Unirytmini on vaihteeksi sekaisin. Tosin vaihteeksi toiseen suuntaan, koska olen nukkunut jo yöunet ja heräsin jo. Kävin eilen katsomassa uusimman Star Warsin (en aio spoilata) ja olen kai jotenkin pettynyt siihen. Näin etukäteen hyviä arvosteluja, että ei-niin-hyvän Force Awakensin jälkeen se on upea, yhtä hyvä kuin alkuperäisen trilogian leffat. Ja tietysti odotin leffaa ihan hirveästi, koska kun näin Star Warsit pienenä, suosikkihahmoni oli tietysti Luke Skywalker. Ensimmäisessä leffassahan häntä ei juuri ollut, joten en malttanut odottaa, että näkisin hänet tässä leffassa. Olen kai vähän pettynyt, vaikka en oikein tiedä miksi. Kasvot ovat minulle vaikeita, mutta yleensä etenkin leffoissa hahmot pystyy tunnistamaan niin monen muunkin asian perusteella. Koko leffan ajan yritin löytää tästä uudesta Luke Skywalkerista jotain joka muistuttaisi siitä vanhasta, mutta en löytänyt.

Ylipäätään koko leffa oli... Kai se oli ihan ok, ja minä nyt tykkään aluista enemmän, eivätkä aikaisempien trilogioiden kakkosleffat ole mielestäni kauhean hyviä myöskään (vaikka joidenkin alkuperäisen trilogian lempileffa on Imperiumin vastaisku, hyi). Mutta ensimmäisessä leffassa oli kaikenlaisia hahmoja, joihin pystyi samaistumaan ja heitä kohtaan tunsi sympatiaa, mutta sen suhteen tuo uusi leffa oli jotenkin... kylmä. Kaikki hahmot tekivät vaikka mitä, mutta en oikein itse päässyt mukaan siihen fiilikseen, että miksi. Monissa leffoissa kun hahmot tekevät päätöksen jonkun suunnitelman suhteen, reaktioni on yleensä joko "ei, ei, ei, ei" tai "kyllä!", mutta tässä leffassa kaikki vain tapahtui ja minulla ei ollut mistään kunnollista mielipidettä.

Ja tietysti yksi spesifi ärsytyksen aihe löytyi: "Supreme Leader Snoke" oli käännetty "Yksinvaltias Snoke". Se ei ole vain yhtään sama asia, eikä kenenkään titteli voi olla "yksinvaltias", se on jotain mitä sanotaan selän takana vähän loukkaavana, kun taas "Supreme Leader" on titteli, honorific. Tuo tosin saattoi olla jo ensimmäisessä leffassa, mutta vihaan sitä silti.

Minulla on nyt talvilomaviikko. Oikeasti minulla on palkallista lomaa neljä päivää, mutta vuorosuunnittelija töissä on ollut kiva ja laittanut siihen ympärille vapaapäiviä niin että minulla on koko viikko vapaata. Vielä en ole tosin lomaillut, koska tein ensin latinan käännöksen loppuun ja sitten itsenäisen tilastotieteen kurssin tehtävät. Niissä oli lähinnä todennäköisyyslaskuja, joten niissä meni ikuisuus. Sen jälkeen minun piti tehdä vielä lisätehtävinä loput R-kielen koodausharjoituksista ja siinä meni ikuisuus myös. Nyt on vielä kirjatentti ensi maanantaille ja sitten pitäisi saada myös kandityö valmiiksi. Jossain kohtaa pitäisi kai lomaillakin, mutta vielä en ole ehtinyt.

Eilen minulla oli pitkästä aikaa migreeni ja sen takia meninkin aikaisemmin nukkumaan. Olen myös viime aikoina ollut kai stressaantunut, koska olen öisin taas hyppinyt ylös sängystä kauhuissani ennen kuin olen ehtinyt herätä. Polveni vieläkin vihoittelee vähän siitä kaatumisesta, mutta se on ollut ihan hyvä viime aikoina. Tai oli hyvä, koska loukkasin sen, kun toissayönä hyppäsin ylös sängystä, juoksin pölynimurille ja irrotin sen varsiosan siitä, jotta voisin käyttää sitä puolustautumiseen. Ehdin oikeasti nostaa sen irroitetun pölynimurin varren valmiiseen lyöntiasentoon ennen kuin tajusin että se kaikki olikin ollut unta, eikä kukaan ollut käymässä kimppuuni. Sarjakuvissa tai lastenohjelmissa voi käydä tuollaista, mutta ei oikeassa elämässä. En tiedä missä vaiheessa tuota loukkasin polveni, koska ensimmäinen muistikuvani on siitä kun olen jo huoneen toisella puolella.

