Jaha, kirjoitin ylipitkän kirjoituksen, jonka mukamas tallensin luonnoksena, mutta näköjään se ei tallentunut. Toisaalta hyvä, koska tallensin sen luonnoksena juuri sen takia (en yleensä tee luonnoksia) koska mietin että haluanko julkaista sitä lainkaan. Jo sen kirjoittaminen tosin auttoi järjestelemään vähän ajatuksia.

Mutta summaan nyt pääasian. Tavattiin Twiningin kanssa perjantaina ja jäin yöksi. Toisaalta olen edelleen sitä mieltä että hän on kiva ja kun pelattiin Xbox-pelejä, niin se oli tosi hauskaa ja kun onnistuin sabotoimaan häntä Speedrunnersissa niin että hän hävisi tason, hän kosti sen minulle kutitushyökkäyksellä. Mutta kaikki muu epäplatoninen ei vain sujunut yhtään. Viikko sitten minulla oli oikein hyvä fiilis, mutta tällä kertaa jokin ei vain klikannut yhtään. Toisaalta tällä kertaa oltiin molemmat kokonaan selvinpäin, niin ehkä se vaikutti. Ehkä me ollaan molemmat myös vähän liian samanlaisia ja ehkä hieman ylikohteliaita (tai ehkä vain noloja), kun pariin otteeseen jäätiin junnaamaan johonkin, että "olisko susta kivaa jos X", "en tiedä, olisko susta kivaa jos X", "en tiedä, olisko susta kivaa". Kumpikaan ei oikein halunnut ottaa sitä ensimmäistä askelta.

En tiedä miten paljon kokemusta Twiningilla on naisista (ymmärsin hänen puheistaan että jonkin verran), mutta oikeastaan kaikki epäplatoninen mitä hän teki tuntui minusta joko vähän oudolta, epämukavalta tai ihan suoraan kivuliaalta. Toki hän oli edelleen se huolehtiva itsensä eli kyseli aina etukäteen, että voiko hän tehdä niin tai näin, mutta sitten kun sanoin että joo, niin hän oli jotenkin niin osaamaton että mikään ei oikein tuntunut hyvältä. Yritin kyllä laittaa kaikki kommunikoijan taitoni peliin ja ohjeistaa ja kysyä itse ja pitää tunnelman hyvänä, mutta jossain kohtaa vain minulle tuli sellainen olo, ettei siitä tule mitään ja luovutin. Henkisellä tasolla siis, toki homma piti vetää loppuun kun se oli kerran aloitettu. En kadu, että menin sänkyyn hänen kanssaan, mutta kai olen vähän pettynyt, että tuntui että se oli vain niin outoa, kai pääasiassa koska Twining oli jotenkin niin poissaoleva, eikä minusta tuntunut, että hän tunsi mitään vetoa minua kohtaan. Sanoin sen hänellekin jälkeenpäin, mutta hän vakuutti ettei siitä ollut kyse vaan että hän vain yritti keskittyä niin kauheasti, että ehkä se siksi oli vaikuttanut siltä.

Lisäksi opin Twiningista sen tapaamisen aikana taas jotain uutta. Ennen kaikkea minulla alkaa vahvistua kuva siitä, että hän ei ole lainkaan niin itsevarma kuin miltä hän vaikutti tai yrittää vaikuttaa. Hän ei sanonut sitä suoraan, mutta kaikki tuon tapaamisen aikana tuntuu vaikuttavan siltä, että hän ei ole yhtään sinut oman kehonsa kanssa. Hän näyttää tosi hyvältä, mutta tuntuu että hän itse on koko ajan vain keskittymässä siihen, että miltä se hänen kroppansa näyttää sitten myöhemmin. Hän puhui taas siitä kun hän oli ollut aikaisemmin ylipainoinen ja se miten hän puhuu siitä on kuin hän puhuisi jostain kokonaan eri ihmisestä. Hän ei kuulemma ole halunnut käyttää laihduttuaan edes mitään samantyylisiä vaatteita, koska ne muistuttaisivat häntä siitä kun hän oli lihava.

