Fysiikantunnilla<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Opettaja: ”Ja teillä on selvittämättömiä poissaoloja ihan kauheesti. Yhtään poissaoloa ei oo selvitetty.” *ryhtyy käymään listaa aakkosjärjestyksessä läpi* ”Amia. Kaksi tuntia. 6.11.”

Amia: ”Mm... Joo.”

Opettaja: *jatkaa listan läpikäymistä ja pääsee lopulta Herra Salaiseen ystävään* ”SY, sulla on kanssa kaks tuntia. 6.11. *silmäilee poissaololistaa* Oo! Sä oot varmaan ollu jossain yhdessä Amian kanssa, kun teillä on kerran justiin samat tunnit poissaolomerkintöinä. Uuu...”

Amia: *tuhahtaa*

Herra Salainen Ystävä: ”Joo.” *virnistää Amialle huoneen poikki*

 

***

 

Uskonnontunnilla

 

Opettaja: ”Nyt vastatkaa välittömästi omavalintaisissa ryhmissä taululla oleviin kysymyksiin.”

Amia, neiti M ja R: *muodostavat ryhmän*

Amia: *katsoo neiti R:ään ja huomaa, että NN on juuri samassa suunnassa, mutta luokan toisella puolella*

Neiti M: ”Mitä sä Amia oikein tarkotat tuolla kakkoskysymyksellä?”

Amia: *lukee taululta toisen kysymyksensä* ”Ööh... Varmaan sitä ja tätä ja tuota. Vaikka mä en oo ihan varma. Mä en muista yhtään, mitä mä oon ajatellu, ku mä keksin ton kysymyksen.”

Neiti M, R ja Amia: *yleistä vastaamista*

Amia: *vilkaisee NN:ää sivusilmällä*

NN: *kirjoittaa keskittyneen näköisenä jotain paperiin, vilkaisee välillä taululle äärettömän valppaan ja kiinnostuneen näköisenä ja kirjoittaa lisää*

Amia: *on utelias sen suhteen, mitä NN paperiin kirjoittaa; tekee huomion siitä, että NN:n muut ryhmäläiset (herrat MR ja JuT) eivät tunnu osallistuvan kauhean aktiivisesti vastauksien pohtimiseen, vaan juttelevat keskenään*

 

Opettaja: ”No niin ja kerätään paperit eteen ja alustaja tulee lukemaan vastaukset. Minä voin lukea kysymykset.”

Amia: *kävelee luokan eteen ja ottaa vastauspaperipinkan*

Opettaja: *lukee kysymykset*

Amia: *lukee vastaukset; bongaa myös NN:n kirjoittaman paperin käsialan perusteella*

 

Kysymykset

1. Mihin luonnonsuojelua tarvitaan / tarvitaanko luonnonsuojelua?

2. Mitä kaikkea luonnonsuojeluun tulisi kuulua?

3. Keillä tulisi olla suurin vastuu luonnonsuojelun ylläpitämisestä?

 

Vastaukset NN:n paperista

1. Luonnon suojelemiseen

2. No luonnonsuojelua

3. Luonnonsuojelijoilla

 

***

 

Fysiikantuntilainaukseen viitaten voisi sanoa, että tuollaista se on olla toinen kahdesta tytöstä fysiikankurssilla. Minä olen vieläpä se opettaja silmätikku, neiti PM ei saa koskaan tuollaista ärsyttämistä osakseen.

 

Ja toiseen pitempään tilannekuvaukseen sitten. Olenko minä ainoa ja onko kyse vain siitä, miten minun ajatukseni muovaavat asioiden tulkintaa, vai onko noissa NN:n vastauksissa havaittavissa oikeasti v*ttuilua? Muut vastaukset olivat ihan asiallisia (yhdessä paperissa tosin julistettiin, että turkistarhaiskujen tekijät pitäisi lähettää Siperiaan (reaktiona puolinaurahdus)) kuten ne yleensä ovat. Ja minun piti lukea ne vastaukset ääneen. Melkein kuin olisin itse pilkannut itseäni niillä vastauksilla.

 

Suhtautumiseni noiden NN:n vastauksien lukuhetkellä vaihteli kauheasti. Ensimmäinen vastaus sai aikaan puolihuvittuneisuuden. Toinen vastaus alkoi jo tuntua ärsyttävältä ja tyhmältä (todennäköisesti pyöräytin silloin silmiäni tai jotain). Kolmannen vastauksen aikaan olin jo törkeän ärsyyntynyt ja loukkaantunut, ja sitten vain tyynesti täysin pokkana luin sen yhden sanan siitä paperista ja vaihdoin seuraavaan paperiin. Joo, minulla on tapana nonverbaalisesti ilmaista kantani joistain kommenteista.

 

Jotenkin oli tuon alustuksen jälkeen aika ”auts” –olo. NN:n vastaukset toivat jotenkin mieleen yläasteen pahikset, joilla oli aina tapana pilkata kaikkea mahdollista. Ja ”auts” –olon lisäksi minua kiukutti jonkin verran. Olin ajatellut, että NN pitäisi minusta, mutta sitten saadessaan itse vastata minun tekemiini kysymyksiin, hän pilkkaa niitä kysymyksiäni niillä vastauksillaan. Tosi reilua ja sivistynyttä.

