Tänään oli maailman turhin päivä. Paitsi että saatiin penkkarikarkit. Ja tietysti minun karkkini oli sekoitettu yhden toisen karkkeihin. Argh! No joo, selvisi se lopulta kuitenkin, mutta ärsytti. Ja roikuin koululla koko päivän, vaikka minulla oli vain puolet ajasta jotain oleellista. Muun ajan istuin käytävässä sohvalla tai oppilaskunnan huoneessa sohvalla tai NN:n tuolissa.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

NN – tai "herra Dramaattinen" (sarjassamme Amian mukahauskat lempinimet, joilla hän kutsuu NN:ää puhuessaan Nanille) – ei ollut tänään koulussa lainkaan. Mutta kuten sanoin Nanillekin, huomenna on äidinkielen kirjoitukset, joten silloin hänen on pakko tulla, vaikka yrittäisi olla miten epälooginen ja epäarvattavissa. Tuo "herra Dramaattinen" tulee yhdestä asiasta, jota minä mietin eilen illalla ja tänään koulussa. NN:n käytös silloin tiistaina, kun hän oli matikankokeen jälkeen vielä käytävällä kavereidensa kanssa ja kääntyi melkein kokonaan ympäri saadakseen vilkaistua taakseen käytävälle (jolla edelleenkin olin vain minä). No, minä en tiennyt sitä, mutta nyt meillä ei ole enää mitään yhteistä kuin kirjoitukset. Ja ajattelin sitten, että tuo olisi ehkä mahdollisesti saattanut olla NN:n yritys "dramaattisesta viimeisestä katseesta". Emt. Ja jos olikin, niin sanon vain, että minä olen niissä parempi.

 

Niin joo, ja taas sarjassamme NN:n kavereiden suhtautuminen Amiaan: aamulla, kun oli englannin kuuntelu, niin minä olin suhteellisen ajoissa paikalla. Sitten NN:n kavereista tulee ensimmäisenä NN:n ehkä kaikkein läheisin kaveri, herra Aksu. Hän tuli ja istui minun viereeni, vaikka oli voinut istua muuallekin. Sitten eteeni tuli istumaan herra JuK ja Aksun eteen herra MR. Sattumankauppaa sinänsä, mutta jotenkin minusta tuo tuntui vähän hassulta. Herra MR ja JuK istuvat vierekkäin tunnillakin (ei paikassa tosin), mutta herra Aksun vieressä istuu NN. Mieleni kehittelee omiaan. Ei, en väitä, että tuo olisi yhtään mitään, mutta koska minä tiesin, että kyseessä oli NN:n jengi, joka istui aivan vapaaehtoisesti minun ympärilleni, niin jotenkin tuli ajatelleeksi, että... No, en minä edes tiedä.

 

Myöhemmin sitten abi-infossa jouduin seisomaan, koska istumapaikkoja ei ollut enää. Ihmiset menivät istumaan pääasiassa taakse lattialle tai sitten joidenkin kavereidensa pulpetille. Minä olin vain seinustalla itsekseni. Sitten herrat JuT ja MR päättivät vain tulla seisomaan siihen minun viereeni. Se oli myös jotenkin kummaa. Tai ei kummaakummaa, mutta kun he ovat kuitenkin NN:n kavereita, niin... Minä en osaa edes kuvailla sitä, miten se tuntui kummalta. Tai siis... Jos minusta ja NN:stä tulisi jotain, niin... No, tavallaanhan minusta tulisi myös osa NN:n jengiä? Ja outoa on myös se, että minä tunnen oloni jotenkin... NN:n jengiläisten lähellä on kiva olla, vaikka NN itse ei olisikaan heidän kanssaan. En tiedä.

 

Niin joo! Ja kun pikkujoulut meni aika pahoiksi ja meille valitettiin siitä (vaikka ykköset ja kakkoset olivat kyllä niitä, jotka meidän nuorisoseuran niin pahaan kuntoon sai), niin nyt kun on potkiaisten jatkot taas siellä nuorisoseuralla, niin rehtori laati säännön, että päästäkseen sisään, täytyy lausua tunnussana. Kirkon peräpilarin heilurirele. Se pitää kuulemma sanoa vielä tarpeeksi nopeasti. Jos ei pysty, niin ei pääse sisään lainkaan. Jotenkin hauskaa. Meillä on ollut noita kuorossakin. Tuon lisäksi on törkeän vaikea sanoa myös: "Korkean penkereen reunalla ruplan raha" ja "kauralaari, ohralaari, vehnälaari, ruislaari".

 

Huomenna on äidinkielen YO. Sain eilen kirjoittamani tekstitaitovastauksen takaisin: viisi pistettä kuudesta. Sain myös englanninkokeet takaisin. Yo-kertaava meni törkeän hyvin, mutta se "NN:n väijyttämiskoe" ei mennyt ihan niin hyvin. 8+. Pahus. Sain aineestakin vain... Mitähän minä sain? Jos tarkistaisi oikein... 67/80. Siitä YO-kertaavan aineesta (josta mainitsin täälläkin, se "Nobody cares") meni kuitenkin hyvin ja sain 90/99. Hahaa! Mutta siinä varsinaisessa englannissa möhlin vähän siellä sun täällä. En osannut kirjoittaa edes oikein sanaa "tietoisuus" (consciousness). Luetunymmärtämisestä 15/20 ja kuullunymmärtämisestä 31/40. Feikkienglannista, siitä osasta YO-vihkoa, sain 31/42. Auts. Ei sekään niin kauhean hyvin, kun en pärjännyt avokysymyksissä kauhean hyvin...

