Olen tämän päivän yrittänyt keskittyä esseeseen, mutta tuntuu, että olen todella pulassa sen kanssa. En vain tiedä yhtään, että miten minun pitäisi kirjoittaa se. Olen saanut nyt kasaan kolme sivua vaaditusta viidestä, mutta se tuntuu niin sekavalta, että en tiedä, mitä minun pitäisi tehdä. Meidän pitäisi osoittaa tässä esseessä, että olemme lukeneet kaksi kirjaa ja yhden nettimonisteen, mutta en tiedä yhtään, miten sen toisin ilmi. Lainaanko niistä kirjoista suoraan lauseita, vai riittääkö, että puhun samasta aiheesta kuin niissä ja lisään tarkemmat viitteet esseen loppuun? Ja taas minulle tulee se sama ajatus, mikä tulee kyllä oikeastaan aina kun olen yliopistossa tehnyt jotain esseetä: tulee olo, että se aihe, jonka olen valinnut, ei olekaan hyvä, että se ei ole kurssin ydinalueella, tai että se on muuten vain huono. Tähän mennessä se on mennyt loppujen lopuksi aina ohi, ja edellisen esseen (kirjallisuusessee) kurssista sain nelosenkin vielä, joten ei se ole voinut ihan kauheasti pieleen mennä.

Nyt en ole kuitenkaan yhtään varma tästä, ja vaikka olen merkinnyt vaaleanpunaisilla liimalapuilla kirjoihin ne kohdat, joissa on jotain oleellista minun aiheeni suhteen, en tiedä yhtään, miten saisin ne sisällytettyä tekstiin. Lisäksi mietin nyt, että kun aiheenani on sosiaalinen media yhdistettynä journalismiin, niin nyt tulee paniikki päälle, koska pystyn mielessäni selittämään kaikki tämän valitseman aiheeni ongelmat olemattomiin. Esimerkiksi että mitä väliä, jos joku kirjoittaa Facebookissa jotain, joka on journalistin ohjeiden vastaista, koska se ei ole journalismia, ja jos vaikka siitä tehdäänkin uutinen, niin se ei silti muutu journalismiksi. Ajattelin, että pohdin vähän sitäkin, että mikä on sitten tämän lähteenä käytetyn esim. Facebook/Twitter -tekstin asema journalistisessa mielessä, että rinnastuuko se esimerkiksi yleisönosastonkirjoitukseen vai haastattelutilanteeseen, mutta nyt olen tullut suuremman ongelman ääreen, eli että mitä ylipäätään on journalismi, kuka on toimittaja.

Olen paniikissa ja jotenkin se, että olen aina ollut paniikissa ennen esseiden palauttamista, ei auta asiaa, sillä nyt tuntuu täysin todelta, että esseeni tulee olemaan paska. Esseen viimeinen palautuspäivä on tiistai, joten on pari päivää vielä aikaa, mutta jotenkin olen niin epätoivoinen, koska en tiedä yhtään, mistä aloittaisin. Luulisi, että tietäisin sen jo, koska olen kirjoittanut esseestäkin jo puolet. Lisäksi esseeni on tarkoitus olla enemmän journalistin etiikasta kuin itse laillisuusasemasta, mutta se etiikkakirja olikin vähän vanhempi ja siinä ei ylipäätään mainita esimerkiksi sosiaalista mediaa lainkaan, ylipäätän koko kirjassa esiintyy sana "internet" ehkä kymmenisen kertaa, useimmissa tapauksissa vielä jossain sivulauseessa. On todella hankalaa kirjoittaa essee sellaisten kirjojen pohjalta, joissa ei ylipäätään käsitellä sitä aihettani.

Laillisuus-näkökulma on lisäksi helpompi käsitellä, koska se on todella selkeä: sanotaan suoraan, mitä saa ja mitä ei saa tehdä, mutta se etiikka-kirja on pikemminkin filosofista eipäs-juupas mietiskelyä ja käytännön esimerkkejä minulle täysin vääränlaisista tapauksista. Ja lakia ei varsinaisesti rikota niissä oman esseeni aiheiksi ottamissani tapauksissa, tai jos rikotaankin, niin se ei sitten mene enää journalismin piikkiin, vaan yksityishenkilöiden sekoiluiksi.

No, mutta ehkä yritän rauhoittua ja pitää pienen tauon, ja sitten lukea rauhassa läpi sen mitä olen tähän asti kirjoittanut, ja yrittää saada tänään kirjoitettua koko jutun loppuun, koska se on sitten niin paljon helpompi nähdä se tuorein silmin huomenna, kun on nukkunut yön yli. Silloin minulla on kuitenkin vielä aikaa muuttaa sitä, jos siltä tuntuu. Ehkä tässä tauolla kopioin kirjastoon takaisin palautettavasta kirjasta tarvittavat osiot, jotta ei tule senkään kanssa sitten liian kiire. Tekisi mieli kirjoittaa sitä tarinaani. Olen kirjoittanut muistiin omia uniani, ja sitten yrittänyt soveltaa niitä niin, että saisin ne ympättyä siihen tarinaan sen päähenkilön unina. Unia on vaikea keksiä niin että ne vaikuttaisivat tarpeksi oudoilta, eli realistisilta, joten olen ratkaissut ongelmani niin, että koska itse olen viime aikoina nähnyt poikkeuksellisen paljon unia, ne sopivat hieman sopeutettuna hyvin myös jonkun muun uniksi. Unethan voi tulkita melkein miten tahansa, ja koska näen lähes poikkeuksetta ankeita unia, ne sopivat hyvin siihen tarinani ilmapiiriin. Toisaalta hieman ihmettelenkin sitä, että näen niin paljon unia, mutta ehkä olen ollut vain stressaantuneempi viime aikoina.

Tämä essee ei ainakaan auta asiaa. Mutta ehkä yritän nyt vähän pitää taukoa ja rauhoittua.