On ollut vähän rankka jakso taas. Sen jälkeen kun puhuin Twiningille siitä, että ollaan vain kavereita, olo on ollut välillä tosi kurja. Välillä ajatukset on täynnä kaikenlaista ja välillä on tuntunut ihan tyhjältä.

Rotistakin on ollut huolta, kun yhdellä pojista on ilmeisesti keuhkokuume, mutta vaikka se aluksi vaikutti piristyvän antibioottikuurin ja buranan voimin, sen olo ei ole sen jälkeen kuitenkaan parantunut normaaliksi. Ensi viikolla on siis taas eläinlääkärikäynti luvassa, jos se ei siis parannu satumaisesti ennen sitä. Lisäksi taloyhtiössä on käyty tarkastamassa hanoja ja vessanpyttyjä, kun ilmeisesti taloyhtiön vedenkulutus on kasvanut poikkeuksellisesti, niin jossain on isompi vuoto tai useammassa paikassa pienempiä vuotoja. Niin ensin viime viikolla joku tyyppi kävi testaamassa kaiken ja totesi, että vessanpytty valuttaa vetämisen jälkeen vähän pidempään kuin olisi ihanteellista, joten sitä tuli sörkkimään joku toinen tyyppi tällä viikolla. Lähinnä se meni aluksi vain pahempaan suuntaan ja vaikka kaikki osat lopulta vaihdettiin, pieni ylimääräinen valutus ei korjaantunut. Joten nyt kuulemma vaihtavat koko pytyn "mahdollisimman pian". Koko viime viikko meni siinä, että joka arkipäivä stressasin, milloin ovikello soi ja joku tulee asuntoon ja sama on ilmeisesti edessä seuraavalla viikollakin. Ainakin se on kannustanut pitämään kämpän siistinä, mutta ahdistaa, kun pitää koko ajan miettiä sitä, että koskahan joku tulee.

Muuten on tuntunut siltä, että ehkä päivät alkavat olla jo sen verran pidempiä, että minulla alkaa taas energiatasot nousta. Olen saanut hoidettua arkisia asioita paremmin, mikä on ollut ihan kiva. Toisaalta en halua liikaa pysähtyä, koska sitten tulee kaikenlaisia ajatuksia.

Ollaan oltu Twiningin kanssa edelleen yhteydessä ja viestitelty. Tuntuu että terapeuttini paheksuu sitä vähän, mutta kai tuntuisi todella vaikealta ettei Twining olisi enää lainkaan osa elämääni. Ja kai se vähän lohduttaa, kun jotain tuttua on vielä jäljellä. Lisäksi tuntuu, että nyt Twining on sitten vasta avautunut ja jotenkin ne meidän viestittelyt on olleet ihan kiinnostavia ja olen oppinut hänestä lisää. Osa minusta ajattelee, että vau, ehkä meidän ei olisi pitänyt alunperinkään yrittää mitään kaveruutta enempää, kun selkeästi tämä toimii näin paremmin. Toinen osa ajattelee, että ehkä me voitaisiin jossain vaiheessa palata Twiningin kanssa takaisin yhteen ja että ehkä minun olisi pitänyt antaa Twiningille enemmän aikaa ja kärsivällisemmin odottaa siitä että se meidän juttu liikahtaisi johonkin suuntaan.

Toki tiedän rationaalisella tasolla, että yhteenpaluu (vaikka me ei virallisesti oltu parisuhteessa) Twiningin kanssa ei todennäköisesti olisi hyvä idea. Tärkeimpänä on se, että sille meidän erolle oli erittäin hyvä syy: meidän juttu ei vain toiminut, en kokenut, että Twining välitti minusta, hän ei ollut valmis kutsumaan sitä edes suhteeksi tai minua tyttöystäväkseen, ja koko hommasta alkoi tulla minulle enemmän mielipahaa kuin jotain positiivista. Ja toki nyt tiedän, että Twiningilla on niitä omia ongelmiaan, joiden kanssa hän ei ole tehnyt työtä, eikä hän oikein tiedä kuka on ja mitä haluaa. Ne ongelmat eivät korjaannu vain päättämällä tai kompromisseja tekemällä, vaan niihin vaaditaan paljon työtä ja vielä enemmän aikaa.

Lisäksi tilastollisesti yhteen palaaminen eron jälkeen ei ennakoi hyvää, vaan sellaisella suhteella on paljon suurempi todennäköisyys päättyä uuteen eroon. Ja kun selkeästi Twiningiin ainakin jollain tasolla sattui se, että sanoin, että haluan jatkossa olla vain hänen kaverinsa ja lopettaa kaiken muun, niin kun hänen on tuntunut olevan jo aikaisemminkin vaikea luottaa minuun, niin jos palattaisiin yhteen, miten hän sitten voisi luottaa minuun yhtään sen enempää? Ja kai se on joku psykologinen ilmiö se eksän kanssa takaisin yhteen palaaminen, kun onhan se vaikeaa luopua kaikista niistä toiveista, että mitä jos siitä tulisikin jotain pysyvää. Ja eihän minulla ja Twiningillakaan ollut mitään pahoja riitoja tai mitään sellaista negatiivisuutta tai toisen tahallista loukkaamista, vaan lähinnä minua surettaa se, että tuntui että Twining ei vain ole valmis mihinkään tällaiseen, ainakaan minun kanssani. Tuntui että hän yritti kyllä ja halusi että kaikki toimisi, mutta se ei ole aina tarpeeksi.