 

Toisaalta sitten, mieleeni tuli myöhemmin myös se, että jos tämän liittäisi siihen minun mieleni luomaan ympäristöön (joka joskus tuntuu olevan oikeasti olemassa myös IRL, mutta joskus ei), niin tuolla voisi olla jotain tekemistä sen viimeviikkoisen kommenttini suhteen. Tai siis, vaikka se oli miten vitsi, niin katsoi miltä kannalta tahansa, niin se oli myös v*ttuilua ja sai NN:n lisäksi puoliksi naurunalaiseksi. Niin sitten jos sitä miettisi (liikaa), niin voisihan olla, että se minun kommenttini (jolla periaatteessa sanoin, että hänen mielipiteellään ei olisi väliä) oli törkeä isku NN:n ylpeydelle ja että hänen täytyi maksaa siitä takaisin (tätä tukisi se, miten hän näytti kirjoittamisen aikana valppaalta ja keskittyneeltä – ei täysin välinpitämättömältä ja tylsistyneeltä, mitä puolestaan vastausten tyyli tukisi).

 

Toisaalta, jos sitä ajattelee, että tässä voisi olla tällainen syy, ja jos miettii tuolta kannalta sitä, miten hyvin Amia ja NN tulisivat toimeen keskenään, niin minua alkaa itseänikin naurattaa. Se olisi varmaan jotakuinkin täydellisesti ”harmonisen yhteiselon ja vuorovaikutuksen” vastakohta. Mutta niin, tiedä nyt mitä NN:n päässä liikkuu.

 

Vaikkakin jos tuota haluaisi analysoida lisää, niin voisi mainita sen, että tänään aamulla tilanne oli aivan sama kuin koko viikon: NN:n ei vahingossakaan tuntunut sattuvan samaan paikkaan kuin minä, samaan aikaan kuin minä. Paitsi että portaisiin me satuttiin yhtä aikaa, mutta NN harppoi kaksi porrasta kerralla (mitä minä en ole ainakaan nähnyt hänen ikinä ennen tekevän), joten ei kävelty portaitakaan samaan tahtiin mitä yleensä.

 

Mutta sitten yhtäkkiä kuin katkaisijasta olisi painettu, niin uskonnontunnin (ja sen alustukseni) jälkeen me satuttiin ensin ovelle yhtä aikaa (ja ensimmäistä kertaa ikinä NN koski minuun (joo, minä olen koskenut häneen, mutta hän ei ikinä ennen minuun)), jonka jälkeen satuttiin naulakoille yhtä aikaa, jonka jälkeen satuttiin ala-aulan ovelle yhtä aikaa ja päivän päätteeksi satuttiin äidinkielenluokan ovelle yhtä aikaa. Ja uskokaa pois, tuon alustus-jutun jälkeen minä en todellakaan tehnyt kaikkeani, että noin olisi käynyt.

 

Että mitä hiton logiikkaa yhtään missään enää on?! Aamulla olin kauhean surumielinen, kun ajattelin, että tässä se nyt sitten oli. Amian rakkaus vol. 2. alku ja loppu. Molemmat loppui samalla tavalla: Amia teki / melkeinteki jotain, mistä tämä toinen osapuoli tajusi Amian ajatukset ja veti sitten etäisyyttä ilmaistakseen, että ei ole missään määrin kiinnostunut vaan pikemminkin kauhistunut ajatuksesta. Mutta nyt en ole enää lainkaan varma NN:stä.

 

Oliko hänellä vain huono viikko (kuten minulla se yksi, jonka aikana NN ei jaksanut yhtään kiinnostaa), vai halusiko hän ilmaista torjumisen minulle vai oliko kyse tuosta ylpeysjutusta? Ja jos kyse on ylpeysjutusta, niin voin onnitella itseäni siitä, että en avannut suutani enää sen yhden kommentin jälkeen. Mielessäni oli nimittäin kommentti, jossa olisin ilmaissut, että tutkimuksien mukaan kaikkein homovastaisimmat ihmiset pelkäävät itse olevansa homoja. Joo, vaikka pidänkin NN:stä törkeästi, niin minulla ei silti ole mitään sisäistä pakko tehdä kaikkea mahdollista miellyttääkseni häntä.

 

Tänään tuli sitten myös YO-kirjoituksien pisteet. Pisterajoja ei ole vielä tullut, mutta en silti usko, että ne kauheasti normaalista heilahtavat. *selailee blogiaan* Näköjään heti YO-kokeen jälkeen arvioin tuloksekseni 30 plusmiinus viisi pistettä. Opettaja puolestaan arvioi minun tulokseni 29 pisteeksi. Ja nyt kun tulokset tuli lautakunnasta, niin kävi ilmi, että pisteeni olivat 28. Hei, minähän arvioin ihan hyvin. Vähän yläkanttiin, mutta en kuitenkaan kauheasti. Pysyi jopa virhemarginaalin sisällä. Eli jos mitään omituista niissä rajoissa ei tapahdu, niin se tarkoittaa sitä, että ensimmäisestä YO-kokeestani kilahti Eximia.

