Minä olen väsynyt, minä olen niin väsynyt. Ja paitsi väsynyt, minun on myös kylmä, joka paikkaa särkee ja minulla on nälkä. Söin tänään jopa hieman oikeaa ruokaa, mutta se maistui lähinnä puulta. En voi käsittää, miten aikaisemmin tuo uunissa tehty kalanpala perunamuusin kanssa oli täällä yksi suosikkiruoistani jonka osasin tehdä. Mutta kyllä se  silti söi, kun oli sentään edes lämmintä. Join aamulla kylmää vettä ja sitä seurasi normaalit vatsakivut. En näköjään ikinä opi. Mutta jos juo teetä hunajan kanssa, niin hunajasta tulee kaloreita, vaikka teestä itsestään ei tulisikaan oikeastaan yhtään. Ja jos juo kaakaota, niin siitä ainakin tulee paljon kaloreita. Itse asiassa kupillisesta kaakaota tulee melkein saman verran kun perusateriastani.

Äidiltä tuli tänään taas paketti. Hän lähetti minulle Veikkauksen joulukalenterin, kuten oli sanonut. Mukana oli myös lempikaakaojauhettani (jota en ole vieläkään löytänyt täältä hemmetin kaupungista ollenkaan!) ja pussillinen turkinpippureita. Satun rakastamaan turkinpippureita. Niitä perinteisiä ja oikeita, en niitä erilaisia värillisiä. Paljon kaloreita ja vaikka olin syönyt jo ruokaakin, niin söin turkinpippureita niin paljon että minulle tuli huono olo.

Ja minulla on vieläkin nälkä. Ja väsy. Olen viettänyt tästäkin päivästä varmaan 75% sängyssä. Jos se olisi yhtään mukavampi, en poistuisi sieltä koko päivänä. Voisi vain maata ja nukkua muutaman silmällisen aina välillä ja odottaa, että päivät lipuvat ohi ja tulee joululoma, jolloin pääsen kotiin.

Olen niin väsynyt, että en voi edes käsittää. Eikä ole mitään tekemistä. No, yliopistojuttuja voisi lukea, mutta se ei kauheasti houkuttele. Pitäisi miettiä joululahjoja ja etsiä vaikka niitä talvikenkiäkin. En vain jaksa. Kaikki mitä pitäisi tehdä, on niin rankkaa, että pelkkä ajatuskin saa uupumaan. Joten olen vain paikoillani enkä tee mitään.

Eilen yritin lukea Harry Potter –ficcejä finfanfunissa. En ole käynyt siellä suunnilleen... en edes muista koska kävin siellä viimeksi. Kolme vuotta sitten? Ja törmäsin täsmälleen samoihin ficceihin, joista olin pitänyt silloin kolme vuotta sitten, mutta joita ei oltu kirjoitettu loppuun. No, luin molemmat uudestaan. Toisen kohdalla havaitsin, että sitä oli jatkettu kahden luvun verran. Se vilisi edelleen samoja kirjoitusvirheitä kuin silloin kolme vuotta sittenkin. Toinen oli puolestaan lyhentynyt. Molemmat olivat yhä kesken. Yritin lukea myös täysin uutta ficciä. Ensimmäisen luvun ensimmäisessä kappaleessa esiintyi lyhenne OMG. Oli pakko laittaa koko kone kiinni.

En voi käsittää. Välillä nuoremmat ihmiset ottavat niin pahasti päähän. Luulisi, että jos lukee K-18 –tekstejä, niin niiden kirjoittajat olisivat edes sen verran tasokkaita, että ihmiset osaisivat pilkuttaa itse tekstinsä ja kirjoittaa sanoja oikein (tai käyttää Wordin oikoluku-ohjelmaa). Tai vähintäänkin, että olisivat käyttämättä teinix-lyhenteitä.

Joskus nuoret ihmiset ovat ihan okei ja melkein mukavampiakin kuin ikäiseni tai vanhemmat. Ja joskus he ottavat niin pahasti päähän käytöksellään, että tekisi mieli kirkua heille, että ottaisivat silmän käteen, katsoisivat itseään ja yrittäisivät vähän miettiä, miten typerästi he käyttäytyvät. En takuulla anna itsestäni hyvää ja aikuismaista kuvaa käyttäytymällä itse noin, mutta jo vuosi sitten minulla alkoi palaa hermo nuorempiin ihmisiin. Olen lopettanut yhden foorumin (Vuotiksen) käytön melkein kokonaan, koska sen ikäjakauma muuttuu yhä vain nuorempaan ja nuorempaan. Tuntuu siltä, että vaikka ennenkin ihmiset olivat nuoria vuotiksessa, niin nämä uudet nuoret ovat paljon typerämpiä.

Ja minä vihaan, yksinkertaisesti vihaan, nuorisokieltä ja kaikki englanninkielisiä väännöksiä ja lyhenteitä. Ja latinankielisiä lausahduksia. Latinankielisiin lausahduksiin törmää enemmän Murha.infossa kylläkin – se on nähtävästi heidän ”nuorisokieltään”, jolla he yrittävät päteä.

”Argumentum ad hominem.”
”Lol.”
”OMG!”
“Imo.”
“Evottaa.”
”Etc.”
”Ei tod.”
”Winettää.”

Ei voi ymmärtää. Ei vain voi ymmärtää. Kaiken voisi sanoa suomeksi paljon järkevämmin ja vähemmän ärsyttävällä tavalla. Etenkin ärsyttää sellainen teksti, jossa hoetaan joka välissä jotain noista. Grr...

Ja jotenkin kummassa olen saanut itseeni kauheasti mustelmia. Minulla ei ole käsitystäkään siitä, mistä ne ovat tulleet. En tee ollenkaan mitään, niin miten minulla voi tulla joka paikkaan mustelmia ihan huomaamatta? Paitsi jos kävelen öisin unissani jääkaapille syömään tai jotain sellaista. Leikkasin vaihteeksi Dostojevskin kynnetkin, niin kädet on täynnä naarmuja.

Enkä ole käynyt ulkona sitten... Koskahan kävinkään? Silloin kun oli se tentti? Se oli tiistaina! Mikähän päivä tänään on... Aah, eli toissapäivä kävin sentään yliopistolla. Tuntuu ihan kuin siitä olisi jo ikuisuus. Olen ihan sekaisin päivissä ja ajassa. Toivon vain, että joululoma tulisi ja että pääsisin kotiin.

Vaihteeksi kuuntelen Phantom of the Operan ääniraitaa.