Perhana minä vihaan epäselvyyksiä.

Asiat on tällä hetkellä ihan ok, en ole hajoamassa, mutta välillä ärsyttää törkeästi. Paloin eilen auringossa vähän, koska minä ja Thomas ja Leevi istuttiin pari tuntia yhdessä puistossa. Leevi on se yksi tyyppi, joka lähti silloin osastolta ja jonka kanssa vaihdettiin numeroitakin. Hän on ollut lähdöstään lähtien tuolla keskuksessa. Oli jotenkin yllätys nähdä hänet, kun olen ihan totaalisesti unohtanut hänet, kun silloin heti hänen lähtönsä jälkeen tempauduin mukaan kauheaan Thomas-aallokkoon ja päässäni ei liikkunut paljon muuta.

Thomaskin oli vaihteeksi keskuksessa eilen. Hän ei ole ollut siellä sen minun tutustumispäiväni jälkeen, eli hän käy siellä todella harvoin. Hänellä on niin paljon tekemistä aina ja hän nukkuu pitkään, eikä sitten viitsi enää tulla paikalle. Ei oltu kaksistaan missään, mutta jotenkin taas välillä uppouduttiin kaksistaan juttelemaan jostain. Uppoutuminen on ainakin minun osaltani oikea sana, koska tempaudun niin totaalisesti siihen, että en oikein kiinnitä huomiota mihinkään muuhun. Välillä kyllä uppouduin keskusteluun Leevinkin kanssa, koska hän on aloittanut käymään pianotunneilla ja hän vaikuttaa ainakin olevan todella kiinnostunut seurastani. En tiedä onko se kaveruutta enempää, mutta ei sillä ole oikeastaan väliä. Tuossakin tilanteessa kyllä kuulin, miten tilanteessa mukana ollut Thomas oli hiljaa ja yritti sitten viritellä keskustelua samassa tilanteessa olevan neljännen kanssa, mutta tämä neljäs ei ilmeisesti ollut yhtään kiinnostunut Thomasille juttelemisesta, vaan eristäytyi sitten yksikseen.

Pieni vahingonilo hiipi mieleeni ja salaa toivon, että Thomas tulisi paikalle useammin, koska tietää, että Leevi on paikalla joka päivä ja hänelle valkeni ehkä vasta nyt, että minä ja Leevi ollaan oikeasti hyvissä väleissä sen sijaan, että vain tietäisimme epämääräisesti toisemme.

Jotenkin tämä "vain kaveri" -päätelmäni ei vain toimi. Kuinka voisinkaan vain kytkeä pois kaikki tunteet Thomasia kohtaan? Sitä paitsi tilanne on todella epäselvä. Nyt olemme Thomasin kanssa taas lähentyneet ja jutelleet enemmän. Eilenkin kun puistossa istuessamme Thomas ja Leevi alkoivat jutella joistain tietokonepeleistä ja minä kuuntelin ihan aiheesta tietämättömänä, mutta ihan kiinnostuneena. Kun sitten pääsin kotiin sen jälkeen kun olin käynyt ostamassa yhden näyttävän hiuskoristeen Natalian 1920-luvun bileisiin, näin, että Thomas oli Facebookissa kirjoittanut seinälleni ja linkittänyt videon, jossa sitten oli yhdestä niistä peleistä, joista he olivat puhuneet.

Lisäksi eilen minulla olisi ollut keskusteluaika sille omahoitajalleni siellä osastolla, mutta kun Leevin ja Thomasin kanssa päätettiin mennä yhdessä puistoon viettämään aikaa, päätin, että en menisi keskustelemaan. Nythän fiilis oli hyvä, eikä minusta tuntunut lainkaan siltä, että haluaisi mennä juttelemaan. Inhoan sitä seikkaa kuitenkin, että en voi kieltää sitä, etteikö Thomasin läsnäolo olisi vaikuttanut siihen päätökseen. Tuntuu vain, että hän on niin harvinaista seuraa, että sille sitten raivaa aikaa. Ärsyttävä piirre, pitäisi yrittää päästä siitä eroon.

