Unia

Amia herää. On hyvin aikainen aamu ja Amia päättää mennä parvekkeelle kokeilemaan, miten lämmin sinä päivänä olisi, jotta tietäisi, miten paljon pitäisi pukea päälleen. Hän avaa parvekkeen oven ja kylmä ilma tulee hänen kasvoilleen. Taloyhtiön nurmikko on kuurassa, kuten myös sille pudonneet kirkkaanoranssit vaahteranlahdet. Amia henkäisee. Hengitys muuttuu huuruksi. Amia tulee takaisin sisään ja avaa tongilla sälekaihtimet. Lämpömittari näyttää hieman alle nollaa.

Uni vaihtuu.

***

Amia on vihdoin kotona. On sunnuntaiaamu ja hän on tullut viikonlopuksi kotiin. Kaikki näyttää niin tutulta. Aroniamarjat on jo kerätty ja pensaiden lehdet ovat muuttuneet kirkkaan punertaviksi ja oransseiksi. Niitä on tippunut jo kauhea määrä laatoille. On hieman märkää ja synkkää. Amia miettii, että tänään hänen pitäisi lähteä vielä kävelylle sinne keskelle ei mitään, niin kuin hän on tehnyt aina silloin, kun hänellä on ollut erityisen paha mieli. Sieltä näkee kilometrien päähän. Yhdestä tienristeyksestäkin näkee melkein kolme kilometriä yhteen suuntaan, jossa näkyy yksi iso rakennus, jonka takaa alkaa tie, jolla Tiedät-kai-kuka asuu. Siitä oli lohtua aina yläasteella. Sieltä näkyy myös täsmälleen päinvastaiseen suuntaan suunnilleen kahden kilometrin päähän, jossa menee junarata ja jonka varressa on iso halli, josta Amialle tulee aina mieleen, että NN:n koti on siellä aika lähellä.

Amia kävelee syksyistä hiekkatietä pitkin ohi ensimmäisen soittotuntipaikkansa ikinä. Kun hän kävelee, hän miettii, että tänään voisi ehtiä nähdä vielä Nanin pikaisesti ennen kuin pitäisi lähteä takaisin. Kun Amia miettii tätä, hän alkaa tajuta jotain. Yhtäkkiä se kaikki tuntuukin paljon epätodellisemmalta. Se tuttu ja turvallinen ympäristö alkaa haihtua Amian ympäriltä, koska hän on tajunnut, että se onkin vain unta. Hän yrittää pitää kiinni unesta, koska hän haluaa elää sitä unta. Hän haluaa olla kotona edes unessa ja nähdä Nanin, vaikka se sitten olisikin vain hänen omaa kuvitelmaansa.

Amia herää.

***

Olipahan taas paljon unia. Näin muutamia muitakin, mutta ne eivät olleet  niin kokonaisia ja erityisiä, että alkaisin niitä selittämään tähän. Ja ne sekaantuivat keskenään ja kun niitä nyt muistelee, ne ovat pelkkää puuroa. Mutta herätessäni oli kurkku kipeä. Sillä lailla hieman, jos on ollut liian kauan jossain kylmässä tai huutanut kovaan ääneen. En tietääkseni ole yön aikana tehnyt kumpaakaan niistä, mutta ensimmäistä kertaa minusta tuntuu, että olen oikeasti puuhaillut jotain asunnossani nukkuessani. Tai siis, jotenkin outoa, kun muistin herätessäni tuon ensimmäisen unen, jossa olin mennyt avaamaan parvekkeen oven ja siellä oli ollut kylmä ja sitten olin avannut ikkunaverhot. Menin sitten tietysti katsomaan, että olisiko siellä samanlainen ilma. Ei ollut. Melko lämmintä. Ajattelin sitten avata sälekaihtimet nähdäkseni, miten paljon mittari näyttää, mutta en löytänyt tonkia!

Minä pidän niitä aina ikkunalaudalla siinä sälekaihdinten avausjutun kohdalla, koska en tarvitse niitä mihinkään muuhun. Mutta nyt ne eivät olleet siinä. Aloin sitten miettiä, että mitä pirua, minne minä olen ne sitten laittanut, kun en muista itse mitään sellaista. Löysin ne lopulta lattialta, yhdestä asunnon nurkasta pianon johtojen pistorasian edestä irti olevan yövalon vierestä. Minulla ei ole oikeasti pienintäkään muistikuvaa, että olisin laittanut ne sinne. Sinne ne eivät ole voineet edes tippua. Kunhan vain kurkkukipu ei tarkoita, että olen huutanut yöllä tietämättäni niin kovaa kuin pystyn, niin mitään suurempaa harmia ei ole tapahtunut.

Olen myös äärettömän ärsyyntynyt, koska nettiyhteyteni pätkii. Eilen se päätti yhtäkkiä, että se katkaisee yhteyden aina minuutin tai parin välein ilman mitään syytä tai varoitusta, niin sitten sitä piti koko ajan olla yhdistämässä uudestaan, että pystyisi tekemään yhtään mitään. Nyt se tuntuu toimivan ainakin hieman paremmin. Toivottavasti pysyy sellaisena myös.

Huomenna täytyy mennä taas yliopistolle. Ei huvittaisi tipan tippaa. En ole edes varma mitä minulla on huomenna, kun se lukujärjestys on niin sekava, ettei siitä ota mitään selvää. Jos olen ymmärtänyt oikein, minulla olisi vain yksi laboratoriotyö, eikä sen lisäksi mitään muuta. Siihen on kyllä varattu neljä tuntia, niin ihan tarpeeksi siinäkin. Siihenkin työhön pitäisi tutustua etukäteen netin materiaalin kautta, niin pitäisi sitäkin varmaan vilkaista. Hmm, hmm... Raudan spktrofotometrinen määritys. ”Spektrofotometria lukuisine muunnelmineen on eräs yleisempiä analyyttisiä menetelmiä, jonka hyviä puolia on herkkyys, nopeus ja halpuus. Huono puoli on menetelmän varsin huono tarkkuus.”  Jaa-a... Paljon kaavojakin siihen näyttäisi liittyvän. ”Näytteeseen saapuvan säteilyn intensiteetti.” Pah. Sentään nämä ovat yksilötöitä. Yleisen mikrobiologian töissä meidän pitää tehdä ne laboratoriotyöt paritöinä.

Voisi ehkä ruveta laskemaan jo niitä perjantaina tarkistettavia kemian laskuja. Jotta saisimme kurssin läpi, meidän täytyy paitsi läpäistä tentti, myös saada kaksikymmentä rastia laskuharjoituksista. Siis laskea kaksikymmentä tehtävää niin, että olemme valmiita laittamaan rastin listaan sen tehtävän kohdalle, joka tarkoittaa sitä, että sitten se opettaja voi määrätä kenet tahansa rastinlaittaneista laskemaan sen laskun muille näkyville. Ei kivaa. Minulla on kaksi rastia. Pitäisi saada joka laskuharjoituksesta neljä rastia, niin sitten saisin kasaan sen kaksikymmentä. Niin ja siis tämä on myös se aine, jonka luennoilla en ole käynyt vielä kertaakaan. Ne ovat AINA aamukahdeksalta ja se luennoitsija on kuivaakin kuivempi kääpä, niin se on törkeän väärin, kun asia on kaikkein hankalin!

Ärsyttää siis vähän kaikki. Ja koti-ikävä vaivaa edelleen.