Viikko on ollut todella hankala. Olen ollut kauhean väsynyt, koska olen todella fiksusti valvonut älyttömän myöhään vain katsellakseni vanhoja Frendien jaksoja netistä. Ja kaikki tuntuu menevän huonosti. En tiedä johtuuko se lääkkeestä vai jostain muusta, mutta syömiseni on ihan hallitsematonta. Ahmin itseni kipeäksi joka ilta. Mieleni tekee syödä koko ajan, en pysty olemaan ahmimatta!

Olen saanut ihan pikkupikkuriikkisen syömistä hallintaani ja painon nousu on lakannut. Se ehti kyllä noustakin jo ihan liikaa, +1,5 kiloon asti. Alan ahdistua tuosta ahmimisesta ja se on edelleen niin hallitsematonta, että tuntuu että olen tulossa ihan hulluksi sen takia. No, ainakin se taudinkuva on muuttumassa ahmimishäiriöstä enemmän bulimian puoleen, sillä olen ensimmäistä kertaa ikinä alannut oksennella silloin tällöin tahallani, jotta pystyisin edes hieman parantamaan mieltäni järjettömän ahmimisen jälkeen.

Sentään on jotain uusia kokemuksia taas, niin olen viisaampi. Pystyy oksentamaan keskellä yötäkin vaikka kaikki muut olisivat kotona, eikä kukaan huomaa mitään. Jos syö tarpeeksi niin sitten kun tarpeeksi tökkii kurkkuun, niin sitten se lopulta vain purskahtaa ulos.

Nyt olen vaihteeksi ahminut koko päivän, kun olen ollut yksin kotona, enkä jaksa siivota. Kaikkialla on kulhoja ja lautasia ja roskia, koska en ole syömisen jälkeen viitsinyt kerätä niitä pois. En ole ottanut yhteyttä Naniin, enkä tehnyt mitään tärkeää.

Olen vain syönyt ja paisunut kuin pullataikina. Olen yrittänyt edes jotenkin vaikuttaa positiivisesti tulevaan painokehitykseen siten, että olen pyrkinyt kasvattamaan lihaksiani. Joten sitten kun pystyisin taas kontrolloimaan syömistäni, laihtuisin tehokkaammin, koska ruumiini kuluttaisi uusine lihaksineen enemmän energiaa kuin aikaisemmin.

Kirjoittaminen sattuu ranteisiin, niitä särkee törkeästi. Ja nenää kutittaa. Alan olla vähän liian neuroottinen vähän liian monen asian suhteen. Yritän kaikkeni jotta saisin edes jotenkin pidettyä narut käsissäni, mutta hallitsemattomuuteni pilaa sen kaiken. Enkä jaksa kirjoittaa enkä miettiä, koska fyysisesti on paha olla, kun käsiä särkee, nenää kutittaa ja tekee suunnattomasti mieli ahmia koko ajan, eikä lopettaa koskaan, yhtä lailla valvoa eikä koskaan mennä nukkumaan.

Ei mene oikein hyvin nyt. Tolstoi ja Dostojevski ovat okei kylläkin ja Tolstoin kyhmy on varmaan juuri se rasvapatti, enkä vienyt sitä eläinlääkärille, kun ei se satu siihen eikä patti kasvakaan. Ja tiedän että ne on jo aika vanhoja ja kuolevat jokatapauksessa, mutta en minä raaskisi luopua niistä. Minä säilytän kaikki vanhat leffaliputkin, sillä sydän itkisi, jos heittäisin ne pois. Mutta olen halaillut ja seurustellut muutenkin rottien kanssa keskimääräistä enemmän nyt. Mutta en ole jaksannut siivota niiden häkkiä tällä viikolla, enkä leikata kynsiä. Pitäisi pitäisi pitäisi, mutta en saa tehtyä.

Tyhmä kirjoitus tämäkin, tekisi mieli hakata päätä seinään niin ehkä ranteiden särky unohtuisi.