Työväenopiston englannintunnilla
Opettaja: "Tuliko teille tässä tehtävässä vastaan joitain uusia idioomeja?"
Amia: "No muut oli ihan tuttuja, mutta tämä 'big cheese' oli vähän tuntemattomampi."
Opettaja: "Mitä se tarkoittaa?"
Amia: *venäyttää ilmeensä*
Opettaja: *huomaa Amian ilmeen* "No siis kun mä en ole itse ehtinyt vielä ratkaista tätä tehtävää." *pälyilee Amian paperia*

***

Siis loistavaa. Tuon kurssin taso on ihan sietämättömän alhainen, se pitkä kurssini alun parjauksestani huolimatta on ollut todella hintansa väärti. Tämä kolmetuntinen maksoi 12€ ja välillä tuntui siltä, että minun pitäisi saada se 12€, kun se opettaja sekoili koko ajan jotain, niin minä en sitten voinut kaikissa kohdissa olla huomauttamatta.

Tietysti tuli esille se yksi niistä kiistakapuloista, joista väitellään ihan natiivienkin keskuudessa, eli "me and my family went to the movies" vai "my family and I went to the movies". Siis nykyäänhän suositellaan tuota jälkimmäistä, koska jos ajattelee loogisesti, niin toinen tekijä pitäisi voida poistaa lauseesta ja sen pitäisi silti käydä järkeen. Ensimmäisestä vaihtoehdosta tulee kuitenkin "me went to the movies". Nykyään sitä käyttävätkin lähinnä "working class" ja keski- ja yläluokka ja ylipäätään koulutetut ihmiset pitävät tuollaista käyttöä merkkinä siitä, että kyseessä on "alempi" ihminen.

No, tuollaisen voi helposti antaa olla, mutta sitten kun tuli tuo alkulainauksen kohta, en voinut vain uskoa sitä! Siis meitä opettaa joku nainen, joka laittaa meidät tekemään tehtäviä, joiden vastauksia ei itsekään tiedä!

Sitten tuli vielä yksi kohta, kun en voinut pitää suutani kiinni. Se opettaja sanoi, että tämä suomenkielen sanonta "päästää sammakoita suustaan" on merkitykseltään sama kuin englannin "stick your foot in it". Ja siis tämän opettajan mukaan tuo fraasi tarkoittaa sitä, että se jalka työnnetään suuhun. No siis sattumaltahan tuo oli sellainen sanonta, jonka se Brian-ope siellä Lontoossa selitti meille juurta jaksaen. Sanoinkin sitten ääneen, että tuolla englanninkielen fraasi ei liity mitenkään "sammakoiden päästelyyn", vaan tarkoittaa yleisesti vain liemeen joutumista. Eikä sitä jalkaa työnnetä suuhun, vaan johonkin inhottavaan. Eikä vain astuta jonkin inhottavan päälle (stick ON it), vaan suoraan sisään niin että se jalka on sen inhotuksen ympäröimänä. Tietysti mainitsin myös, että tämän selitti minulle natiivi englanninopettaja lontoolaisessa koulussa.

Tuolta opettajalta on siis turha kysyä mitään, koska hän ei yksinkertaisesti tiedä edes niitä asioita, jotka minä tiedän! Sitten kun me harjoiteltiin myös niitä helpoimpia fraaseja, niin tämä opettaja sanoi, että hän on tehnyt niin, että on opetellut pari sellaista tärkeää fraasia, joita käyttää. Nämä tärkeät fraasit olivat "I'll look it up on the dictionary" ja "looking forward to doing something". Siis oikeasti, hyvä luoja! Tuollainen opettaa englantia ja sanoo, että tämä on tällaisille upper-intermediate ja advanced-tasoisille. Keskustelin 4 eri kurssilaisen kanssa tehtävien parissa ja yksikään heistä ei osannut lausua sanaa "foot" oikein. Yksikin sanoi: "Ai laik tu vats fuuutpool." Tämä opettaja ei ilmeisesti puhu myöskään saksaa, koska sanan 'kindergarden' hän lausui "kinterkaaren".

