Päivän neuroosi<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Amia: "Ja taas se juttelee sen hemmetin Takiaisakan kanssa. Hmph."

Nan: "..."

Amia: "Ehkä me mennään tuohon oppilaskunnan huoneen oven lähelle norkoilemaan, niin sitten säkin näet, miten ne juttelee koko ajan ja on niin kaveria... Sä oot mun tuomari ja sanot, miten asia on, ku mä oon liian subjektiivinen."

Nan: *huokaisee* "Okei."

Molemmat: *asettuvat kyttäysasemiin oppilaskunnan huoneen oven tienoille, josta Nan näkee suoraan NN:ään, joka istuu tuolissaan ja neiti EH:hon, joka istuu viereisellä sohvalla*

Amia: "No, mitä ne tekee?"

Nan: *yrittää vilkuilla huomaamattomasti* "Kyllä ne näkyy jotain juttelevan."

Amia: "No niin, siinäs näet!"

Nan: "Nyt se tyttö näyttää NN:lle jotain kännykästään..."

Amia: "Hmph. Varmaan jotain tosi salaista ja yhteistä ja kaverillista. Hmph."

Nan: "...Ja NN ei reagoi siihen ollenkaan."

Amia: "Mmh."

 

-Myöhemmin-

 

Amia: "No, mitä ne tekee nyt?"

Nan: "NN kattoo omaa kännykkäänsä."

Amia: "Ehkä neiti EH lähetti sille jotain tosi kivaa sinne ja nyt se ei saa silmiään irti siitä. Hmph."

Nan: "Neiti EH on koko ajan kääntyneenä NN:ään päin ja yrittää koko ajan puhua jotain, mutta NN näyttää siltä, ettei vois vähempää kiinnostaa. Ei se oo koko keskustelun aikana varmaan edes kattonu Neiti EH:hon kertaakaan!"

Amia: "..."

Nan: *naureskelee itsekseen*

Amia: "Mitä? Mitä?"

Nan: "Nyt NN näyttää ärsyyntyneeltä ja siltä, että se pomppaa kohta tosta tuolistaan ja huutaa neiti EH:lle: 'Jätä mut rauhaan!!!'"

Amia: "..."

Nan: "Musta ei kyllä tunnu, että sun kannattais kauheasti ottaa stressiä tosta."

Amia: "Mistä ihmeestä sä oot päätelly että mä ottaisin siitä stressiä?" *liioitellun viaton ilme*

Nan: *reps*

 

***

 

Varmaan tämän jäljellä olevan koulun aikana onnistun tekemään kaikki ympärilläni olevat ihmiset hulluiksi. Olen ihan ding dong ja jauhan törkeästi neiti EH:sta ja NN:stä. Nan on hyvin skeptinen sen suhteen, että neiti EH:n ja NN:n välillä olisi mitään tai että heidän käytöksensä saisi minun mahdollisuuteni NN:n suhteen näyttämään jotenkin synkemmiltä. Ja tuossa on sitten vielä tilannekuvaus joltain toiseltakin kuin minulta. No, voihan tuotakin syyttää subjektiiviseksi, kun Nan tietysti toivoisi, että NN pitäisi minusta, mutta kuitenkin. Minä en tilannetta siis nähnyt, joten minunkin tietoni rakentuu pelkästään Nanin epämääräiseen tilannekuvaukseen.

 

Mutta minä en kuitenkaan osaa olla täysin reagoimatta tuohon neiti EH&NN –akseliin. Se vaivaa minua. Ei sen varmaan kaiken järjen mukaan pitäisi, mutta silti se vaivaa. Nan on onneksi kauhean ymmärtäväinen, vaikka jaksaakin aina sanoa väsyneesti, että ei ole niin mitään merkkiä siitä, että neiti EH:n ja NN:n välillä olisi kummankaan osalta mitään kaveruutta enempää.

 

Sanoin Nanille, että monissa elokuvissahan ja tv-sarjoissa on aina joku käsittämättömän mustasukkainen ja epäilevä tyyppi, joka palkkaa jonkun varjostamaan vaimoaan/miestään ja repii jokaisesta pikkuasiasta jonkun ison kohtauksen ja suunnilleen stalkkaa tätä 24/7, kun ei voi luottaa tähän. Eh, jotenkin tutun kuuloista. Okei, minä en stalkkaa NN:ää mitenkään kauhean aktiivisesti, laitan vain merkille missä hän on ja saatan ehdottaa Nanille, että mennään jonnekin sopivaan paikkaan, josta näkee mitä hän tekee ja kenen kanssa hän puhuu.

 

Minä en pidä tästä piirteestäni. Jotenkin tämä alkaa jo lähestyä sairaalloista mustasukkaisuutta ja pakkomiellettä. Mutta minun on hankala tehdä sille mitään. Onhan se helppo sanoa, että "en ole mustasukkainen", mutta käytännössä se on paljon vaikeampaa.

