Vihdoinkin, vihdoinkin! Sovinto Alfin kanssa. Ainakin jonkinmoinen. Aloin jo väsyä, mutta lopulta sain sen sanomaan, että ei ollut täydellisen välittävää ja huolehtivaa toimintaa olla sanomatta mitään lohduttavaa, kun toisen rotta kouristelee.

Ja sitten sen jälkeen sain siltä lypsettyä vielä anteeksipyynnönkin. Ja sen jälkeen itse pyysin anteeksi sitä, että olin kutsunut häntä palikaksi. Väsytysvoitto. Meni henki ja terveys. Huuuh. Mutta voitinpas, perhana.