Paras kommentti ikinä

Hoitaja: "No nyt kun on tämä Hyvä Terveys -ryhmä, niin kertokaahan mitä te aiotte tehdä lomalla oman fyysisen kunnon ylläpitämiseksi?"
Jenni: "Mä kävin tällä viikolla ensimmäistä kertaa salilla paikassa Z. Mutta se menee ens viikolla kiinni koko kesäksi."
Hoitaja: "Ai siellä. Oliko siellä paljon naisiakin?"
Jenni: "No ei kauheesti. Mutta mun mielestä se on vaan kivempi jos ei oo niin paljon naisia, kun sitten saa tehdä rauhassa, kun miehet kuitenkin tuijottaa vaan omaa hauistaan koko ajan."

***

En olekaan pitkäääään aikaan laittanut mitään lainausta, mutta tuo tämänpäiväinen kommentti uudehkolta osastolaiselta oli vain niin huippu. Kutsun häntä täällä blogissa vaikka Jenniksi. Hän on ollut aika sisäänpäin kääntynyt ja todella hiljainen, mutta alkanut ehkä jo vähän avautua. Varmaan minä olin hyvin paljon samanlainen kun aloitin osastolla. Jotenkin tuntuu hienolta ajatella, että minä voin olla mukana muuttamassa jonkun toisen elämää sillä lailla mitä ne muut osastolaiset muuttivat minun elämääni. Siis sillä lailla ei niin kauhean aktiivisella tavalla, vaan pelkästään vaikka sillä lailla että jos on joku keskusteluryhmä vaikka, niin katsoo ne muut ihmiset läpi, kun puhuu, ja sillä lailla osoittaa sanansa kaikille, ja tuon lisäksi vielä sanoo "hei" kun tulee ja lähtee.

Tänään oltiin myös kaupungilla sen sijaisomahoitajani kanssa, kun on tapana, että osastolta mennään kaupungille syömään/tms. ja se on sitten niin kuin "palkinto" siitä työstä, mitä potilas on tehnyt. Minä en ole halunnut aikaisemmin mennä, mutta tällä kertaa käytiin ja oli ihan kivaa. Ei käyty syömässä mutta parissa vaatekaupassa. Ja oli ihan kivaa ja sain ostettua jopa sellaisen kesäisen yli-ison käytetynnäköisen valkoisen kauluspaidan, josta näkyy vähän läpi. Sen tyyppisen, mikä tuntuu olevan nykyään muotia. Sellainen tulee kyllä ihan tarpeeseen, niin on jotain kevyttä mutta yksinkertaista vaatetta käytettäväksi ihan vaikka kun istuu koneella. Oikeastaan kaikki paitani ovat nykyään sellaisia, että joko ne ovat niin kireitä, että jos ei istu ihan suorassa, niin paljasta ihoa näkyy heti jostain, kun se painoni ei ole vieläkään laskenut oikein mihinkään.

Ja tänään oli tuossa Hyvä Terveys -ryhmässä vaihteeksi puhetta tuostakin ja sain TAAS kuulla sen, että eihän minun kannata laihduttaa, kun olen ihan normaali. Sen sanoi Janne-hoitajan sijaisena oleva ehkä suunnilleen kolmekymppinen nainen, joka on tosi huippu, nuorekkaannäköinen ja pukeutuu rennosti ja on käynyt armeijan ja on todella hyvässä kunnossa vieläkin, koska hän pelaa harrastaa aktiivisesti jalkapalloa, kai jossain naisten edustusjoukkueessakin ja hänellä on harjoitukset... oliko se nyt jotain kuusi kertaa viikossa.

Siis sellainen tosi hyvän ja terveen näköinen, ei sellainen niin kauhean tyttömäinen, vaan sellainen... no, sellaisen näköinen että hänestä kyllä heti uskoo, että hän on käynyt armeijan ja pärjännyt siellä. Vähän niin kuin se netti-ihminenkin. Sellainen tosi uskottava ja sillä lailla. Toisaalta ihannoin sellaisia ihmisiä, mutta toisaalta sitten myös sellaisia ehkä vähän liiankin laihoja. Niitä kahta on vain aika hankala sovittaa yhteen niin mitenkään.

Eilenkin kun kävin hammaslääkärissä, siinä vastaanottotiskillä oli joku suunnilleen ikäiseni nainen, jonka kädet olivat siis NIIN ohuet! Minunkaan käteni, etenkään kyynärvarteni ei ole yhtään epätavallisen paksu vaan saan ranteesta esimerkiksi sormet ympäri sillä lailla, että etusormi ja peukalo muodostavat sen rinkulan. Ja kaikilla muillakin sormilla se toimii samoin - pikkusormen ja peukalon kanssa kokeiltuna saan jopa peukalon paitsi koskemaan pikkusormeen, myös ylettymään sen "uloimman" nivelen yli. No, siis joka tapauksessa: minunkin kyynärvarteni ovat ehkä ennemmin ohuet kuin paksut. Mutta tämän tytön kyynärvarret olivat ehkä vähän yli puolet minun kyynärvarteni paksuudesta. Sormenikin näyttivät kauheilta nakeilta sen tytön luurankomaisten sormien rinnalla. Kyllä tuli kauhea alemmuuskompleksi.

