Minua ärsyttää taas vaihteeksi. Se on ollut tasaista ärsyynnystä kyllä viime aikoina, että kai ihan normaali päivä tämäkin.

Vaihteeksi olen osallisena "ihmissuhdedraamaan", kun Salla minut sellaiseen vetäisi. Hän on käynyt todella ylikierroksilla sen jälkeen kun erosi poikaystävästään vuodenvaihteessa, mutta hän käy jatkuvasti yhä ärsyttävämmäksi. Olen kuunnellut hänen avautumisiaan Facebook-viestijutussa, jossa hän lähinnä selittää ja minä sitten yritän olla kiva ja kuunnella. Lähinnä hän julistaa, että kaikki ihmiset ovat paskoja, ja latelee esimerkkejä siitä, ihmettelee, miten joku teatterikaveri korotti ääntään hänelle, että ei halua puhua muista enää pahaa seläntakana, mistä Salla sitten loukkaantui, kun eihän hän mitään pahaa muista sano.

Nyt sitten oli aiheena se, miten hän oli ensinnäkin hyppinyt suunnilleen seinille kotona viikonloppuna ja oli sitten päättänyt lähteä yöhön joidenkin kavereidensa kanssa. Sitten seuraavana päivänä hän valitti minulle, miten kaikki ihmiset ovat pettäjäpaskoja, ja että olivat pelanneet pullonpyöritystä ja siinä oli paljastunut uusia pettämisjuttuja ja tehtävä-osioissa oli tehty kaikkea sellaista, josta Salla omien sanojensa mukaan parisuhteen osapuolena olisi joutunut sairaalaan.

Hän vain valitti ja valitti, ja minä sitten hieman ärsyyntyneenä tästä monen viikon valituksesta ja itsekeskeisyydestä heitin ehdotuksen, että jos ne ihmiset ärsyttää ja arvoissa on paljon isoja eroja, niin mitä jos et hengaisi heidän kanssaan enää, vaan yrittäisit vaihtaa porukkaa. Siitä hän suuttui minulle ja sanoi, että KAIKKI ihmiset on sellaisia, ja että luuletko että en ole kokeillut vaihtaa porukkaa ja kaikki ihmiset on ihan paskoja ja olen monta kertaa repinyt juuret irti maasta ja muuttanut ihan toiseen kaupunkiinkin! Jatkoi valittamistaan ja minä sitten toistin sen pointtini varmaan jotain viisi kertaa ennen kuin hän sitten ilmeisesti vaivautui lukemaan sen tai ylipäätään ottamaan huomioon.

Sanoin, että et voi yleistää, että kaikki ihmiset olisivat tuollaisia, ja vaikka olet porukoita vaihtanut, niin en vain näe muuta vaihtoehtoa kuin tehdä samoin nyt, jos ei sitä seuraa kestä. Lisäksi sanoin, että itse en ole huomannut ilmiötä, että kaikki parisuhteessa olevat ihmiset tavan mukaan pettäisivät toista osapuolta, tms. ja että ehkä hänen kannattaisi kokeilla yhdestä porukasta toiseen samanlaiseen vaihtamisen sijaan ihan uudenlaisia ihmisiä. Ja ehkä siinä ystävystymisvaiheessa kannattaisi jo puhua omista arvoista ja ottaa selvää toisen mielipiteistä myös ja valikoida tarkemmin, keiden kanssa ystävystyy. Ja jos silti huomaa, että on kaveri joidenkin sietämättömien ihmisten kanssa, niin sitten vain etsii uusia ystäviä.