Hänellä saattaa myös olla syömishäiriö, koska nyt kun mietin asiaa, niin en ole nähnyt hänen syövän oikein mitään. Kaikkien meidän tapaamisten aikana hän on syönyt vain neljä keksiä ja vähän rahkaa. Kuulemma hän ei syö töissäkään lounaaksi kuin rahkaa. Ja kun hän on tehnyt joitain juomasekoituksia ja olen nähnyt hänen jääkaappinsa sisään, eikä siellä ole mitään muuta kuin alkoholia ja lantrinkeja. Ja ilmeisesti rahkaa jossain. Kun jäin yöksi perjantaina, hän sanoi, että hänellä ei ole kylläkään mitään ruokaa, koska hän ei ehtinyt käydä kaupassa ennen kuin tulin. Olin itse syönyt juuri ennen lähtöäni, koska edellisellä kerralla en ollut, jolloin hän sanoi ettei hänellä ollut nälkä, niin söin sitten itsekseni kiinalaista hänen kämpillään. Ja kun lähdin lauantaina aamulla, Twining sanoi että hänen pitäisi varmaan mennä kauppaan, mutta että ehkä hän ei jaksa vaan menee vasta seuraavana päivänä. En sanonut mitään, mutta ajattelin vain, että hänhän oli sanonut ettei hänellä ole lainkaan ruokaa kämpällään, niin mitä ihmettä!

Lisäksi sain selville, että hän ei ollut ihan 100% rehellinen meidän ensimmäisellä tapaamisella. Juteltiin silloin vain ihan yleisiä asioita ja olin kysynyt, että onko hän asunut miten pitkään siellä kaupunginosassa, onko hän tykännyt asua siellä ja onko hän ihan syntyjään paikallisia vai kotoisin muualta päin Suomea. Siis perus small talk -aiheita. Hän sanoi että joo hän on asunut koko ikänsä tässä samassa kaupungissa, vaikkakin eri kaupunginosissa. Mutta kuulemma se ei olekaan ihan totta, vaan että se on vain jotain mitä hän sanoo, koska ihmiset ovat kuulemma välillä niin ennakkoluuloisia, että koska hän menee ihan syntyperäisestä suomalaisesta ulkonäöltään ja hänellä on suomalainen nimikin, hän ei sano että on vain puoliksi suomalainen ja että hänen äitinsä on kotoisin ihan muualta. Hän sanoi olevansa välillä todella itsetietoinen puheestaan, mutta minä en ainakaan huomaa mitään poikkeavaa siinä. Välillä viestitellessä olen miettinyt joitain hänen tekemiään kieliopillisia valintoja, mutta olen vain ajatellut, että se nyt on se miten hän vain kirjoittaa. Monet käyttävät kirjoittaessa sellaisia jänniä puhetyylissä luonnollisesti kulkevia vähän outoja kieliopillisia rakenteita, joten koska pääasiassa hänen viestinsä ovat kuin kenen tahansa muunkin, en ole ajatellut siinä olevan mitään outoa. Eikä tuo vaivaa minua, mutta se vähän vaivaa, että mikähän muu mitä hän on sanonut ei ole ihan totta.

Tuntuu ihan yleisestikin että hän on jotenkin ihan hukassa itsensä kanssa ja se tuntuu minusta tosi pahalta. Jo heti alussa kun viestiteltiin hänen kanssaan, koin, että hän vaikuttaa jotenkin todella yksinäiseltä. Tällä tapaamisella hän kysyi minulta myös, että mitähän me ollaan ja mitä se olikaan mitä sanoin silloin viimeksi olevani hakemasta Tinderistä. Kertasin sen ja sitten tultiin taas vähän siihen johtopäätökseen, että joo on se suunnilleen sama sitten meillä. Mutta kun hän kysyi sitä, että mitä me ollaan, niin hän sanoi heti kysyvästi: "Ainakin kavereita?" Jotenkin sain siitä sellaisen fiiliksen, että hänelle on tärkeämpää se, että minä olen edes hänen kaverinsa kuin että on jotain mahkuja johonkin enempään. Hän sanoi myös taas, että hänellä oli edelleen ikäviä tuntemuksia siitä 2-3 vuotta sitten päättyneestä edellisestä suhteestaan ja että sen jälkeen hänen on ollut vaikea ajatella uutta suhdetta, mutta että katsotaan rauhassa mihin tämä meidän juttu etenee, kun "eihän hänen ollut silloin aikaisemminkaan tarkoituksena ihastua", kun hän kehitti aikoinaan tunteita siihen eksäänsä. Tuo lainausmerkeissä oleva on suora lainaus häneltä ja se sattui vähän korvaani.

