Kävin tsekkaamassa paikan. Paljon pienempi kun ajattelin. Ja siihen nähden paljon ihmisiä on tulossa ainakin Facebookin tapahtuman perusteella, joten jos menenkin kuuntelemaan sinne viime tipassa, niin istumapaikan löytyminen on varmaan vähän vaikeampi juttu. Ja se, että seisoisin joku juoma kädessä sen 30 min mitä nämä soittavat, niin... Ei. Ja tänäänkin kun kävin siellä, niin oli ihan hirveää mennä yksin sinne sisään ja en todellakaan jäänyt istumaan, vaikka paikka olikin aika tyhjillään, vaan silmäilin sen mestan nopeasti ja sitten käännyin ympäri ja lähdin samantien. Ja vaikka mietin, että oli vähemmän hirveää mennä sinne yksin tänään kuin olisi varmaan huomenna, niin kun astuin sisään, jotenkin ihan paniikki iski ja tuntui, että kaikki tuijottivat. Ja kun se oli niin pieni paikka, niin se kohta missä bändit esiintyvät, oli ihan siinä keskellä kaikkea, eikä mitenkään eristettynä, joten en mitenkään pääsisi piiloon siellä, kun paitsi että kaikki näkevät bändin, bändi näkee kaikki. Ja jos mietinkin, että jos menen sinne, niin en tuppaudu Lesterin ja hänen kavereidensa seuraan, niin se tulisi olemaan todella hankalaa tai vain jotenkin vaivaannuttavaa, kun se paikka on tosiaan niin pieni, että jos en istukaan heidän kanssaan, niin istun tyyliin maksimissaan parin metrin päässä.

Toisaalta mietin sitä viestin laittamista Lesterille joka tapauksessa. Järkeilen sen niin, että jos kyseessä olisi kuka tahansa muu, niin todellakin laittaisin sen viestin ihan vain vuorovaikuttaakseni, mutta Lesterin kohdalla tietysti arastelen. Toisaalta mietin, että Harjoittelupaikkarohmun, Arrown ja Annin lisäksi hän on sitten heti sitten seuraavaksi läheisin minulle, siis ei vain minun mielessäni, vaan sen mukaan, miten paljon olen kunkin kanssa vuorovaikuttanut. Kirjoitin jo testiviestinkin huomista varten, hymiöiden kera, jotta saisin makusteltua sitä etukäteen ilman vaaraa, että lähettäisin sen vahingossa.

"Moi! 😃 Vaihteeksi vaivaan sua taas kysymyksilläni 😅 Mut siis kun tänään olis se teidän keikka ja ehdottomasti haluun kyl jossain kohtaa nähä kun sä & te muut soitatte, niin mul on ihan hirveesti kaikkee just nyt, ja mietin, et tiedätkö yhtään milloin keikkailette seuraavan kerran? 🤔 Et jos jätän nyt välistä niin onko sit tyyliin kesällä seuraava? 😮 "

Paitsi, että tuolla saisin ehkä vähän tökittyä Lesteriä ottamaan kantaa siihen, vaivaanko minä häntä oikeasti viestitellessäni hänelle, lisäksi pohjustan sitä, miksi en tule, jos en tule. Ja mielestäni tuo on hyvin neutraalihko, kaverillinen ja toisaalta käytän sekä negatiivista että positiivista kohteliaisuutta (toisaalta pahoittelen että vaivaan häntä, mutta toisaalta sanon, että ehdottomasti haluan joskus nähdä, kun hän soittaa (ja erotan vielä hänet erikseen niistä muista korostaakseni, että olen kiinnostunut erityisesti hänen soittamisestaan)), joten riippumatta siitä, kumpaa tyyliä hän itse suosii, en voi mennä kovin pahasti vikaan. Olen jo hahmotellut siihen jatkoksi seuraavankin viestin, jolla vastaisin hänen vastaukseensa:

"Okei, hmm. No mut saattaa sit olla että tuun pistäytyyn kuuntelees tänään, ku kai sen vois laskee luovaksi tauoksi? 🤔 😅 "

Ja normaaliin tapaani ylikäytän hymiöitä, mutta kun tykkään hymiöistä ja niillä saa niin paljon paremmin säädettyä sen sävyn juuri sopivaksi. Ja jos en mene sinne, niin pitää kirjoittaa joku eri viesti tuon ensimmäisen lisäksi. Kun eihän sekään tarkoita, että minun pitäisi jatkossakaan oikeasti mennä sinne.