Osa minusta miettii myös sitä, että mikä oli minun osani siinä, että tämä meidän juttu ei toiminut. Aluksi minun oli vaikea hahmottaa sitä, koska kai olin vain vihainen Twiningille siitä, että miksi hän pilasi tämän meidän orastavan jutun. Mutta tiedän, että minun on vaikea uskoa sitä, että joku välittäisi minusta, niin kai se ilmenee niin, että tarvitsisin että se toinen ihminen tekisi sitä jatkuvasti selväksi minulle. Ja nyt kun mietin taaksepäin, niin olisin voinut kommunikoida vielä suoremmin Twiningille siitä mitä minä häneltä kaipasin. Kun välillä kyllä yritin vaikka sitä, että nähtäisiin enemmän esimerkiksi ihan viikolla ja vaikka käytäisiin töiden jälkeen kahvilla tai pienellä kävelyllä tai mitä tahansa. Ehdotin sitä kerran ja kun Twining ei heti tarttunut siihen, en ottanut sitä enää uudestaan esille. Ja kai minua jotenkin loukkasi se, kun Twining harvemmin osoitti mitään fyysistä hellyyttä minua kohtaan enää viimeisen 6 kuukauden aikana, moikka-halauksia lukuunottamatta, niin sen sijaan että olisin kysynyt häneltä siitä, jotenkin se vastaus pelotti minua niin paljon että yritin vain olla ajattelematta sitä. Mutta eihän se toimi niin, joten ajattelin usein, että varmasti olen Twiningin mielestä vain niin vastenmielinen, ettei hän enää koe minkäänlaista vetoa minua kohtaan. Mutta olisin voinut kommunikoida kaikenlaista selvemmin ja suoremmin, vaikka kyllähän kommunikaatioon vaaditaan aina kaksi osapuolta, ja jos Twining on vaikuttanut reagoivan johonkin sanomaani jotenkin negatiivisesti, niin on kai luonnollista, että minun on ollut vaikea puhua asioista välillä.

Edelleen olen huolissani Twiningista ja siitä perheenjäsenen sairastamisesta. Twining saa tältä edelleen soittoja keskellä yötä, koska tämä on niin sekava, ettei hahmota enää kelloakaan. Ja Twiningin ratkaisu kaikkeen on vain se, että pakkohan se kaikki on hoitaa ja että muitakaan vaihtoehtoja ei ole, ja että kyllä hän selviää noiden kaikkien ylimääräisten asioiden hoitamisesta "vaikka väkisin". Mutta minusta kuulostaa siltä, että Twiningin voimavarat ovat ihan lopussa. Silloin joulunahan hän joutui jo olemaan sen takia poissa töistä, mutta tuntuu, että Twining kokee, että väsyneisyyden myöntäminen olisi heikkoutta. Ajattelen kyllä, että Twiningin oma ongelmahan se on ja että minä en voi sitä tilannetta ratkaista, mutta jotenkin käy sääliksi, että Twiningilla on niin vaikeaa ja huolestuttaa se, jos hän uuvuttaa itsensä ihan täysin eikä tajua pitää taukoa ennen kuin keho tai mieli tekevät täyden stopin.

Terapeuttini on puhunut siitä, että minun pitäisi tehdä selkeämmät rajat Twiningin suhteen. Terapeuttini ei usein sano mielipiteitään, niin jotenkin aina kun hän sanoo jotain, se harmittaa minua välillä. Toki rationaalisella tasolla tiedän, että sillä tavalla erot pitäisi yleensä hoitaa ja että siitä on ihan tutkimuksia, millä tavalla erosta pääsee parhaiten yli ja millaiset välit eksään on järkevää pitää. Mutta välillä minun on vain niin ikävä Twiningia. Viestittelyn jatkaminen hänen kanssaan ei tosin auta sitä, koska kai sellainen "cold turkey" -metodi olisi paras, vaikka sattuisikin aluksi enemmän. Kai jotenkin toivon, että voitaisiin Twiningin kanssa olla edelleen yhteyksissä ja että vähitellen se yhteydenpito vähenisi ja sitten lopulta ei enää harmittaisi, ettei hänen kanssa tule enää viestiteltyä. Ei me mitään asiattomuuksia olla Twiningin kanssa viestitelty, vaan se on edelleen sitä samantyylistä neutraalia "kirjeenvaihtoa" parin päivän välein, jossa puhutaan milloin mistäkin arkisesta. Niin siinä mielessä en ole lipsunut siitä että ollaan vain kavereita.