Toki itsekin olen tuon meidän viimeisen tapaamisen jälkeen nähnyt Twiningin ihan eri tavalla. Tunnen häntä kohtaan ihan eri tavalla. Kun menin hänen kämpälleen silloin perjantaina, oli sellainen jännittynyt ja vähän ihastunut fiilis. Ehkä sen takia nyt sitten tuntuukin, että koko homma ärsyttää, kun kai ehdin jo elätellä toiveita siitä että jos olisikin käynyt unelmatuuri ja ensimmäinen Tinderistä tapaamani olisikin ollut sellainen jonka kanssa olisi voinut olla pitempään ja jonka kanssa olisi oikeasti synkannut kaikilla tasoilla. Toisaalta tuntuu että haluanko nähdä Twiningia enää lainkaan, mutta toisaalta miksei sitä kaverina voisi ainakin jatkaa, kun eihän minullakaan ole täälläpäin kauheasti kavereita joiden kanssa hengata. Mutta saa nähdä. Ollaan kyllä sen jälkeen kun lähdin lauantaina hänen kämpiltään viestitelty kaikkea jokapäiväistä niin kuin nämä viimeiset viikot päivittäin muutenkin. Sen jälkeen se on vain tuntunut hieman rasittavammalta.

Tunnen itseni jotenkin vähän huonoksi ihmiseksi, kun mietin että miksi Twininginkin piti olla noin vaikea tapaus kaikkine outouksineen ja epävarmuuksineen. Olen vasta pikku hiljaa alkanut hyväksyä sen, että voin toki olla tukena muille ihmisille heidän ongelmiensa keskellä, mutta että minä en pysty korjaamaan heitä, vaan heidän täytyy tehdä se itse. Ja että minun tehtäväni on myös miettiä itseäni ja sitä että jos nämä muiden ihmisten ongelmat aiheuttavat esim. käytöstä joka aiheuttaa minulle jatkuvasti harmitusta tai mielipahaa, niin minun pitäisi miettiä tarkkaan onko järkevää sitten ylipäätään viettää aikaa heidän seurassaan.

En tiedä, pitää kai pitää silmät auki Twiningin suhteen. Mielenkiinnolla odotan tosin, että ehdottaako hän seuraavaa tapaamista vielä, vai jääkö tämä vain harventuvaksi viestittelyksi. En tiedä. Kun tuntuu että meillä kuitenkin jotenkin klikkasi, mutta ehkä se ei ole sitten romanttinen se klikki. Hänen kanssaan on ihan kiva puhua asioista. Tai ehkä vain takerrun häneen niin kuin koen että minulla on tapana takertua ihmisiin, koska tunnen oloni yksinäiseksi ja on ollut niin kivaa ihan vain nähdä toista ihmistä kasvotusten. Vihaan koronaa.

Päätä on särkenyt nyt yli viikon putkeen, sillä lailla aika migreenityyppisesti, koska siihen on liittynyt myös pahoinvointia. Jätin latinan kurssin kesken, koska aivot eivät toimineet alkuviikosta lainkaan, koska särkyyn ja pahoinvointiin liittyi silloin vielä lisäksi aivojen täysi puuroutuminen. Otin migreenikohtauslääkkeen tiistaina ja se auttoi vähän. Ainakin hetkeksi. Tuntuu, että kroppani on ihan sekaisin. Nukun huonosti ja näläntunne on kadonnut melkein kokonaan ja ruoka menee pakolla syödessäkin huonosti alas. Välillä ahdistaa niin paljon että kurkkua kuristaa ja alkaa oksettaa. Melkein tuntuu, että alan vähitellen vain kokonaan lakata olemasta ihmisenä.

Ei ole hyvä olo tänään.