Hullu päivä, eikä kello ole vielä edes kahtatoista...

Edellisen kirjoituksen ajankohdasta näkee, mihin asti harjoittelin suunnilleen matikkaa. Sitten koin totaalisen romahduksen ja itkin hysteerisenä ties miten pitkään. Sitten menin nukkumaan, kun ajattelin, että parempi kokeilla sitä nukkumista, jotta olisi edes suhteellisen järjissään siellä tentissä. En nukkunut silmällistäkään. Tai en ole ihan varma. Näin outoa unta ja olin jossain unenkaltaisessa tilassa, kun herätyskello soi 6:45, mutta olin katsonut kelloa edellisen kerran 6:30, niin tuskin tuota nukkumiseksi voi oikein sanoa.

No, sitten yritin vain mennä tekemään kaikki aamuaskareet, jotta pääsisin lähtemään yliopistolle ajoissa. Näytin ihan kaamealta – hullulta kummituseläimeltä kalpeine kasvoineni ja turvonneine silmänympärystöineni. Ei sillä kuitenkaan kauheasti ollut väliä – pelkkä tentti ja sielläkin todennäköisesti suunnilleen tunti.

En löytänyt kelloani ollenkaan, joten lähdin ilman sitä. Portaita alas kävellessäni tuntui siltä että pyörryn väsymyksestä siihen paikkaan ja toivoin, etteivät tiet olisi kauhean liukkaita. Pääsin alas ja pyörätelineille – mutta pyörän lukko oli jäätynyt kiinni. Silloin teki mieli kirota ääneen, että ei tänään, mutta pieni pakokauhu iski ja yritin riuhtoa lukkoa auki. Se kuitenkin pysyi kiinni eikä liikahtanutkaan.

Säntäsin sitten portaita pitkin takaisin kämppääni ja otin lukkosulan. Sitten säntäsin takaisin pyörän luo ja toivoin, että se lukkosula auttaisi nopeasti. Odotin hetken ja kokeilin taas lukkoa. Ei mitään. Ajattelin sitten, että potkaisenpas pari kertaa, niin jos se sitten vaikka aukeaisi. Ei auennut, mutta se avausnuppi katkesi ja irtosi kokonaan.

Tuon jälkeen raahasin pyörän sisälle ja säntäsin taas asuntooni. Vähät loogisesta ajattelusta – piti hakea kännykkä, jotta voisi soittaa äidille ja valittaa hänelle. Näin se keskustelu sitten meni:

Äiti: ”Haloo?”
Amia: ”Moi. Mun pyörä on lukossa ja se lukko on jäässä ja mulla alkaa tentti vartin päästä.”
Äiti: ”No sunhan pitäis kuitenkin ehtiä sinne tenttiin!”
Amia: ”No niin niin! Kokeilin jo lukkosulaa ja sitten potkaisin ja siitä katkes se nuppi, mutta ei se aukea vieläkään. Sitten toin sen sisälle ja nyt odotan, että se sulaisi.”
Äiti: ”Jos se ei sula, niin yritä ihmeessä ehtiä johonkin bussiin...”
Amia: ”Odota hetki, en pysty kokeilemaan lukkoa, kun on kännykkä kädessä.”
Äiti: ”Okei.”
*hetken tauko*
Pyörän lukko: ”NAKS!”
Amia: ”Se aukes! Meen. Moi.”

Maailman tärkein puhelu, selkeästi. Tuntui vain siltä, että selviää tilanteesta paremmin, jos saa valittaa jollekulle. Ja tuon jälkeen pyöräilin yliopistolle niin nopeasti kuin pystyin. Pyörä oli jäätynyt kolmosvaihteelle, mutta väänsin sen väkisin kakkoselle ja pyöräilin odotellen että se vaihtuisi. Vaihtui se lopulta – ja piti koko loppumatkan ”kranks kranks kranks kranks” –ääntä poljettaessa.

Ehdin yliopistolle ihan ajoissa ja pyörätelineillä mietin, että uskaltaako sitä laittaa lukkoon lainkaan. Ajattelin sitten, että laitan sen niin, että se ei ole lukossa, mutta että se näyttää siltä, että se on lukossa. Väänsin lukkosysteemiä ja se irtosi kokonaan. Se siitä suunnitelmasta. Tungin lukko-osan laukkuuni ja säntäsin sisälle.

Ehdin tenttiin eikä pyörääkään varastettu. Ja tenttikin meni paljon paremmin kuin osasin kuvitella. Katsoin sitä tehtäväpaperia aluksi melko toivottomana, mutta ajattelin sitten, että kokeilen kuitenkin, kun pitää puoli tuntia kuitenkin istua siellä. Ensimmäisen laskun molemmat kohdat menivät siitä vain – laskin ne suoraan siihen paperille ja sain vielä tuloksenkin. Toinen tehtävä oli hieman vaikeampi. Sen toisen tehtävän toinen kohta oli juuri sellainen, jollaisen minä ja se matikkatyyppi käytiin läpi eilen yöllä. Ja minä muistin, miten se meni ja sain sen hyvin todennäköisesti oikein! Ensimmäinen kohta meni ehkä oikein, siitä en ollut lainkaan niin varma.

Kolmannen tehtävän jätin väliin ja neljännessä tehtävässä oli integrointia. Lauseke oli aika vaikea, mutta mielestäni sain sen integroitua oikein. Ongelma tuli sitten vasta, kun piti määrittää integraali silloin, kun x = 0 ja integraalin tulos 2. Integroituna lausekkeeni näytti tältä: ln 4x +
x4 + c. Minä vihaan luonnollista logaritmia ja kaikkea logaritmia. En tajua siitä oikein mitään. Laskin kuitenkin väitti, että ei ole olemassa ln 0:aa. Mietin sitten, että laittaisinko siihen, että integraali toteutuu, kun c = 2, mutta päädyin kuitenkin siihen, että kirjoitin siihen, että lausekkeesta tulee epätosi ja että ”kohdassa H(0) ei ole integraalia”. Veikkaan, että se meni väärin. Mutta jos edes se ensimmäinen tehtävä menee oikein ja kakkostehtävästä saa puolet pisteistä, niin sittenhän se olisi jo 9. Kahdeksalla pisteellä pääsi edellisestä tentistä läpi, vaikka siinä oli viisi tehtävää, niin eikö tuolla sitten pääsisi läpi tästä tentistä? No, jää nähtäväksi.

Tulin kaupan kautta, ostin Coca-Colaa. Hemmettiin laihdutus, minä selvisin lukkoepisodista ja matikasta, niin kai sitä voi kokista juoda. Ja on perjantaikin! Ja en ole nukkunutkaan. Ja laihduttaminen sattuu. Ei kai kaikkien ruumiin luiden ole näyttävä, jotta voisi olla kaunis?

Olo ei ole kauhean väsynyt. Pikemminkin huojentunut. Tiistaina on kylläkin kemian uusintatentti, niin pitää varmaan puhua huojennuksista vasta sen jälkeen.