Hobitti-ensi-ilta lähestyy (siis se Suomen) ja päätin sitten tehdä jotain, mitä kukaan maailmassa ei suosittele, enkä sen puoleen minäkään. Päätin vaihtaa punaisesta blondiksi. Se ei vain onnistu. Ei vain onnistu. Pelkään että tukkani tippuu kokonaan, värinpoisto tekee todella pahaa tukalle. Toki tiesin tämän kaiken etukäteen, mutta päätin silti kokeilla. Siis vaihtaa punaisesta vaaleaksi alle viikon sisällä. Ja värinpoistojen välillä pitäisi olla vähintään kaksi viikkoa, mutta nyt olen käyttänyt jo kaksi muutaman päivän sisään. Onneksi ei ole tämä blogin kommentointi käytössä tai joutuisi poistamaan sen. Kun eihän tässä mitään järkeä ole, vaan suorastaan idioottimaista edes yrittää tällaista ja olisi pitänyt mennä kampaajalle, mutta joo.

Terapeuttini sanoo, että usein "projektoin" vaativan puoleni usein muihin ihmisiin. Siis sen sijaan, että miettisin, että itseäni harmittaa, mietin, että mitä muut ajattelevat, tai että ihmiset olisivat pettyneitä minuun. Silloin kun vajaa viikko sitten en tiennytkään mennä jonottamaan niitä Hobitti-rannekkeita, päällimmäisenä mielessäni oli, että mitä muut ajattelevat, onhan se ihan tyhmää matkustaa Lontooseen ja sitten olla menemättä jonottamaan rannekkeita. Ajattelin, että jos en pääsisikään sinne maailman ensi-ilta -juttuun, niin kaikki tuttuni, joille olin asiasta sanonut, olisivat taatusti pettyneitä.

Mutta nyt itseänikin pelottaa, että hiukset ihan konkreettisesti tippuvat pois, kun molempien värinpoistojen jälkeen muutamia hiuksia on irronnut jotenkin itsekseen ja pelkään kuollakseni harjata hiuksiani, kun pelkään että koko tukka jäisi harjaan kiinni. Aikaa on siis tiistaihin, siihen mennessä pitäisi saada väri siedettäväksi. Ja vaikka tukkani olisikin täydellisen oikean värinen  ja hyväkuntoinen, niin silti jännittäisi maanantaina mennä yliopistolle yhtäkkiä erivärisen tukan kanssa.

Niin ja lupasin, että tänään kirjoitan oman osani ryhmätyöstä valmiiksi. Ja pitäisi lukea ensi viikon tentteihin ja ommella haltia-asua valmiiksi. Siinä on yllättävän kova työ, kun ompelee kaiken käsin. Mutta minulla on nyt kaikki tarvittava haltia-asuun, saappaatkin. Ilmeisesti ne USA:sta tilaamani buutsit ovat kadonneet tai jotain, koska niitä ei ole kuulunut, joten tilasin pikatoimituksena Zalandolta melkein yhtä hienot. Piti kyllä tinkiä hieman ja buutseissani on jotain niinkin epä-haltiamaista kuin vetoketju, mutta ehkä se ei ole ihan kuolettava moka.

Ehkä menen sunnuntaina hakemaan kaupasta vielä yhden värinpoiston ja sitten jonkun ei-niin platinanvärisen hiusvärin. Ja jos tukka tippuu (toivottavasti tosin vasta hobitti-jutun jälkeen), niin sitten tulee ainakin vihdoindin kokeiltua jonkinmoista "pixie" tukktatyyliä. On nimittäin olluit pitkään ajatuksena, että kokeilisin sellaista, eli siis että tukka olisi lyhyt. Mutta nyt pitää olla sunnuntaihin asti varmaan öljy tukassa.

Lisäksi näillä näkymin vietän uudenvuoden Tukholmassa. Mietin alkuviikosta, että mitähän teen nyt uutenavuotena, kun nyt on ensimmäinen kerta ilman Jaskaa. Mutta sitten Natalia otti yhteyttä ja kysyi, että kiinnostaisiko lähteä porukalla Viipuriin uudeksivuodeksi. No, sanoin lopulta, että ei ole oikein varaa lähteä sinne, kun viisumi + junaliput maksaisivat pelkästään 200€ ja juuri tulin Lontoosta. No, onneksi muutkaan eivät innostuneet Natalian ehdotuksesta. Vähän olin ärsyyntynytkin Nataliaan, kunnes hän sitten soitti, ja kun ehdotin hänelle, että mitä jos vietettäisiin uuttavuotta ihan täällä Suomessa, hän sanoi, että hänellä on päässä jumissa ajatus, että jos hän viettää uuttavuotta Suomessa, hänen pitäisi viettää se poikaystävänsä kanssa. Ja kuulemma poikaystävä on sopinut jo bilettävänsä kavereidensa kanssa, eikä Nataliaa ole kutsuttu, eikä hän kuulemma oikein haluaisi liittyäkään siihen porukkaan, vaikka pyydettäisiinkin. Joten kuulemma ainoa vaihtoehto hänelle on viettää uuttavuotta ulkomailla. Jotenkin heräsi myötätunto Nataliaa kohtaan tuossa, ja sitten kun Natalia ehdotti, että miten olisi sitten Tukholma, laivalla olisi halpaa mennä. Joten nyt ollaan ainakin minä, Natalia ja yksi mies menossa Tukholmaan. Ja laivan ja hostellin hinnaksi tulisi noin 70 euroa, joten siihen minullakin olisi varaa.

Käyn ylikierroksilla. Huomaan sen itsekin, mutta en haluaisi hankkiutua siitä eroonkaan, kun on niin paljon tehtävää ja tuntuu, että normaalissa olotilassa en pystyisi siihen. On siis tänään tehtävä analyysi viestinnänkurssille, minkä lisäksi pitäisi lukea ensi viikon tenttiin ainakin 10 sivua vielä, minkä lisäksi pitäisi saada tänään valmiiksi edes se haltia-asun alle tuleva tunika. Ja pitäisi saada vyötä jollekin mallille myös.

***

Ja nyt on vyö jollain mallilla, mutta muut hommat ei. Mutta enköhän nyt tee sen analyysin ja sitten jos jää aikaa niin teen sitä tunikaa. Ehkä sen voisi saada vielä tänään valmiiksi, niin sitten olisi asusta enää vyön kuviointi ja leikkaaminen sopivaksi ja sitten siihen päällysasuun hihat kiinni (kunhan saisin ne ensin leikattua ja ommeltua) ja kaula-aukon muotoilu. Ja sitten vielä nahkaisten käsisuojien kuviointi loppuun. Kauheasti hommaa ja siihen menee oikeasti todella paljon aikaa. Mutta nyt sitä analyysia. Ja vähän yritän rauhoittua.