Tänään oli ensimmäinen päivä töissä. Se meni paljon paremmin kuin eilinen. Jos aloitan vaikka eilisestä, niin saadaan se pois alta. Olin siis pe-la välisen yön vielä töissä, eli olin kotona noin aamuseitsemän aikoihin. Sen jälkeen pesin vielä koneellisen pyykkiä ja jäin odottamaan, että äiti tulee hakemaan rotat hoitoon. Olo oli aika hirveä, koska olin valvonut käytännössä koko edeltävän päivänkin. Minulla oli kaksi yötä putkeen ja torstaina illalla sain kuulla täältä harjoittelupaikastani, että he odottavat edelleen learning agreementia ja halusivat varmistaa, että olen varmasti pyytänyt yliopistoani lähettämään sen.

No, enhän minä ollut kuullut tuosta mitään, joten mitään sellaista dokumenttia ei ollut tuloilla. Lähdin sitten neljän tunnin "yöunien" jälkeen yliopistolle selvittämään asiaa. Sielläkään kukaan ei oikein tiennyt mitään, kun Erasmus-toimisto ei ollut auki, joten piti vähän kurjilla mielin lähteä tänne. Tänään sain asiaan vähän selvyyttä, kuten myös senkin, että en sittenkään saa sitä typerää apurahaa, koska kun se alkuperäinen viikkomäärä väheni yhdellä, koska pomoni ei voinut päästää minua niin lyhyellä varoitusajalla, harjoittelupäivieni määräksi tulee 56 päivää, kun 60 päivää on minimi. Toki kurssipisteet saan siitä huolimatta, mutta koko muu homma menee entistä sekavammaksi. Toisaalta tuolla yliopistolla aloitti samaan aikaan myös toinen opiskelijaharjoittelija, tosin Britannian sisältä, joka ei hänkään saa minkäänlaista korvausta, joten ilmeisesti niin voi tehdä. Rahapuolessa harmittaa enemmän se, että mitä sanon tuolla harjoittelupaikassa, kun heille tuntui olevan todella tärkeää, että minä saan sen apurahan. No, huomenna varmaan selvitellään tuota enemmän. Sillä rahalla ei ole niin väliä, kun olin alunperinkin ajatellut että jos saan kulukorvauksen, se on vain plussaa, kun saan joka tapauksessa opintopisteitä ja koko harjoittelu näyttää hyvältä CV:ssä.

Ja sitten tähän päivään. Ei kun ei, vielä eilisestä. Tulin taksilla lentokentältä ja se taksikuski jutteli minulle jotain tästä asuinalueesta ja sanoi, että se on aika huono ja suositteli välttämään liikkumista ulkona iltaisin. Hän myös näytti kyseisen asuinalueen posh-talot kun niiden ohi ajettiin ja sanoi että ne ovat sitä parempaa seutua, kun taan se missä minä asun, on sitten sitä huonompaa seutua. Aloin melkein panikoida, kun en löytänyt avainkassakaappia sieltä missä sen piti olla. En ole koskaan käyttänyt sellaista, en tiennyt lainkaan mitä etsin, paitsi että siinä olisi numeroita. Lopulta löysin mustan pötikän, joka olikin se "kassakaappi", jonka päällä oli joku suojakuori, joka peitti ne numerot. Ja sitten kun pääsin sisään, en saanut ulko-ovea lukkoon. Rynkytin sitä ja hain jo sen takaisin viemänikin avaimen kassakaapista ja kokeilin sitä oveen minulle varatun sisältä löytämäni avaimen lisäksi. Koko ajan pystyin kuvittelemaan, että kohta joku jengi tulee ja miten minä saan pidettyä ne ulkona ilman lukkoon menevää ovea. Ongelma ratkesi, kun varmaan vartin kuluttua suljin oven ja jätin sen lukitsematta ja menin keittiöön, missä löytyi ohjelappunen, jossa kerrottiin myös, että oven saa lukkoon vain nostamalla ovenripaa ensin ylös.

