http://www.yle.fi/uutiset/kotimaa/oikea/id66974.html

Keskusrikospoliisi epäilee sairaanhoitajaa kahdesta henkirikoksesta kehitysvammaisten kuntoutuskeskuksessa Ylöjärvellä.

KRP:n mukaan laitoksen entistä naishoitajaa epäillään 54-vuotiaan miehen ja 79-vuotiaan naisen myrkyttämisestä. Poliisin mukaan teot sattuivat 26. heinäkuuta ja 5. elokuuta välisenä aikana.

Epäilty nuori nainen ehti olla laitoksessa työssä vain kuukauden ajan valmistuttuaan vasta jokin aika sitten sairaanhoitajaksi. Sairaanhoitaja on irtisanottu työstään.

Tapaus tuli poliisin tietoon keskiviikkona, josta lähtien nainen on ollut kiinniotettuna. Vangitsemispäätös on tehtävä viimeistään lauantaina.

Esitutkinta jatkunee vielä kuukausia

Poliisi on tähän mennessä kuulustellut epäillyn lisäksi kuntoutuskeskuksen henkilökuntaa. Esitutkinnan odotetaan kestävän useita kuukausia, tutkinnanjohtaja, rikoskomisario Paavo Tuominen kertoo.

Kuolemantapaukset tapahtuivat Pirkanmaan sosiaalipalvelujen kuntayhtymän ylläpitämässä Ylisen kuntoutuskeskuksessa, jossa asuu lähes 300 pitkäaikaista laitoshoitoa saavaa ihmistä.

Pirkanmaan kuntayhtymän sosiaalipalvelujen johtaja Maarit Lähteenniemi-Pekkinen kertoo, että tapaus on järkyttänyt kaikkia.

Myrkytysepäilyistä kertoi ensimmäisenä sanomalehti Etelä-Saimaa.

Kynnys ry järkyttyi kuolemista

Vammaisten oikeuksia ajava Kynnys ry on ilmoittanut järkyttyneensä kuntoutuskeskuksessa tapahtuneista kehitysvammaisten kuolemista.

Kynnys ry:n mukaan kehitysvammaisten olot ovat Suomessa ala-arvoiset. Järjestön mukaan kehitysvammahuollossa käytetään perusteettomasti muun muassa pakkokeinoja.

Järjestö vaatii, että vammaisten laitosoloja valvottaisiin paremmin.

***

Niin, vieläkö sitä ollaan sitä mieltä, että minulla on täysi oikeus lykätä veljeni hoitokotiin ja elää omaa elämääni? Minun veljeni ei tarvitse pakkokeinoja, ja jos tuollaisten paikkojen oloja ei edes valvota kunnolla, ja joku hoitajakin voi yrittää surmata omia potilaitaan... Miten minä voisin ikinä laittaa veljeni sellaiseen paikkaan?

Ei ole tullut nyt kirjoitettua. Eilen minun piti kirjoittaa selostus siitä päivästä Nanin, hänen äitinsä ja italialaisen vaihto-oppilaan kanssa, mutta en jaksanut. Kerran näinkin päin. Olo on kuitenkin vieläkin kauhean nuutunut siitä K-18 (josta ihmeteltiin, miksi se oli K-18. Jos ette ymmärrä sitä, on vain parempi, uskokaa) kirjoituksen asioista. Olo on ihan sellainen, kuin olisi painettu jotain off-nappulaa. En jaksa tehdä yhtään mitään. Lisäksi olen miettinyt taas unia, ja kun minä mietin unia, minä näen niitä lisää (tänäkin yönä muistan nähneeni kaksi unta, vaikka en muista yhtään muuta unta koko kuukauteen). Ei niitä laiteta Unipäiväkirjaan, koska ne olivat lyhyitä ja katkelmallisia, vaikka niissä olikin subjektiivisina unina jotain miettimisen aihetta.

Menen nyt juomaan teetä ja katsomaan Everwoodia. Veli lähtee huomenna sinne taideopistoon ja äiti on tuon uutisen takia kauhean hermostunut siitä. Ja ulkona sataa, ei voi mennä pihalle. Olo on ollut hyvin tasaisen surullinen tuosta ahdistuskohtauksen tyyppisestä lähtien. Ei kauhean angst, joten se on mahdollistanut minua käyttäytymään melkein siten kuin mikään ei vaivaisi (minua sanottiin eilen jopa huvittavaksi. Siis huvittavaksi! Olen vieläkin ihan hämmästynyt tuosta sanankäytöstä). Kuitenkin se surullisuus on siellä taustalla koko ajan. Nyt Everwoodille.