Ääh, ihan justiin nukkumaan, halusin vain tänne vuodattaa aluksi sitä, miten taas yritin Alfin kanssa sopuilla. Joskus pari päivää aikaisemmin hän aloitti oikein keskustelun kanssani ja pyyteli anteeksi, jos oli ollut aikaisemmin hankala. Sitten hän vain suuttui, kun selitin, mitä me oltiin Nanin kanssa keskusteltu tilanteesta. Selitän kaikesta tarkemmin joskus, nyt tuo pääkohta tämänpäiväisestä juuri äskettäin päättyneestä keskustelusta Alfin kanssa.

Meni kiistelyksi heti alusta, kun Alf halusi tapella. Minulla oli tylsää eikä muuta tekemistä, niin... No, koen olevani aika hyvä vittuilemaan ihmisille ja pitämään puoliani, joten koska Alf yritti niin kovaa saada sanottua jotain, mikä loukkaisi minua, ajattelin, että annetaan takaisin. Onnistuin todella hyvin. Kiistely oli mukavaa viihdettä ja välillä huvittavaa. Toisaalta tuntuu tyhmältä ja ilkeältä, koska joku tuollainen asia voi tuottaa minulle mielihyvää. Koin osuvani paremmin "vyön alle" kuin Alf. Pysyin totuudessa ja faktoissa koko ajan, koska ne satuttavat eniten. Ei kiroilua, eikä kärjistyksiä, vaan jotain toteavaa, esimerkiksi Alfin inttäessä, että kyllähän hän osaa olla kaveri vaikka kenen kanssa: onhan hänellä yksikin tosi läheinen ystävä, M. Minä sitten sanoin, että joo, tosi läheinen, kun kerran hän ei edes tiennyt, että Alf oli psykiatrisella osastolla, vaan luuli, että Alf tekee töitä sen kaupunginosan supermarketissa. Ja Alf antoi hänen uskoa niin. Ja M toi tyttöystävänsä Alfin kämppään, vaikka Alf ei halunnut sitä. Ja Alf sanoi, että jos hän menee pelaamaan biljardia M:n kanssa, siitä ei tule oikein mitään, koska M haluaa aina juoda kunnolla, kun pelaa biljardia.

Joo, mutta Alf oli alhainen. Olin itse rauhallinen ja varma siitä, ettei Alf voisi sanoa yhtään mitään, joka voisi järkyttää minun tasaista ja hieman huvittunutta mieltäni. Mutta nyt sen kiistelyn loputtua tuntuu vähän pahalta. Ei mikään tietty - no, paitsi se, mitä Alf sanoi ihan ensimmäisiksi sanoikseen, joka vihlaisi jonkin verran, mutta mikään Alfin pahaksi tarkoittama ei tehnyt samoin.

Lopuksi sanoin Alfille, että hän voisi vain luovuttaa ja lopettaa pätemisen, koska ei mitenkään voisi vetäistä mattoa altani. Sitten sanoin, että minua alkaa väsyttää ja että olen menossa pian nukkumaan. Sitten sanoin sovittelevasti, että edelleen olen valmis olemaan hänen kaverinsa, jos hän on valmis siihen. Sanoin, että ei tarvitse olla täydellinen, vaan voisi edes oikeasti yrittää sitä uudenlaista kaveruutta, vaikka se olisi vaikeaakin. Sitten sanoin, että välillä minun on oikeasti vaikea toivoa hänelle hyvää, mutta että se helpottaa minua, että tiedän nyt, että minun ei tarvitse sietää loukkaavaa käytöstä. Sanoin myös, että sekin auttaa, että vaikka hän miten sanoo pahoja asioita ja yrittää loukata minua mahdollisimman pahasti, tiedän, että syvällä sisimmässään hän on niin tehdessään kuitenkin hyvin hyvin surullinen.

Sitten sanoin toivovani, että hänelle sattuisi joku hyvä päivä ja että hän miettisi sitä meidän kaverisuhteen mahdollisuutta ja että seuraavalla kerralla voitaisiin sitten oikeastioikeasti keskustella siitä asialliseen sävyyn. Sitten toivotin hyvää yötä hänelle ja hänen liskolleen.

Alf ei ottanut lainkaan kantaa mihinkään sanomisiini (paitsi että väitti, että ei ole surullinen yhtään), vaan heitteli kaikenlaisia lyhyitä solvauksia, joilla yritti saada vahingoitettua minua. Ja osa niistä oli aika pahoja. Ne haluan vuodattaa nyt tähän, etten miettisi niitä liikaa mennessäni nukkumaan.

Alf: "Korkkasin sulta 'ensisuudelman'"
Alf: "Vai korkkasko sun isä sen?"
Alf: "Ai mäkö oon surullinen tässä just nyt?"
Alf: "En oo sun takias"
Alf: "Sä et merkitte mulle enää mitään oikeestaan"

Ne, jotka tuntuivat eniten, olivat kaksi ensimmäistä. Ne kyllä ovat sellaisia selkeän provosoivia, mutta silti tuntuu pahalta, että Alfin kaltainen tyyppi voi ihan oikeasti mennä vaikka kaduille huutelemaan: "Korkkasin Amian ensisuudelman!" Ja tuo toinen kohta sitten on alhaistakin alhaisempi. Tuo kommentti isästäni on äääääärimmäisen ylimenevä. Niin kuin Frendeissä asia, ilmaistiin, se on mennyt rajan yli. Ja eikä vain siis pelkästään yli, vaan niin paljon sen rajan yli, ettei koko rajaa enää edes näy missään.

"Over the line? You... you... You're so far past the line that you can't even see the line! The line is a dot to you!"

Jos menisi nukkumaan nyt sitten.