Vihaan edelleen brittiläisiä taloja. Siis vain vihaan niitä. En ymmärrä miten tämä voi olla niin alkeellinen maa, että tästäkin talosta löytyy vielä sellainen kahden erillisen hanan lavuaari. Oma huoneeni on ihan ok, isompi kuin oletin, noin 8-10 neliömetriä. En ole vielä bongannut yhtään ötökkää sisällä, mikä on suuri huojennus, koska alakerrassa katossa ja seinissä on isoja reikiä, joistain seinien saumakohdista näkyy jopa ulos asti! Alakerrassa hämähäkinseittejä on kaikkialla. Eli minun asteikollani talo on paska. Varmaan jossain kehitysmaissa on vielä paskempia, mutta siksi en olekaan koskaan halunnut mennä sellaisiin maihin harjoitteluun. Mutta oma huoneeni on ok, ei reikiä, eikä hämähäkinseittiä. Tosin hometta saattaa olla, koska eilen heräsin yöllä monta kertaa siihen, että inhottava kuiva yskäkohtaus iski päälle, enkä meinannut saada sitä loppumaan niin mitenkään. Vedenjuonti auttoi ja purkansyönti, mutta ei minulla normaalisti mitään tuollaista ole. Toista talossa asuvaa opiskelijaa en eilen nähnyt, joten hieman stressasi mennä nukkumaan, kun tiesin, että hän on tulossa kotiin myöhään yöllä. Taksikuskin aluekuvauksen jälkeen vähän pelkäsin, että millaiseen taloon olen muuttanut ja jos talo oli kerran niin paska ja alue oli niin paska, niin miksi kukaan itseään kunnioittava saksalainen asuisi sellaisella alueella?

No, sitten päästiin tähän päivään ja kaikki alkoi sujua. Aamulla tapasin tuon saksalaisen opiskelijan, joka asuu samassa talossa. Sanon häntä vaikka Heinziksi, koska kun mietin saksalaisia nimiä, se tuli ensin mieleen. Ei hän näytä Heinziltä yhtään, vaan näyttää stereotyyppiseltä kansainväliseltä yliopisto-opiskelijalta. Posh-tyyppiseltä sellaiselta. Ai niin, ehkä pitää selittää sana "posh" kaiken varalta, koska ainakaan Natalia ei sitä tiennyt, kun sen joskus sanoin. Posh on siis käytännössä "yläluokkainen", mutta eilen kun se taksikuski kuvaili aluetta, kuulin ensimmäistä kertaa sanaa "posh" käytettävän positiivisessa mielessä. Tosin taksikuskilta sitä ehkä voi odottaa, mutta veikkaisin, että "posh"-ihmiset eivät todennäköisesti käyttäisi kyseistä sanaa puheessaan. Mutta Heinz on selkeästi posh. Kun kysyin häneltä, että onko se alue huonoa, kun taksikuski niin sanoi, niin Heinz aloitti sanomalla: "Well, people here might be somewhat deprived..." Mutta siisti hän ei ole, paitsi yhteisissä tiloissa. Hän pitää huoneensa ovea auki ja se näyttää vähintään yhtä pahalta kuin minun kämppäni kotona, kun kukaan ei näe: vaatteita ympäriinsä, kaapit ja laatikot auki. Huomasin tosin sen jo kun hän näytti minulle kämppää aamulla, koska hänellä on sama taipumus kuin minulla: hän saattaa huomaamattaan jättää keittiön kaapin oven auki edes tajuamatta sitä.

Löysin yliopistolle hyvin ja kaikki olivat kauhean mukavia. Sain myös oman pikku projektini, jota teen seuraavat viikot. Sen antoi yksi professori, hyvin brittiläinen professori, jolla on hyvin brittiläinen nimikin (John Peters). Hän oli oikein kiva ja tuntui hienolta, että sain jonkun niinkin ison jutun tehtäväkseni. Hän vastaa joistain yliopiston erilaisista projekteista. Näiden projektien olemassaolo on kuitenkin mennyt monelta yliopistossa työskentelevältä/opiskelevaltakin ohi, sillä sitä ei olla saatu tuotua hyvin esiin. Ja se on minun tehtäväni. Pääosassa roolia näyttelee tuon osaston projekteista kertova blogi ja minulla on kuulemma jotakuinkin vapaat kädet tehdä sille mitä haluan. Koko menneen lukuvuoden projektit on kirjattava, mutta blogin vanha ulkomuoto ja järjestys (projektit listataan projektinumeroittain ja vuosittain) eivät miellytä häntä, joten hän toivoo, että minä voisin vähän nuorempana - digisukupolven jäsenenä - saada sen vähän miellyttävämmän näköiseksi.

