Jotenkin tuntuu, että vaikka minun piti tehdä tällä yliopistokerralla kaikki erilailla, niin jo tässä vaiheessa alan ajautua siihen entiseen malliini. Tänään piti olla ensimmäinen tapaaminen tuutoreiden kanssa ja "fuksipiknik". Ehtisin sinne kyllä vielä, mutta vaikka alunperin oli tarkoitus mennä sinne, niin päätin jättää sen silti väliin. On vain sellainen fiilis, että mitä ihmettä teen jossain fuksipiknikillä, mitä minä hyödyn sinne menemisestä?

Lisäksi olen kipeä. Tuokin täsmää edellisen yliopistoaloituksen kanssa. Olen ollut vain pari päivää nyt kotona, kun tiistaina aamulla olo oli todella kurja ja kuumeinen ja kurkku on kipeä ja jotenkin yritän toivoa, että se menisi nopeammin ohi, jos vain olen sisällä ja lepään, enkä mene ulos tai tee kauheasti kaikkea. Huomenna on ensimmäiset orientoivat opinnot, niin sinne pitää sitten kuitenkin mennä ihan välttämättä, joten jos nyt vain lepään. Lisäksi sain sähköpostia tuutoriltani ja vasta nyt, koska kuulemma olivat lähettäneet sen ensin väärälle fuksille, joka oli vasta eilen ilmoittanut heille, ettei ole minunnimiseni, eikä edes nainen, vaan joku ihan muu. Joten tänään sitten sain vasta sen sähköpostin, jonka muut saivat viikko sitten, ja nyt sitten kun se tuutori kyseli, että oletko hakenut opintotukea jo ja sanoi, että tavoitteena on, että kaikki nämä ja nämä kurssit saataisiin suoritettua ensimmäisen vuoden aikana, niin piti sitten selittää kaikkea, että olen nyt kuntoutustuella, enkä edes hae opintotukea ja että haluaisin nähdä jonkun opintoneuvojan, jotta tietäisin hyvissä ajoin, että jos en pysty noita kaikkia kursseja käymään normaaliin tahtiin, niin mikä kurssi olisi viisainta jättää pois.

Ja jotenkin taas  on kurja fiilis. Jostain syystä vieläkin minulla on Facebook-asetuksena, että kaikki Thomasin bändin päivitykset näkyy siinä uutisvirrassa, niin nyt kun heillä on taas keikka, niin jotenkin siitä tuli kurja fiilis. Ja sitten Jaska laittoi päivityksen, että hänen veljensä leikkasi hänen tukkansa. Minun piti alunperin leikata se, mutta kammosin sitä todella paljon ja lykkäsin sitä vain aina kun Jaska kysyi. Ei minulla siis ole mitään ongelmaa leikata omaa tukkaani, mutta jonkun muun tukka... Se tuntui vain ylivoimaiselta. Ja nyt sitten kun luin tuon päivityksen...

Lisäksi alan olla aika varma, että näistä Jaskan "kavereista", joista Jaska mainitsi Sallalle silloin vähän aikaa sitten, jotka ovat Jaskan mukaan sanoneet, että hänen ei pitäisi missään nimessä olla edes yhtään millään lailla tekemisissä kanssani, niin olen aika varma, että yksi niistä kavereista on tuo veli. Enkä ole häntä tavannut, eikä hän ole tavannut minua, niin tuntuu, että tapahtui minun ja Jaskan välillä mitä tahansa, ei vain tulisi olemaan yhtään missään tilanteessa minulle kovin helppoa opetella tulemaan toimeen ihmisen kanssa, jonka tiedän sanoneen tuollaista. Jotenkin otan tuon kauhean henkilökohtaisesti.

Ja on fyysisestikin kurja fiilis, niin jotenkin kaikki ärsyttää. Tunnen oloni taas todella yksinäiseksi, kun olen ollut vain kotona, ja sitten luen, miten Jaskalla ja Thomasilla molemmilla on jotain elämää ja tuntuu, että minulla ei ole mitään. Paitsi joku tyhmä piknik olisi, jonne en halua mennä. Ja orientoivat opinnot ja kaikki... En vain jaksaisi. Toisaalta sitten en haluaisi myöskään selittää tuntemattomille tuutoreille, että en ehkä pysty suorittamaan yliopistoa normaalitahtiin. Ja vielä kun niitä kursseja on niin vähän verrattuna edelliseen yliopistoon, niin tunnen oloni vain todella tyhmäksi, ajattelen heti, että ne tuutorit ajattelevat, että olen vain tyhmä, tai sitten vain itsekäs, kun ennen kuin edes aloitan mitään, esitän mielipiteitäni, että en ehkä pysty tähän enkä tähän, ja haluaisin tavata opintoneuvojan, en ole hakenut opintotukea, vaan hoidan tuon erilailla, jne.

Ärsyttää todella moni asia ja on todella surkea fiilis ja kurja mieli. Ehkä menen vain nukkumaan taas hetkeksi, niin ei tarvitse seurata kelloa koko aikaa ja miettiä, että nyt varmaan ovat siellä yliopistolla, nyt varmaan siirtyvät jonnekin puistoon, jne.