 

Minä en ikimaailmassa saa englannista L:ää. Mutta entäs äidinkielestä? No, huomenna tähän aikaan minulla voi olla jo vähän enemmän tietoa siitä. Ei hermostuta kauheasti. Jonkin verran, mutta ei mitenkään erityisesti. Mutta lupaan jo nyt, että vaikka NN näyttäisi huomenna miten söpöltä ja ihanalta ja vaikka minulla olisi oikea fiilis puhua hänelle tai väijyttää hänet, niin minä EN yritä lähteä kirjoituksista samaan aikaan kuin hän. Lupaan kautta kiven ja kannon. Huomenna keskityn kirjoituksiin. Keskityn tekstitaitovastauksiin. Kuivaan asiaan. Keskityn siihen, että saan jokaisesta tehtävästä kirjoitettua niin hyvän vastauksen, että ne ovat vähintään viiden pisteen arvoisia.

 

Jotenkin hermostuttaa se aikaraja. Kuusi tuntia kuulostaa paljolta, mutta jo syksyn kirjoituksissa tajusin, että se on ihan törkeän vähän. Kun on koulussa tunneilla kuusi tuntia, se on paljon, mutta kun istuu paikallaan liikkumatta salissa tehtäväpaperi edessä sen, niin vaikka luulisi, että se tuntuisi vielä pitemmältä, niin se menee ohi yhdessä hujauksessa. Meillä kokeiltiin kerran kirjoittaa kaksi tekstitaitovastausta kaksoistunnin aikana (1,5 tuntia). Sain toisesta neljä pistettä ja toisesta kolme. Minä panikoin. Osa oli tehnyt vastauksista jo osan kotona, joten he saivat sen tehtyä nopeammin valmiiksi ja kauhean monet häipyivät ja kun kaikki rapistelivat papereitaan ja lähtivät, niin minuun iski paniikki ja päässäni takoi vain ajatus: "pakko saada äkkiä valmiiksi!" Mutta jos keskityn ja yritän oikein paljon, niin uskoisin, että minulla voisi olla mahdollisuus siihen, että saisin tarpeeksi pisteitä kasaan, jotta L jäisi riippumaan siitä esseekokeesta.

 

Toivotaan vain, että NN ei istu minun lähelläni. Toivotaan, että NN ei istu lähelläni... Ei ainakaan edessäni niin, että en saisi silmiäni irti hänestä. Huomaamme Amian heikkouden kevään kirjoitusten suhteen, hmm? Englannin kuunteluissakin meidät jaetaan viiteen ryhmään. Meillä on kolme luokkaa, joissa kuuntelut käynnistyy silloin heti aamulla. Ne arvotaan, että kuka on missäkin ryhmässä eikä sitä saa tietää kuin vasta siellä. Sitten ne kaksi muuta ryhmää "sinetöidään" luokkaan, josta ei saa olla mitään kontaktia ulkomaailmaan ja siellä pitää odottaa suunnilleen tunti, että ensimmäiset ryhmät ovat saaneet kuuntelut loppuun. Sitten kun nämä ryhmät on saatettu ulos, vasta sitten ne loput päästetään luokkiin kuuntelemaan. Kuulostaa kauhean jännältä. Tuli heti kauhea ajatus, että toivottavasti NN ja minä ollaan samassa ryhmässä, mutta jos olisin järkevä, minun pitäisi toivoa päinvastaista. Hitto.

 

Ja sitten... No, onhan sitten vielä englannin kirjallinen osuus ja äidinkielen esseekoe, mutta muuta NN-kirjoituksia minulla ei sitten olekaan. Hitto. Mutta en ajattele sitä nyt. Vai ajattelenko? Hitto! Mistä minä tiedän mitä minun pitäisi ajatella? Mutta oli miten oli, minä EN huomenna yritä lähteä kokeesta samaan aikaan kuin NN. On hiton vaikea päätös, siksi sitä pitää toistaa näin monta kertaa. Osa aivoistani sanoo: "Ajattele nyt, miten mahtava tilaisuus se olisi! Tuollaisessa tilanteessa olisi NIIN helppo heittää joku kommentti siitä kokeesta! Mahtava tilaisuus!" ja toinen osa: "Senkin hullu! Miksi ihmeessä sinä edes ajattelet mitään noin mieletöntä? Haluat L:n äidinkielestä, mutta silti osittain harkitset lähtemistä vain jonkun pojan perään?! Hullu! Yritä nyt vähän ajatella tulevaisuuttasi!"

 

Ehkä minä olen hullu, kun ajattelen tuollaista. Kokeessa toisen kyttääminen ja hänen mukaansa lähteminen olisi vielä edes jotenkin järjen rajoissa, mutta YO-kirjoituksissa – se olisi ihan umpihullua! Sille ei ole edes sanaa, miten käsittämättömän typerää se olisi. Mutta. Siinä se on. Aina kun yritän selittää itselleni, miten minä pyyhin NN:n mielestäni koko kuuden tunnin ajaksi, niin tulee tuo yksi sana. Mutta. No jaa... Ehkä tämä antaa jotain käsitystä, miten paljon minä välitän hänestä. Miten paljon minä loppujen lopuksi olisin valmis uhraamaan edes muutamasta sanasta NN:n kanssa. Mutta ei, minä en saa tehdä niin!

 

Okei, ehkä hermostuttaa jonkin verran. Pitää vielä kerrata kaikki argumentaatiokeinot ja retoriset keinot ja kaikki sellaiset. Huh huh.