Tuohon ei enää vastannut mitään, kirjautui ulos, eikä ole minulle sitten mitään sen koommin sanonut. Keskuksella kun oltiin yhtä aikaa, huomasin, että hän sitten ilmeisesti kantaa kaunaa minulle, kun välillä kun sanoin jotain asiaa, hän kommentoi siihen päälle jotain, josta en saanut selvää ja kysyin sitten, että ai mitä sanoit, mihin hän vain sitten naurasti pari kertaa ja sanoi sitten hymyillen, että ei mitään. Kerran kuulin jopa mitä hän sanoi, mikä ei ollut sitten yhtään sen kivempaa. Puhuttiin siitä Suomen euroviisu-biisistä ja siitä, miten se on tyypillinen neljän soinnun biisi. Sanoin sitten, että varmaan siinä lopussa tulee sitten vielä se kertosäkeen toistaminen ylemmästä sävellajista, siis että kertosäe vain transponoidaan ylemmäs. Siihen Salla sanoi puoliksi itsekseen sivussa, tietokoneella ollessaan: "Hah, etkö edes tiedä että se on MODULOINTIA."

Sitten jossain vaiheessa minun piti soittaa psyk. polin lääkärin soittoaikaan ja sitten kun sain sen vaihdetyypin edes kiinni, minun piti sanoa erikseen Sallalle, joka oli sieltä koneelta laittanut musaa soimaan aika kovalle, että voisitko laittaa sitä vähän pienemmälle, kun puhun puhelimessa. Hän sitten tokaisi vain, että ajattelin vaan että olisin jakanut tän biisin teidän kanssa.

Lisäksi yksi mies käy hermoilleni myös. En ole varma olenko täällä siitä sanonut, mutta sekin on jatkunut jo useampia viikkoja. Kaikki lähti siitä, kun oltiin porukalla kahvilassa ja tämä tyyppi oli mukana ja Salla alkoi puhua uskonnosta. Kuuntelin siinä lähinnä ja tällä tyypillä oli koko Raamattu kännykässä, josta sitten luki sitä ja perusteli mielipiteitään. Jossain vaiheessa sanoin sanottua jotain, ja sanoin ihan yleisen infon vuoksi, että olen muuten ateisti. Tämän jälkeen sain kuulla, miten ihmiset ovat hyviä vain koska Jumala on olemassa ja säätäynyt ihmisiin moraalin ja että vain siksi, koska olin ateisti, jopa Norjan joukkomurhaaja Breivikillä on parempi moraali ja paremmat tarkoitusperät kuin minulla voisi ikinä olla. Ja jotta paremmin saisin luotua kuvaa tyypistä, niin hän sanoi myös, että hänen mielestään kaikki vanhemmat, jotka jättävät lapsensa kastamatta, pitäisi haastaa oikeuteen heitteillejätöstä.

Tyyppi nykyään kuittailee melkein kaikesta, vaikka en edes hänen kanssaan paljon asiasta väitellyt. Hieman kyllä, mutta yritin pitää sen silti asiallisena. Jossain vaiheessa luin Richard Dawkinsin Jumalharha -kirjaa päiväkeskuksella, jolloin tämä tyyppi kommentoi, että tiedän kuule yhden tyypin, joka kumoaa ihan jokaisen väitteen joita tuossa hassussa kirjassasi esitetään, että kannattaisi ennemmin sitä lukea.

Tänään sitten jotenkin päädyttiin puhumaan toisesta maailmansodasta ja minä sitten sanoin johonkin väliin, että jotenkin näin jälkeenpäin kuitenkin, etenkin jos on ulkomailla ja tekemisissä muiden eurooppalaisten ihmisten kanssa, jotenkin tuntuu hieman kiusalliselta ajatus siitä, että Suomi oli natsien puolella näin periaatteessa, ja että mietin aina välillä, että ajattelevatkohan ne sodan aikana natsien turmelevat maat sitä, että Suomikin oli siellä "pahojen" puolella. Tähän se tyyppi kommentoi, että on se nyt parempi kuin että oltaisiin oltu Neuvostoliiton puolella, vaikka varmaan sä haluaisitkin, että oltaisiin vieläkin osa Venäjää.