No, istuttiin sitten siinä Thomasin ja Leevin kanssa ja minun piti soittaa peruuttaakseni aika. Ja minä edelleen vihaan soittamista, joten keräsin siinä hetken rohkeutta ja valitin asiasta. Lopulta sitten soitin ja asia hoitui ja sitten puhellu oli ohi. Huokaisin syvään helpotuksesta ja puhalsin sen jännityksen ulos. Siinä Thomas sitten silitti minua vähän selkään, kai osoittaakseen sympatiaa. Joskus ennen sitä outoa etäisyyden ja vieraantumisen jaksoa hän välillä teki niin, mutta se oli jäänyt ihan kokonaan, joten nyt sitten mietin kauheasti, että mikähän hitto tämä tilanne nyt sitten oikeastaan on.

Lisäksi oli vielä toinen juttu, joka sai minut miettimään asiaa. Se blues-biisi, jonka Thomas antoi minulle opeteltavaksi... No, puhuttiin siitäkin sitten eilen ja kävi ilmi, että se on sattumalta sellainen biisi, jonka he aikovat esittää siellä Thomasin siskon häissä, koska eivät viitsi siellä vetää niin sitä heidän normaalia settiään, koska ne eivät oikein teemaltaan sinne niin hyvin sovi, joten harjoittelevat nyt samantyyppisiä biisejä, mutta hieman kevyempiä ja valoisampia sisällöltään. Joten olen hieman epätietoinen. Oliko tämä nyt sitten vähän niin kuin yritys kutsua minut mukaan esiintymään siellä häissä, vai mitä hittoa? Vai oliko se vain sattuma ja että Thomas ajatteli sanoa ihan tuli vain mieleen, että me (muut) soitetaan se siellä siskon häissäkin, mutta sinä et tietenkään sinne tule sitä soittamaan, vaan ehkä jossain muualla sitten?

Lauantaina en Thomasin bileisiin pääse, en ainakaan koko ajaksi, kun on tosiaan ne Natalian synttäri/läksijäisbileet (joissa ylipukeutuminen ei ole mahdollista!). Mietin kuitenkin, että jos ainoat tutut ihmiset sieltä ovat Natalia ja Eero, niin jos tunnen oloni kauhean ulkopuoliseksi, niin ehkä sitten lähden sen verran aikaisemmin, että menen sitten sieltä lähdettyäni jatkamaan osastotyyppien kanssa. Lisäksi, kun minulla on se teema-asu, joka on muuten ihan hemmetin hieno, sellainen vaaleahko mekko, jossa on vähän koristetta ja sellainen harsomainen kangas siinä peruskankaan päällä, niin se on ihan törkeän nätti. Helmakin on jossain vähän polven yläpuolella, joten houkuttelisi sekin, että menisi tekemään vaihteeksi oikein kunnon näyttäytymisen, kun kukaan osastolainen ei ole minua koskaan ilman farkkuja nähnyt. Ja tietysti tsekkaamaan Thomasin reaktio.

Jotenkin tuntuu, että nyt se meidän välinen juttu on vähän kuin harpannut jättiloikan taaksepäin, varmaan jonkun kuukauden taaksepäin. Jotenkin kun tyyppi nyt sitten on sitä muuten vain koskemista tuonut taas kuvioihin, mietin, että lähteekö tämä homma taas etenemään samalla mallilla? Jotenkin on sellainen osittain utelias ja osittain ärsyyntynyt fiilis, hieman turhautunutkin. Mutta pitäisi nyt vain ottaa iisisti ja keskittyä hengaamaan muiden ihmisten kanssa, ja Thomasinkin kanssa sitten kun hän sattuu kohdalle, eikä ainakaan roikkua millään lailla hänessä, koska en ole mikään ilmaishyödyke edelleenkään.

Mutta olen nyt sitten opetellut soittamaan bluesia pianolla, katsonut ihan perusopetusvideoita, joissa opetetaan jotain perusjuttuja. Toivon, että niiden avulla sitten pystyn tuota Thomasin ehdottamaa biisiä soittamaan sitten tämän muun bändin kanssa. Nyt tänään on vielä vähän tuunattava tuota mekkoa, kun ompelen siihen helmaan sellaisen mustan nauhan, kun mielestäni se helma näyttää muuten niin tylsältä ja kun mekko on melkein ihonvärinen, niin mielestäni se vain tarvitsee selkeämmän reunuksen.