Sama opettaja ja suurin osa oppilaistakin tulee huomenna siihen seuraavaan kurssiin, johon minäkin menen. Ja olen niin poikki kuin olla ja voi. Keskiviikkona sain tietää että suurin työnantaja/työnhakija messutilaisuus on jo seuraavana keskiviikkona, mihin mennessä minun pitää täyttää ja tulostaa yksi erikoishakemus, minkä lisäksi päivittää CV:n tiedot ja kuva, minkä lisäksi sen kunnollisen englanninkurssin tyypit, jotka osa on itse olleet käymässä CV:itä läpi ja palkkaamassa työöntekijöitä, neuvoivat, että yksi hyvä keino erottua joukosta, on ottaa kokovartalokuva ja laittaa se siihen CV:n ensimmäisen sivun taustalle vesileimaksi. Ja sitten luonnollisesti pitää sitten mennä kirjastoon tulostamaan nämä kaikki useampana kopiona vieläpä. Ja sitten siellä messuilla on myös mahdollista kuvauttaa minuutin työnhakuvideo. Se pitää siis prepata hyvä puhe ja saada se sitten vielä siellä paikanpäällä menemään hyvin ja olla vapautunut ja rento ja vakuuttava ja saada se myös mahtumaan siihen minuuttiin.

Huomenna Nanin pitäisi tulla kylään iltapäivällä, mutta todennäköisesti aamulla laitan tekstarin ja ehdotan lykkäystä, koska olen ihan loputtoman väsynyt. Viikko alkoi tosi hyvin, mutta huonontui huomattavasti. Torstai oli itse asiassa toistaiseksi ensimmäinen päivä tänä vuonna, kun en meinannut yksinkertaisesti saada itseäni ylös sängystä, minkä seurauksena myöhästyin ensimmäistä kertaa siitä osaston aamukokouksesta. Pariin otteeseen tällä viikolla on myös tuntunut siltä kesken kaiken ilman mitään kunnollista syytä osastolla, että voisi vain pillahtaa hillittömään itkuun. Välillä on myös ärsyttänyt niin paljon, että on tehnyt mieli hakata päätä seinään. Olen muutaman kerran melkein menettänyt malttini ja kaikilla näillä kerroilla olen ollut vihainen nimenomaan itselleni. Miksi en osaa tuota, miksi en osaa tätä, miksi en osaa tätä tämän paremmin, tuokaan ei onnistu - no itsepähän sen tein, niin ihmekös tuo. Aina tietyin välein meiltä mielenterveyspotilailta kysytään, että kuuletko ääniä, joita muut eivät kuule, esim. joitain syyttäviä. Vastaus on aina ei ja nyt olen viime aikoina ajatellut, että mihin niitä ulkoisia ääniharhoja edes tarvittaisiin, kun itse loogisesti päätellen ja rehellisesti tunteitani tunnustellessani ihan itse harkitsen vakavissani niitä syyttelyasioita.

Ja siis siinä työjutussa sekin jotenkin tuntuu hankalalta, kun nyt olen sairauslomalla, niin silti pitäisi mennä antamaan itsestään kaikki ja vakuuttaa, että juuri minä olisin paras työntekijä. Minulla ei myöskään ole suosittelijaa. Järjestöltä en viitsi edes pyytää, koska sittenhän voisivat sanoa, että minut erotettiin, mitä ennen myös hyllytettiin töistä ja maksettiin vain palkka, koska siitä koitui heille vähemmän haittaa. Nykyistä työnantajaakaan en viitsi laittaa suosittelijaksi. Ensinnäkin voisivat sanoa vaikka mitä, jos eivät haluaisi minun saavan toista työtä, minkä lisäksi voisivat rehellisesti sanoa, että joo, se on nyt ollut koko tämän vuoden sairauslomalla ja on vielä koko seuraavan kuukaudenkin, niin aika hankala sanoa siitä mitään, kun sitä ei näy koskaan.

Pääasiassa olen tosi hyvä tuollaisissa työnhakujutuissa etenkin feissariuden jälkeen, mutta nyt on oikeasti niin lamaantunut ja kurja fiilis, että tuntuvat vain suurelta ja painostavalta taakalta koko messut. Nyt on alle 9h niin pitää olla taas sitten siellä uudella kurssilla!