Joo en tiedä. Tuntuu, että teinivuosien aikana hankkimani massiivinen kokemus netissä viestittelystä on ehkä auttanut kehittämään tätä epävirallista kirjallista viestittelyä, kun jotenkin olen ihan tyytyväinen noihin viesteihin, eikä niistä tule lainkaan sitä fiilistä, mikä minulla tulee face-to-face keskustelujen jälkeen. Kun viestien kirjoittamisesta tulee jotenkin aina vähän mieleen se, kun kirjoittelin jossain foorumeilla tai chateissa ja tutustuin ihmisiin, eikä se ollut lainkaan hirveää, vaan se tuntui melko luontevalta. Ja suurimmaksi osaksi ihmiset vaikuttivat ihan tykkäävän viestittelystä kanssani.

Toki siinä on se eri juttu, että netissä kuka tahansa voi lähteä keskustelusta juuri silloin kun haluaa ja valita sen, milloin on valmis vastaanottamaan viestejä yhtään keneltäkään. Messengerissäkin sai näyttyä offlinena jos halusi - ja silti viestitellä niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa päätti viestitellä. Mutta WhatsAppissa se on vaikeampi tehdä mitenkään hienovaraisesti, joten jos joku laittaa viestejä, jotka ärsyttävät, niin... Ei kun! Testasin juuri, niin myös yksittäisen keskustelun ilmoitukset voi mykistää samalla tavalla kuin ryhmäkeskustelunkin. Toki silloin on edelleen se "viimeksi paikalla" -juttu, joka paljastaa asioita, vaikka viestejä välttelisikin, joten kiusallistahan se olisi.

Joo, mutta en aio vainota häntä siellä ja jotenkin haluaisin ajatella, että vaikka kasvattaisinkin sitä keskustelujen aloitusmäärääni siitä kolmesta kerrasta neljään kertaan viimeisen seitsemän kuukauden aikana, niin se ei ehkä ole vielä kovin paha. Etenkin kun sen jälkeen, kun viimeksi silloin reilut kaksi viikkoa sitten laitoin hänelle hetken mielijohteesta sen kuvakaappauksen siitä oikeasta ääntämistavasta, niin seuraavan kerran kun nähtiin, niin hän vaikutti poikkeuksellisen innostuneelta nähdessään minut. Tai siis, hän tervehti minua oma-aloitteisesti (oh sweet mother of god, what sorcery is that!) ja sen lisäksi se "moi" oli sellaisen hänelle tyypillisen mmmoi... sijaan pikemminkin Moiii!  Eli silloin häntä ei ainakaan millään lailla vaikuttanut häirinneen se, että olin laittanut hänelle viestin. Mutta tokihan tuokin on vain minun tulkintaani.

Joo, yliajattelen taas, mutta ainakin jos laitan sen ensimmäisen suunnittelemani viestin, niin voin vähän tunnustella sitä, että millaisella maaperällä liikun; haittaako häntä, jos laitan hänelle viestejä ja toisaalta, että miten hän reagoi siihen, että en ole ehkä tulossa, mutta toisaalta siihen, että haluan joskus tulla, tai ylipäätään siihen, että laitan hänelle viestiä kertoakseni tästä. Vai reagoiko hän mitenkään, vai pitäytyykö vain kysymyksiin vastaamisessa.

No, katson asiaa huomenna. On tosin ihan hyvä olo nyt. Ei tunnu, että dissosioisin, ja selkäkin tuntuu olevan taas jumissa ja minulla on vähän nälkäkin. Enkä sitten viitsinyt käydä kaupassa hakemassa mitään helppoa tai miellyttävää, niin varmaan teen sitten tyyliin jonkun omeletin. Toinen vaihtoehto olisi makaronit ja tomaattikastike. Joo, tämä on tätä opiskelijaelämää. Paitsi että tänään on tullut palkkakin. Oho! Näköjään maksoivat minulle jo nyt sen kiinteän osan siitä gradusta! Melkein kannustaa lähtemään huomenna sinne baariin keikalle ihan vain jotta voisin ostaa jonkun fiinin gradudrinkin. Ai niin joo, Kelalle pitää ilmoittaa tästä asumistuen takia. Ja sotkeehan tämä myös sen minun vuositulorajani niin, että minun pitää maksaa opintotukia taas takaisin. No, c'est la vie.