Ja hammaslääkärissä ei ollut kivaa. Kuulemma aikaisemman paikan viereen/alle oli tullut toinen reikä (vaikka kaksi kuukautta sitten muka tarkastettiin eikä ollut mitään), mutta pikemminkin uskon, että kun vajaa vuosi sitten se lohjennut paikka paikattiin, sitä ei paikattu kunnolla. Tällä kertaa sitten otettiin osa siitä paikasta irti ja paikattiin uudestaan. Reikä oli aika paha ja syvä, mutta lääkärin mielestä hyvä juttu oli, että siinä hampaan hermossa oli ylipäätään enää edes tuntoa, eikä tarvinnut tehdä juurihoitoa. Mutta paha ja syvä ja iso juttu oli. Ja koko juttu vietiin läpi ilman puudutusta.

Olen kyllä sitä mieltä, että vaikka se noin ilman puudutusta toki sattui välillä niin hemmetisti, niin se oli kuitenkin parempi kuin tunkea kauhea lasti puudutusainetta sinne jonnekin kolmoishermon läheisyyteen ja ottaa riski, että siitä aiheutuu taas joku kauhea hermokipu. Mutta tuokaan paikkaaminen ei ottanut sentään niin kipeää kuin silloin vajaa vuosi sitten yläetuhampaiden välisen reiän paikkaaminen, vaikka silloin sain ensin monta sellaista normaalia puudutusta, joiden jälkeen sitten vielä iskettiin se kaamea kitalakipuudutus, jonka jälkeenkin sen hampaan paikkaaminen otti niin sanoinkuvaamattoman kipeää, eikä hammaslääkäri suostunut edes uskomaan, että se sattui.

Mutta kun se oli tuollainen iso juttu, niin nyt sitten tänäänkin särkee vielä sitä hammasta ja oikeastaan koko leukaa. Ei sillä hermosärky-tavalla, mutta ihan "normaalisti". Ja muutama tunti sen hammasoperaation jälkeen iski itse asiassa kauhea hermosärky siihen ylähampaiden tietämille, enkä tiedä sitten tarkkaan, mistä se johtui, mutta se meni onneksi ohi. Mietin, että voisiko syy siihen olla se pieni määrä sitä puudutusainetta, joka annettiin ihan vain siihen ikenen pintaan poraamisen jälkeen kun se hammaslääkäri intti sitä niin kovaa. Kun homma oli ohi, hammaslääkäri sitten vain sanoi, että ei käsittänyt, miten minä selvisin siitä ilman sitä puudutusta. Oli kyllä paljon kivempi kuulla jotain tuollaista, kun "ei voi ottaa kipeää".

Mutta ehkä nyt sitten saan pari kiloa lisää pois taas, kun syöminen ja juominen on hyvin haastavaa ja kivuliasta. Ja eilen alkoi taas uusintana uusi Australian huippumalli haussa. Siinä oli sellainen tosi laiha tyttö, jolta näkyi siis alkubikini-kuvauksessa kylkiluut ja kaikki ja vaikka yleensä noissa huippumalliohjelmissa sanotaan normaalinnäköisiä isokokoisiksi, niin tuolle tytölle sanottiin, että hänen pitää saada lisää painoa. Siis hän oli sitten niin laiha. Kun näin sen tytön, niin osa minusta kauhisteli, että on aika kauhea ja että hänen pitäisi lihoa kyllä kunnolla että hän olisi yhtään terve, mutta toinen osa sitten oli vähän kateellinen ja ihaili sitä kalpeaa tyttöä, jolla oli kauniit kasvot, hiukset ja poskipuna, ja jonka jalat ja kädet ja koko keho oli niin hento ja laiha.

On kai tämä nyt sentään parempi kuin aikaisempi, mutta tuntuu välillä, että kauhistelen sellaisia ylilaihoja ihmisiä lähinnä siksi, että nyt olen vähän oppinut siihen, kun tuntuu, että kaikki ympärilläni tekevät niin, eikä ole oikein ketään, joka jakaisi kanssani sen ehkä hieman sairaan kauneuskuvan. Kuitenkin vaikka olen nyt itse normaalipainon ylärajoilla, se ehkä hieman liiallistakin laihuutta ihaileva osa minussa ei ole kadonnut yhtään mihinkään.

Osasto menee torstaina kiinni elokuuhun asti, mutta en ole niin kauhean huolissani. Hieman kyllä, koska mikään vähintään viikon mittainen loma osastolta ei ole mennyt minulla koskaan hyvin tai edes siedettävästi, vaan olen aika pian ollut heti ärtyisä ja hermokimppu ja sitten lopulta aika itsetuhoinenkin. Toivon tietysti parasta, eikä nyt tunnu ainakaan niin pahalta kuin vuosi sitten (joka sekin kyllä rohkaisee minua itseänikin), mutta hieman hermostuttaa.

Mutta nyt on päällimmäisenä tämä hammassärky, joka kylläkin toivottavasti tässä hiipuu viimeistään juhannuksen aikana.