"Ei pahalla, mutta mua ei yhtään ihmetytä että sulla ei kavereita ole."

***

Yön aikana oli tullut tuollainen viesti siltä tyypiltä, jonka synttäreitä eilen oltiin viettämässä. Hajosin aika pahasti yhdessä vaiheessa. Taas se yksi ja sama keskuslainen alkoi haastamaan riitaa, se sama joka silloin riehui baarissa, ja minä kun olin se kohde ja sitten en voinut antaa periksi jostain syystä. Ehkä jotenkin minulla on liikaa johonkin selkärankaan jäänyt ajatus, että jos annan periksi, muut näkevät, että minulla on heikkous ja sitten he käyttävät sitä hyväkseen. Näköjään myös aika oikeutetusti, kun kerran tuollaisen kommentin sain nyt.

Koko ilta nolottaa minua, harmittaa minua. Valitin paljon Jaskasta ja parit tyypit sanoivat, että sä olet yhdessä sen tyypin kanssa, niin ehkä sun ei pitäisi valittaa siitä. Siihen sanoin, että minua vain ärsyttää ja harmittaa, että hän vähän väliä tekee jotain kurjaa, ja koen että jos hän tekee jotain kurjaa, niin sitten minullakin on oikeus tehdä jotain kurjaa. Sitten jossain vaiheessa iltaa hajosin vähän tuostakin ja sanoin, että yritän vain saada jotenkin selvää siitä minun ja Jaskan jutusta ja että tuntuu, että en voi puhua hänestä kenellekään, kun tuntuu, että minulla ei vain ole yhtään kavereita, joille puhua yhtään mitään asioita.

Tämän tyypin kanssa, jolta tuo lainaus on, mentiin kaksistaan istumaan jonnekin sen jälkeen kun lähdettiin sen tyypin luota, joka hänen synttärit oli suostunut pitämään luonaan, ja vähän kiusallisissa fiiliksissä hengattiin ja hän sitten vielä kysyi minulta, että mitä ajattelen hänestä ihmisenä, onko minulla jotain häntä vastaan. Ja nyt hän sitten ihan tyhjästä laittoi tuon viestin!

Mutta tosiaan, kun hajosin, kun se yksi toinen tyyppi haastoi riitaa... Se oli kunnon hajoaminen, sain pahan paniikkikohtauksen, kun vain aloin itkeä ja hyperventiloida ja tuntuu että sain kaikki kiusaantumaan. Ainoa toinen nainen paikalla tuli vain halaamaan minua, rauhoittelemaan, että ole ihan rauhassa, mitään pahaa ei tule tapahtumaan tänään. Sitten hän vei sen riidanhaastajatyypin keittiöön ja olivat siellä varmaan puoli tuntia, en tiedä riitelivätkö tai jotain, mutta siltä se vähän vaikutti. Jäin sitten sen synttärityypin ja yhden toisen tyypin kanssa ja sain itkemistä jo kuriin, mutta hyperventiloin vain. Toinen kysyi, että tarvitsisitko jotain pussia tai jotain, toinen kysyi, että onko sulla jotain rauhoittavaa, jota voisit ottaa, jne. Sanoin vain, että olen ihan kunnossa, se menee kohta ohi.

Heillä oli typerää boolia ja ilman sitä olisi ehkä mennyt paremmin. Nolottaa jotkut asiat, mutta kun nuo tyypit ovat aika hiljaisia, niin sitten minä jotenkin automaattisesti yritän täyttää sen hiljaisuuden ja sitten kun olen tarpeeksi ottanut, niin alan avautumaan jostain.

Jaska ei tosiaan ollut siellä, oli perunut sen viime tipassa, kun oli kuulemma liian kipeä. Hänen kanssaan riideltiin sitten kun olin päässyt jo kotiin. Hän mainitsi jotain veljestään ja siitä, miten tämän tyttyöstävä on todella vihainen tälle, kun tämä vain nyt siellä vaihdossa jumittaa kämpässään ja polttaa pilveä. Siihen sanoin, että voit lohduttaa veljeäsi sillä, että sunkin tyttöystävä on vihainen sulle. Jaska piti sitä hauskana vitsinä, mutta sitten ensimmäistä kertaa koko Ateena-jutun jälkeen sanoin Jaskalle suoraan ja rehellisesti, että tuon koko jutun takia olen ollut hänelle todella vihainen ja että minulla on ollut todella kaltoinkohdeltu olo ja että sen takia on kiva huomata, että on kuitenkin jotain, mitä voin tehdä ilman häntä ja edes noin yleisesti asiat sujuvat.

