Uudet rotat tulivat ja ovat ihania. Harmaat vauvat eivät tulleet toimeen niiden kanssa vaan tuli ihan järjettömän kamala tappelu, joissa toinen uusista - Stilton - sai aika pahasti hampaasta ennen kuin sain rotat irti toisistaan. Goudankaan kanssa pienet eivät tulleet toimeen, joten meillä asutaan nyt sitten kahdessa kerroksessa.

Setävauvat sen sijaan yllättäen tulivat toimeen niiden uusien kanssa, mikä oli minulle täysi yllätys, sillä ajattelin, että kuusikuukautiset vauvat olisivat lähempänä sitä vaihetta kun ne pystyy yhdistämään laumaan kuin laumaan.

En aio hankkia enää siniharmaita vauvoja ainakaan siltä samalta kasvattajalta, kun ne vaikuttavat olevan jotenkin tosi paljon aggressiivisempia kuin Dosku ja Tolstoi tai sitten nuo uudet. Ja vaikka väri olisi miten hieno, niin vähät minä siitä piittaan, kun se luonne on kuitenkin se tärkeä.

Dostojevskille on varattu lippu laivaan, joka vie sen "meren toiselle puolelle", "juustomaahan", "toiseen maailmaan" - mitä vertauskuvaa kukakin haluaa kuolemasta käyttää. Välillä suhtaudun siihen asiallisesti ja loogisesti, mutta välillä voi tulla yhtäkkiä hysteerinen itkukohtaus joka ei ota loppuakseen.

Pikkuotuksen tuhkauskin maksaa niin pirusti, mutta ajattelin, että tuhkaan Doskun ja Tolstoin ja säästän niiden tuhkat, koska ne ovat kuitenkin ensimmäiset rottani. Tolstoi ei vielä lähde, sillä se on ihan hyvässä kunnossa vielä, mutta periaatteesa minä päivänä tahansa sen kunto voi äkkiä huonota.

Olen osastolla ja hieman rintaa puristaa, vähän niin kuin olisi korsetti puristettu liian tiukalle tai rinnan päällä olisi jotain painavaa.

Ajattelin, että jos joskus tulevaisuudessa alan kasvattaa rottia, voisin ottaa kasvattajanimeksi  "Dostojevsky's" tai "Dostojevsky's & Tolstoi's". Nyt pitää mennä keskusteluryhmään ja saa nähdä itkenkö taas.