 

Toisaalta ihan hyvä, mutta kun käytävällä kuuli muiden tuloksia, niin se hieman latisti ylpeyttäni. Herra PK oli saanut terveystiedosta E:n (ja selitti, että hänen reaktionsa siihen oli rehtorin kansliassa kovaääninen ”EI V*TTU!!!”) ja herra M(P) englannista L:n, kuten myös kovaääninen neiti AK. Toisaalta, neiti M sai terveystiedosta I+:n, joten ei mennyt läpi.

 

Äidinkielentunnilla kävi myös ilmi, että meidän äidinkielenopettaja on saatu ylipuhuttua järkkäriksi meidän lukion pikkujouluihin. Heh heh... Hän ei todellakaan vaikuttanut innostuneelta, mutta sanoi sitten meille, että aikoo sitten kerätä sen illan aikana kaikenlaista tietoa ja tehdä meistä muistiinpanoja, jotta voi sitten käydä tiedoilla kauppaa muiden opettajien kanssa. Neiti M sitten totesi minulle, että ei ehkä hanki itseään sellaiseen kuntoon, mitä edellisenä vuonna. Hän sanoi, ettei muista siitä yhtään mitään, mutta oli saanut jälkeenpäin kuulla, että poikien liikunnanopettaja oli joutunut kantamaan hänet ulos, kun hänen jalkansa eivät olleet enää kantaneet. Kyseinen opettaja (nykyisin kylläkin ex-opettaja) jaksaa kuulemma aina huomauttaa siitä hänelle, jos näkee hänet kaupassa tms.

 

Ei voi ainakaan sanoa, että minulla olisi joitain rajoja sen suhteen, millaisten ihmisten kanssa tulen toimeen. Nan on kiltti ja hyvätapainen ja harras kristitty ja hyvä oppilas. Hänen kanssaan tulen parhaiten toimeen koko lukiossa. Toiseksi parhaiten tulen kuitenkin toimeen nykyisin neiti M:n kanssa. Hän on sitten aivan erilainen mitä Nan: saa kurssit läpi niin ja näin (jos saa) ja juo itsensä pikkujouluissa (ja muutenkin välillä) tainnoksiin.

 

Joo, minä tulen toimeen ihan kummallisten ihmisten kanssa, eikä siinä ole mitään logiikkaa. On sellaisia ihmisiä, joiden kanssa minun ei periaatteessa kaiken järjen mukaan pitäisi viihtyä, mutta joiden seurassa viihdyn paljon keskimääräistä paremmin, mutta sitten myös sellaisia ihmisiä, joiden seurassa minun kaiken järjen mukaan pitäisi viihtyä tavallista paremmin, mutta en viihdy. Minä en tiedä, mistä tuo johtuu. Se on vain tunne, joka minulle tulee. Toisille on vain automaattisesti helpompi sanoa jotain kuin toisille. Outoa.

 

Tänään pitää lähteä vielä YMT:hen. Kauhulla odotan sitä lähtöhetkeä, koska minä menen autolla. Tiet on kuulemma vieläkin törkeän liukkaita ja minä olen edelleen aika epävarma sen eilisen takia. Eikä ”aika epävarma” kuvaa lainkaan sitä, miten minua hirvittää lähteä liikenteeseen. Mutta mitä matikantunnilla keskusteltiin tästä liukkaudesta, niin ainakin neiti AK on saanut autonsa melkein ojaan asti liukkauden takia.

 

Ja opon tunnin alussa porukka nauroi herra MaPille, joka oli parkkeerannut autonsa paikkaan, johon näkyi luokan ikkunasta. Joku huomautti hänelle, että näköjään on vähän luistanut. Sain sitten kuvan, että herra MaPin punainen bemari oli pyörähtänyt melkein ympäri ja oli vähän miten sattui. Että kai sitä on kaikilla joitain ongelmia. En silti haluaisi saada potkiaisissa ”Vuoden kuski” –palkintoa, joka jaetaan piruilumielessä aina joka vuosi huonoimmalle autoilijalle. Viime vuonna sen sai tyttö, joka oli onnistunut puolen vuoden aikana olemaan osallisena neljään kolariin – kahteen niistä koulun pihasta lähtiessään.

 

Niin joo, ja se uskonnon alustus meni ihan hyvin, se lukuosuus. Olin kyllä törkeän hermona lukiessani sitä tekstiä ja pariin kertaan meinasi änkytys iskeä ja sanat puuroutua, mutta selvisin. Jotenkin siinä alussa rauhoitti kauheasti, kun sai kirjoittaa ne kysymykset taululle. Siitä kuuluu kiva ääni ja se on kaikin puolin miellyttävää. Siis siitä, kun kirjoittaa liidulla jotain taululle. Tykkään siitä, mutta en kyllä kauhean usein saa tilaisuutta moiseen.

 

Eipä muuta tänään.