En tykkää riitelystä, ja yritän näiden ihmisten kanssa puhua jostain muusta sitten välillä, kun tiedän, että kaikesta ei kannata puhua, kun yhteisymmärrykseen ei kuitenkaan tulla pääsemään. On vain jotenkin ärsyttävää ja ahdistavaa olla piikiteltävänä, kun en koe itse tehneeni mitään sen erityisemmin ansaitakseni. Näiden ihmisten kanssa en milloinkaan ole päässyt edes kunnolla keskustelemaan, kun kun he puhuvat jostain, niin he sitten puhuvat, ja keskeyttävät heti ja puhuvat päälle, jos yritän mitään sanoa yhtään mihinkään.

Olen ollut todella yksinäinen viime aikoina. Jaskan kanssa menee kyllä ihan hyvin, mutta ongelmana on taas se, että minä haluaisin enemmän tehdä jotain ja nähdä häntä tai muita ihmisiä ja hengata yhdessä ja tehdä jotain epätärkeää, kuten katsoa leffaa tai jotain vastaavaa. Sitten minua välillä vaivaa myös ajatus siitä, että olen "helppo", sillä kun minä olen se sosiaalisempi ja menevämpi, niin melkein aina kun Jaska haluaa nähdä tai hengata, niin minä olen sitten innolla mukana, kun taas minä ehdotan vähän väliä jotain, mihin Jaska sanoo, että ei jaksa nyt, hän on mieluummin yksin. Tuo tunne sitten nakertaa sitä hyvää fiilistä, kun yhdessä tehdään jotain, kun mietin, että olenko joku ihmeen kumipallo joka pomppii Jaskan mielen mukaan minne milloinkin.

Olen yrittänyt olla olematta yhtä innokas aina näkemään Jaskaa, ja sen sijaan turruttanut itseäni katsomalla joitain sarjoja netistä tai touhuamalla jotain muuta. Tälläkin viikolla olen useampana päivänä ottanut päiväunet, jotta aika kuluisi nopeammin, ja koska nukkumisen aikana minun ei tarvitse tuntea oloani niin levottomaksi ja tylsistyneeksi ja yksinäiseksi.

Lisäksi rahahuolet painavat taas. En ole vieläkään saanut eläkepäätöstäni, joten olen tämän vuoden mennyt asumistuki-rahoilla. Kun asumistuki ei kuitenkaan kata edes puolia vuokrasta, pitää nyt kahden vuokran maksamisen jälkeen jo syynätä tosi tarkkaan, miten rahojani käytän. Tänään meinasin apteekissa jopa kysyä, että paljon tuo reseptilääkkeeni muuten maksaa, kun en ollut varma, olisiko minulla varaa siihenkään.

Olen päätellyt muuten, että tämä levottomuuteni ei välttämättä ole mikään vakava merkki ylikierroksista, vaan johtuu ehkä vain siitä, että olen pitkästynyt ja sitten siitä, että minulla on todella vähän kavereita, joiden kanssa viettää aikaa. Perjantaina olisi kyllä Natalian tuparit Helsingissä, mutta luonnollisesti minulla ei ole varaa sinne asti mennä. Ja muutenkin ne bileet olisivat varmaan sellaiset samanlaiset teennäiset snobimaiset cocktail-kutsut.

Hammasasia on edennyt, joskus parin kuukauden sisään tulee se nukutusjuttu ja tekevät siellä juurihoidosta ensimmäisen puoliskan ja sitten sen jälkeen etsin itse itselleni pelkopotilaisiin erikoistuneen lääkärin yksityiseltä puolelta, sain vinkkejäkin sopivan lääkärin etsimiseen ja ne hammaslääkärit, jotka näin sitä nukutusta edeltävässä hammaslääkäritapaamisessa, olivat mukavia ja suhtautuivat todella hyvin pelkooni, joten uskon, että se juurihoidon toinen osa jotenkin onnistuu ihan tajuissaankin, vaikka varmaan jotain esilääkitystä pyydän tai otan itse ja kaikin tavoin yritän tehdä käynnistä edes jotenkin siedettävän.

Eipä kai muuta mainitsemisen arvoista, vaikka en kyllä tiedä, oliko sellaista tuo aikaisempikaan höpötys. Mutta en ole niin hajalla, mitä jossain vaiheessa olin, niin voisi kai olla huonomminkin...