Minun pitäisi vielä hakea harjoitteluapurahaa kesäksi, vaikka sitä hakuaikaa on vielä ihan tammikuun alkuun. En vain tiedä miten se toimii. Miten muka voin hakea sitä kun en tiedä mihin ja milloin olen menossa harjoitteluun? Ja kai jotenkin koko harjoittelu ahdistaa, niin ehkä osittain toivon että voisin vain lykätä koko hommaa. Haluan mennä harjoitteluun ja uskon että se olisi tulevan työllistymisen kannalta hyvä juttu, mutta se pelottaa. Äitini on tietysti sitä vastaan ja hän on nostanut esille kaiken mikä voi mennä pieleen, mikä harmittaa. Olisi kiva jos joku olisi tukemassa tuommoisissa jutuissa, mutta kun ei ole, niin minun pitää yksin olla tarpeeksi vahva. Enkä ole varma olenko. Laitoin tuosta sähköpostiakin sille harjoittelusta vastaavalle, jo yli kuukausi sitten, mutta en saanut mitään vastausta. Se on ilmeisesti aika yleinen käytäntö meidän yliopistossa, koska minulle on käynyt niin aikaisemminkin.

Ja minun pitäisi lähettää myös kysymys sähköpostilla siitä että miten ne maisteriopinnot toimivat. Otin yhden kurssin nyt keväälle, joka on maisteriopintojen pakollinen kurssi, mutta muutaman pakollisen kurssin lisäksi on vain erillisiä opintokokonaisuuksia teemoittain, joihin tarvitsee hakea/ilmoittautua. Opinto-oppaassa oli lyhyt info siitä ja se on ensimmäinen kerta kun olen törmännyt tuohon, joten sanoisin että tiedotus ei ole yliopiston parhaita puolia.

En mene tänä jouluna kotiin. Olen töissä jouluaaton vastaisena yönä, joten jouluaatto menee varmaan nukkumisessa. Ja en halua mennä. Joten en mene. Äiti ja veli tulevat vähän myöhemmin käymään, mutta muuten joulu menee yksin. Vihaan suomalaista joulua. Mikä siinä ylipäätään on, että suomalaisten pitää juhlia pyhäpäiviä verisukulaisten kanssa jossain eristäytyneenä. Tai ainakin kaikki ihmiset jotka minä tunnen tekevät niin ja se harmittaa. En tiedä miten se menee muissa maissa, mutta olisi kiva asua jossain missä jouluna on muutakin ohjelmaa kuin jumittaminen kotona perheen kanssa. Ja uutenavuotena olen vaihteeksi yöllä töissä, joten ainakaan ei tarvitse keksiä tekemistä sinne.

Mutta ainakin on jotain mitä odottaa ensi vuonna: se maisteritason englanninkurssi jolle ilmoittauduin! Se on Shakespearen kurssi, jota pitää se superkiva skottiopettaja. Olen nyt syksyn aikana kerännyt kasaan Shakespearen näytelmiä. Niitä löytyy todella halvalla Ebaysta, en usko että olen maksanut yhdestäkään yli viittä euroa. Paitsi A Midsummer Night's Dreamista, koska se ainoa hieno kansi oli yhdessä vanhemmassa kirjassa, joten siitä maksoin melkein kympin. Ja rakastan käytettyjä kirjoja!

Minulla on myös vanhan kreikan kurssi, mutta joudun käymään sen itsenäisenä, koska se tuli täyteen ennen kuin ilmoittautuminen edes alkoi. Reilu peli. Toisaalta, opettaja on sama kuin latinassa, joten se on ihan se ja sama käynkö tunneilla vai en, koska minun pitää kuitenkin opetella kaikki itse kun se opettaja on vain niin kyvytön opettamaan mitään! Ja vaikka kävisin kurssillakin, niin tehtävä olisi opetella aakkoset jo etukäteen. Olen opetellut osaa jo aikaisemmin ja tietysti matikassa on käytetty niitä, mutta ongelmia tulee siinä kohtaa kun kirjaimia laitetaan yhteen sanoiksi, koska on vaikea hahmottaa mikä sykerö on erillinen kirjain ja mikä ei. Ja sitten on vielä pari muuta kurssia. Aion ottaa uuden sivuaineen, tai vähän niin kuin, koska olen opiskellut journalistiikkaa, joten nyt opiskelen myös mediaviestinnän aineopintoja valinnaisena. En tiedä haluanko hakea opettajan opintoihin, koska en vain halua olla opettaja. Mutta kai pitäisi hakea, koska se parantaisi työllistymismahdollisuuksia. Mutta ehtiihän sen sitten myöhemminkin. Kai. Tai ehkä keskittyisin siihen mediaviestintään, koska se on enemmän minun juttu. En tiedä.

Lumiaura vaihteeksi möykkää tuossa ikkunan alla. Vaikka on kyllä kiva kun on lunta.