En olisi ikinä osannut toivoa edes mitään tuollaista, koska tuohan sopii ainakin omasta mielestäni minulle kuin nenä naamaan! Ja pakko ottaa oman maan mollaus vielä osaksi tätä, koska en usko, että yksikään yliopisto tai mikään ikinä missään antaisi blogia jollekin satunnaiselle ulkomaiselle harjoittelijalle ja sanoisi että tee siitä sellainen kuin tykkäät. Minulla on nyt viikko aikaa muiden hommien ohessa tehdä jonkinlainen suunnitelma siitä, mitä ajattelen, että kyseiselle blogille voi tehdä sen kahdeksan viikon aikana kun olen täällä. Kuulemma voin miettiä myös sitä, miten näistä yliopiston projekteista ylipäätään voisi saada informoitua nykyistä paremmin.

Toinen opiskelija oli myös kiva, vaikka hän työskenteleekin eri osastolla (markkinointi). Tänään oli lyhyempi päivä, koska olihan nyt ensimmäinen päivä ja siellä he olivat ajatelleet, että eivät sekoita meidän päitämme liialla tiedolla, koska emmehän me mitenkään voi muistaa kaikkea. Ja olihan siellä yliopistolla vaikea löytää ympäriinsä, etenkin kun se on rinteessä, joten normaalit "1. kerros, 2. kerros" eivät päde, vaan pohjakerroksia on useilla eri tasoilla. Ja ehkä se on osittain brittiläinen rakennustyylikin - taas. Se professorikin, jolle teen sitä projektia, kutsui oman työhuoneensa käytävää nimellä "Corridor of Uncertainty", koska se on jossain uudessa siivessä, eikä kukaan oikein osaa kulkea siellä.

Kaikki olivat siellä yliopistolla kauhean huolissaan minusta, että miten pärjään ja miten minä olenkaan varmasti väsynyt, kun pitää käyttää vierasta kieltä. Minulla ei kuitenkaan ole ollut mitään ongelmia enkä ole kunnolla edes huomannut sitä. Paitsi kun olin lounaalla sen toisen uuden harjoittelijan kanssa, kun hän kysyi että mikä minun yliopistokurssini on. Tiesin jo, että britit käyttävät sanaa "module" kuvaamaan kursseja (ilmiselvän "course" -vaihtoehdon sijaan), mutta en tiennyt, että "course" tarkoittaakin tutkinko-ohjelmaa.

Eli tämä päivä meni ihan hyvin. Tosin en uskalla mennä enää uloskaan, kun kai kuudelta on jo ilta? No, sain yliopiston ruokalasta loput lounaastani mukaan, joten varmaan syön sen illalliseksi, jos en sitten tee nuudeleita, joita toin Suomesa mukanani. Joo, toin ruokaa mukaan, mutta onhan se kiva, että on jotain varana. Ehkä huomenna menen töiden jälkeen suoraan kauppaan. Töihinkin pitää mennä vasta puoli kymmeneltä. Sopii oikein hyvin rytmiini, vaikka huomasin, että tänään kahdeksan jälkeen paikallista aikaa heräillessäni olisin kyllä hyvin voinut jäädä vielä nukkumaan. Mutta sellaista se on muutenkin yövuorojen jälkeen. Ylihuomenna taloon tuleekin vielä uusi opiskelija, romanialainen nainen.

Mutta tosi kiva harjoittelupaikka, tuntuu että tuolla on jo ensimmäisenä päivänä annettu enemmän vastuuta kuin Suomessa yhdessäkään työssä ikinä. Nykyisessäkin työssä ainut vastuu mikä on annettu on se, että osaanko varmasti kopioida ja liittää tekstiä oikein sähköposteihin ja vastata puheluihin sanatarkkaan ohjeen mukaan. Mutta ehkä se riippuu työstä.

Onneksi on tämä kannettava mukana, muuten olisin varmaan lähestymässä hulluujen rajoja jo nyt.