Jaska sanoi tuohon vain jotain, mm, niin varmasti. Sitten jatkoin, että olin miettinyt, että en jaksa jankuttaa niistä samoista asioista aina, että en halua olla sellainen tyttöystävä, joka valittaa aina kaikesta, vaan että mieluummin olen sellainen tyttöystävä, joka jossain vaiheessa sit vaan lähtee. Siihen Jaska sanoi taas että niin, se onkin toimivampaa välillä. Ärsyynnyin tuohon, olin toivonut, että hän olisi sanonut jotain muuta, joten jatkoin, että mietin jo jossain vaiheessa, että menen vain johonkin baariin ja isken sieltä itselleni jonkun ja ehkä sitä kautta saisin sitä tuntemaan edes jotain samantyyppistä mitä minä olen tuntenut. Sitten lisäsin vielä vähän riidanhaastotyyliini, että mutta ehkä et välittäisi sittenkään. Kommentoi siihen vain, että menee nukkumaan. Olin ärsyyntynyt.

Eniten kyllä satuttaa tuo viesti, jonka sain siltä yhdeltä tyypiltä. Hän on aikaisemminkin tehnyt jotain tuollaista, mutta siitä on jo jotain puoli vuotta, joten en odottanut yhtään mitään tuollaista. No, samalla mietin sitten, että onko se oikeasti noin. Ne muut tyypit siellä synttäreillä olivat siihen minun yksinäisyyshajoamiseeni sanoneet, että kyllä me ollaan sun kavereita, tms. Ehkä eivät tarkoittaneet sitten sitä, ehkä olin vain todella ärsyttävä, mitä en tarkoittanut. Nykyisin tuntuu entistä useammin, että olen sellainen hieman samantyylinen persoona kuin se Salla, joka välillä todella käy hermoilleni. Tuntuu vain olevan todella vaikeaa olla yhtään mitään, kun tuntuu, että vain yritän pitää yllä jotain maskia, mutta silti sisimmässäni haluaisin, että he pitäisivät minusta itsenäni. Puheliaisuuteen on paljon helpompaa piilottaa epävarmuus kuin hiljaisuuteen.

En tiedä. Jotenkin on nyt todella surullinen ja entistä yksinäisempi olo. Tuo viesti siltä tyypiltä vain sattuu jonnekin sisälle, jonnekin sinne keuhkojen tienoille. Toisaalta ajattelen, että en vain ole ansainnut tuota, mutta toisaalta olen nyt ihan hukassa, kun käyttäydyin eilen niin tyhmästi ja en vain tiedä, kuka olen, millainen olen. Ja mitä teen seuraavat kaksi viikkoa, kun Jaska on jossain muualla, enkä tiedä uskallanko mennä enää mihinkään tuollaisiin, jos minusta sitten sen seurauksena ajatellaan noin. En vain halua, että minusta ajatellaan noin.

En tiedä, mitä ajatella, en tiedä mitä tehdä, en tiedä miten suhtautua niihin muihin, joita siellä oli, kun jos he kaikki ajattelevat minusta samoin. Ehkä yritän jatkossa olla hiljaisempi, olla enemmän omissa oloissani, niin en käy muiden hermoille ainakaan niin pahasti. En tiedä, jotenkin tuo viesti vain tuntuu niin pahalta, sellaiselta, että en ikinä halua mennä enää minnekään. Pahinta on, että itsekin voisin sanoa itselleni noin, joten en voi vain ohittaa kommenttia jonkun idiootin yrityksenä rikkoa minut. En tiedä, en tiedä, en tiedä. Miksei Jaskakaan ole online, niin en voi hänenkään kanssaan asioita puhua kuntoon.