnilleen mitään alas. En edes muista, koska olen viimeksi painanut näin vähän. En tiedä tarkkaan, miten paljon painan, kun en ole punninnut itseäni kahteen päivään, mutta perjantain lukeman ja painonkehityksen perusteella se on todennäköisesti jo -10 kilon kieppeillä. Se on jo niin paljon, että vaikka minun itseni on kauhean hankala huomata oman painoni muutokset, niin nyt jopa minä huomaan itsessäni eron.

 

Lisäksi olen huomannut myös vielä yhden huonon merkin. Olen taas alkanut laskeskella, että miten kauan on mennyt ilman että olen satuttanut itseäni tarkoituksella. Jotenkin se tulee mieleen paljon entistä useammin taas.

 

Mitähän nyt vielä sanoisi. Ne kuristavat kädet vaivaavat näin viikonloppunakin aina silloin tällöin. Ahdistaa aika paljon melkein koko ajan.