Minä olen miettinyt tänään taas ihan hämäriä asioita. Ja kuunnellut lisäksi pirun paljon musiikkia (TSH Kaksi Tornia). Ja ollut moneen kertaan niin kyllästynyt, että oli tehnyt mieli sanoa opettajille, että pakko lähteä kotiin, kun päätä särkee liikaa tms. Ei minun päätäni särje tänään mitenkään erityisen paljon, mutta koulu vain inhottaa minua juuri nyt.

Roomalaiset tulevat tänään kotiin. Tai oikeastaan huomenna, koska he ovat kotona suunnilleen kello 4:00 aamulla (ja kouluun on pakko tulla, kun muuten he voivat saada kurssien keskeytysmerkinnän (liikaa poissaoloja matkan takia)). Nyt he ovat Englannissa odottamassa sitä lentoa Tampereelle. Jos tämä, mitä nämä viime päivät ovat koulussa olleet, olisi sitä, mitä koulunkäyntini olisi ilman näitä poissaolevia henkilöitä, niin on sitten ihan hyvä että he palaavat. Luokka on tuntunut kauhean tyhjältä.

Sain äidinkielen aineeni takaisin. 9+. Taas. Siitä tuli kuitenkin parempi kuin siitä aineesta, jonka tekemiseen näin ihan törkeästi vaivaa, joten nyt voin hyvällä omatunnolla sutaista vain kaikki seuraavatkin aineet.

Olen miettinyt kauheasti Merryä viimepäivinä. Tai pikemminkin meidän kahden eroavaisuuksia. Tänään sitten kun pyöräilin koulusta kotiin, ajattelin, että mitä jos Merrykin olisi Vuotiksessa. Tai jos hän olisi Kylässä. Tai jos kyläläiset olisivat tutustuneet meihin kahteen IRL silloin kun me olimme vielä kavereita. No, tulin sitten siihen tulokseen, että jos kyläläiset olisivat todistaneet IRL meidän kahden välirikkoa, eivät he olisi eronneet mitenkään IRL-ihmisistä. Ei heitä olisi kiinnostanut minun näkökulmani asiaan, vaan pelkästään se, että minä eristäydyin siitäkin huolimatta, että en sopinut enää Merryn kanssa. Ja sitten kun he olisivat tarpeeksi kauan olleet puolueettomia, he olisivat ystävystyneet enemmän Merryn kanssa, koska hän selkeästikin oli tilanteen kärsijä (siis ajatelkaa, ilkeä Amia hylkäsi Merryn!).

Ja jos Merry olisi nyt Kylässä ja se selviäisi minulle vasta jossain miitissä, kaikki pitäisivät Merrystä enemmän. He olisivat kaikki tulleet paremmin toimeen Merryn kanssa kuin minun. Se sattuu vähän. Sitä olisi niin kiva ajatella, että nämä ihmiset tuntevat minua hieman paremmin kuin IRL-ihmiset ja että he ymmärtäisivät minua. Mutta eivät he ymmärtäisi. Minä teen vain niin kuin aina muutenkin: kun en pelkää heitä ja näe heitä IRL, niin teen heistä superihmisiä, joihin voin luottaa ja jotka välittäisivät minusta oikeasti.

Ja Thes, Thes olisi taatusti kyläläisten suosikki. Täysin Harry Potteriin hurahtanut, silmälasipäinen, sosiaalinen ja todistuksen keskiarvo 10+. Ja vaikka hän joskus päättäisikin suuttua heille, kaikki antaisivat hänelle aina anteeksi. Kaikki antavat aina Thesille anteeksi, jos hän sitä pyytää. Kaikki antavat hänelle aina uuden mahdollisuuden. Toisaalta, niin minäkin teen, joten turha minun on kai siitä muita sitten syyllistää.

Nan tietysti olisi kaikille se okei-tyyppi, koska he eivät ehtisi tutustua häneen paremmin, koska hän on niin kiireinen ja pyrkii kohtelemaan kaikkia tasavertaisesti, oli tavattu ensimmäisen kerran kymmenen vuotta tai kymmenen minuuttia sitten. Mutta minusta he eivät pitäisi. Ihmisten ensireaktio minusta ei tapaa olla "voi kun mukava ja kiva ihminen", vaan heiltä kestää äärettömän kauan edes oppia muistamaan, että minä olen joku.

Nyt tuntuu siltä, että tekisi mieli poistaa tämä koko blogi, tuhota käyttäjätunnukseni Vuotiksessa ja lakata käymästä Kylässä lopullisesti. En minä tiedä tarkkaan miksi, paitsi osittain. Yksi tapahtuma on vaivannut koko viikonlopun, vaikka yleensä en tapaa vatvoa pikkuasioita kovin pitkään. Olen lisäksi lukenut taas uudestaan ja uudestaan niitä Kylä-episodin screencapseja. Ei luulisi, että ne vaikuttaisivat enää mitenkään, mutta kyllä ne vaikuttavat. Ne saavat minut vain tajuamaan taas, että kyläläiset eivät ole mitenkään erilaisia. Minne ikinä menenkin ja miten ikinä käyttäydynkin, jokin saa aina osan ihmisistä minua vastaan. Ala-asteella Elm kavereineen päätti kiusata minua niin, että pelkäsin mennä kouluun. Yläasteella minua nimiteltiin ja aloin pelätä yhä enemmän uusia ihmisiä ja lisäksi pelkäsin yhteyksiä niihin haukkumanimiin, nyt sitten Kylässäkin osa ihmisistä haukkui minut lyttyyn ja pelkään mennä Kylään ja pelkään kirjoittaa tähän blogiini.

Tekisi mieli deletoida tämä teksti, koska en halua, että kukaan tuttu ihminen lukee tätä. En minä halua kertoa heille enää mitään. En minä halua yrittää saada heitä ymmärtämään mitään. Ennen yritin ja pyrin selvittämään kaikki asiat, jotka vaivasivat minua edes hiukan, mutta en halua tehdä niin enää. Olen kai vihdoinkin alistunut siihen, että minä olen se IRL ihminen joka olen. En Amia. En Ami. En mitään muuta kuin se, mitä olen aina vihannut.