 

Porukka alkaa olla koulussa muutenkin jo kauhean kireää. Matikanopettaja sanoi, että sen huomaa siitä, että abit alkavat joulun jälkeen tulla aina törkeän paljon lapsellisemmiksi. Enkä minä tuohon viitatessani puhu vain itsestäni, vaan se näyttää kyllä sopivan aika moneen muuhunkin. Ja mitä matikantunnilla oli puhetta, niin melkein puolet porukasta näkee painajaisia törkeän usein. Jumpulakin valitti taas, että hän ei saa nukuttua lainkaan tarpeeksi, kun näkee painajaisia Joka. Ikinen. Yö. T. Toukka sanoi puolestaan, että hän ei näe kauheasti tavallista enemmän painajaisia, mutta herää kauan ennen kellon soimista ilman mitään syytä eikä saa nukahdettua enää uudestaan.

 

Ja tänään meidän matikanopettaja jakoi kaikille fysiikkaa lukeneille Jyväskylän yliopiston lähettämät mainoslaput. Laskinkin, että minulla on mahdollisuus päästä sinne suoraan, jos vain kirjoitan biologiasta vähintään E:n ja matikasta vähintään C:n (kun kerran olen lukenut kaikki fysiikankurssit). Että ei mikään kauhan hankala paikka päästä sisään. Pitää kyllä säilyttää tuo, että pitää sen varalla.

 

En nähnyt kauheasti NN:ää tänään. Tai vaikka olisin voinut nähdäkin, niin en katsonut. Tuntuu jotenkin nololta katsoa häneen niin usein, mitä minä katson, kun nykyisin hänellä on ollut itsellään tapana katsella minua niin usein, että en voi suunnilleen koskaan katsoa häneen ilman että hän huomaa sitä. Ja siis, vaikka hän katsoo takaisin, eikä näytä mitenkään pahastuvan siitä, että minä katson häntä, niin minun mieleeni nousee aina joskus kauhea epäilys, että jos NN ei pidäkään minusta, niin hän pitää minua säälittävänä. Kyllä te tiedätte. Sellaisena "ihastuneena pikkutyttönä". Eikä minulla ole mitään hinkua nolata itseäni sillä tavalla.

 

Kohta pitää häipyä taas englannin kuunteluharjoituksiin. On todella tyhmää päästä puoli kaksi koulusta ja tulla reiluksi tunniksi kotiin ja häipyä sitten takaisin koululle johonkin kuuntelujuttuun. Mutta haluan testata, onko minulla mitään mahdollisuuksia L:ään. Sain tänään viimeisimmän aineeni takaisin ja sain 85/90. Olin törkeän tyytyväinen, vaikka opettaja sanoikin sen peruslauseensa: "Ihan hyvin meni, mutta kertaa vielä noita kielioppiasioita tuosta ja tuosta kurssista..." Heikon osa-alueeni on ne luetun ymmärtämiset. Kuunteluista saan yleensä lähelle täydet ja aineistakin aika hyvin, mutta jos minun L:ni jostain syystä jääkin saamatta, niin hyvin todennäköisesti se johtuu juuri niistä vihkon tehtävistä.

 

Aloitin tänään kuudetta vihkoa, mikä on jo ylimääräistä, koska niitä piti tehdä vain viisi. Tuolla kurssilla voi olla kuitenkin korottava vaikutus päättöarvosanaan ja onhan siitä hyötyä kirjoituksiin nähden, joten onhan se hyvä tehdä. Muut hommat on kyllä aika lailla rästissä. Mutta jos nyt keskityn eniten englantiin ja äidinkieleen, niin jos niistä saisi edes L:t, niin olisi törkeän huippua. Voisi ehkä päästäkin jonnekin kivaan paikkaan. Emt. Jos nyt mikään paikka edes olisi kiva.

 

Mitäs vielä... Niin joo! Äiti löysi mustaa vesiliukoista huulipunaa (ainakin ne tyypit yhdessä liikkeessä niin väittivät). Alan olla aika innoissani penkkareista, vaikka olenkin huonolla menestyksellä metsästänyt neiti MM:ää, joka ottaa vastaan niitä penkkarikuva-tilauksia.

 

Ja sääkin oli vaihteeksi nätti. Vähän pakkasta, lunta maassa ja aurinkokin paistoi. Ja olen edelleen ollut aika rento ja ahdistumaton. Sain tänään koulussa jopa hieman ruokaakin alas. Ja tänä aikana, kun olen norkoillut kotona, olen saanut juotua jopa kupillisen kaakaota. Mutta Mr. Sunshine...

 

Why does one-minus-a-plus-one feel like it adds up to zero?