Olen myös jutellut Tinderissä parin uuden tyypin kanssa ja ensi viikolla on ehkä ensimmäiset tinder-treffit taas vähään aikaan. Annetaan sille tyypille nimeksi vaikka Luckie, koska hän tykkää kuulemma Luckiefun's sushista. Hän on ollut ihan okei ja olen viestitellyt hänen kanssaan jo ennen kuin puhuin Twiningille siitä pelkästä kaveruudesta, joten kai suunnilleen kuukauden. Hän kommunikoi ainakin ajoittain enemmän sellaisella tavalla, josta minulle tulee fiilis, että hän on kiinnostunut. Kun hän ei suoraan pyytänyt minua ulos tai ehdottanut tapaamista, mietin että kiinnostaako häntä lainkaan, niin kun hän jossain kohtaa mainitsi, että ehkä joskus voidaan sopia sushi-treffit jonnekin sellaiseen sushi-paikkaan missä kumpikaan ei ole käynyt ennen, minä päätin kysyä suoraan, haluaisiko hän nähdä vai jatkaa vielä viestittelyä pitempään ennen sitä. Niin Luckie vastasi, että jos aikataulut sopisivat, niin hän olisi valmis näkemään minut jo vaikka heti seuraavana päivänä. Siitä tuli fiilis, että okei, selkeästi hän haluaa tavata minut, niin nyt sitten ollaan etsitty ensi viikolta jotain molemmille sopivaa päivää. Hän on tosiaan ihan kiva, mutta vaikeahan sitä on kenestäkään sanoa ennen kuin tapaa ihan livenä.

Olen viestitellyt myös Natalian kanssa ja sen yhden kaverihakuihmisen kanssa ja viime viikonloppuna päätin laittaa Harjoittelupaikkarohmullekin viestiä ja kysellä hänen kuulumisiaan. Olen miettinyt sitä, kun hän silloin meidän työpaikan pikkujouluissa sanoi, että vaikkei vielä järjestyisikään mitään sillä koko opiskelijaporukalla niin me voidaan silti nähdä vaikka kaksistaan. Hän kun ei siitä huolimatta ole laittanut minulle mitään viestiä tai ehdottanut hengausta tai mitään, niin siitä tuli fiiis, että varmaan hän oli vain niin kännissä että sanoi asioita joita ei oikeasti tarkoittanutkaan ja että selkeästi hän ei halunnutkaan hengata minun kanssani. Mutta päätin kysyä sitä häneltä silti, vaikka heti kuulumistenvaihdon alkumetreillä Harjoittelupaikkarohmu sanoi, että ei oikeastaan muista paljoakaan mitä me oltiin puhuttu silloin pikkujouluiltana. Siitäkin tuli fiilis, että Harjoittelupaikkarohmu yritti sanoa mahdollisimman kohteliaasti, että älä vain kysele siitä hengaamisesta kun en mä oikeasti sun kanssa halua hengata. Mutta kysyin silti ja Harjoittelupaikkarohmu sanoi, että se olisi tosi kiva ja katsotaan nyt parin viikon sisään jotain, kun hänellä on ollut superkiirettä töissä, kun hänen on pitänyt tuurata jotakuta toista. Toki tuostakin ajattelen, että ehkä hän ei vain halunnut sanoa suoraan "ei", joten sanoi sen klassisen "pitää katsoa", jotta voi vain välttyä näkemiseltä kun ei vain ikinä laita enää viestiä. Mutta hän käytti superpaljon emojeja niissä viesteissä kun sovittiin että kokeillaan järjestää joku päivä jostain, niin ehkä tämä on vain taas sitä, että ylitulkitsen kaikkea. Kun jos ei pysty sanomaan toiselle ihmiselle, että kiitos mutta ei kiitos, niin se ei ole yhtään reilua.

Mietin myös, että jossain kohtaa menisin käymään taas pääkaupunkiseudulla Nataliaa katsomassa, mutta saa nähdä. Minulla on ollut kaikenlaisia miniprojekteja tuon Twining-jutun loppumisen jälkeen ja olen pitänyt tarkemmin listaa menoistani ja yrittänyt keksiä keinoja saada enemmän rahaa säästöön. Kun vaikka olen ihan kokopäiväisenä töissä nykyään, tuntuu, että saan kyllä koko palkan menemään kuukauden aikana. Tämä kuukausi näytti vähän paremmalta aluksi, mutta nyt kun minulla on ollut taas päänsärkyjä useammin, päätin, että ehkä nyt olisi hyvä käydä näöntarkistuksessa ja hankkia ne uudet lasit joita olen miettinyt jo kohta vuoden.

Tänään siis kävin tarkistuttamassa näköni kun olin saanut työterveydestä työhöntulotarkastuksen yhteydessä lähetteenkin ja ilmeisesti kumpaankin silmään on tullut 0,25 lisää miinusta ja kuulemma vanhempien lasien linssit eivät välttämättä pysy kirkkaina loputtomiin, minkä olen kyllä huomannutkin. Mutta ärsyttää, että lasit ovat niin kalliita, vaikka saankin työterveyshuollon asiakkaana 35% alennusta. Kävin toisessakin liikkeessä ja katselin kehyksiä ja kyselin linsseistä ja siellä loppuhinta oli suunnilleen sama. Aion tosin vielä käydä parissa muussakin liikkeessä kyselemässä ja katselemassa, kun maksoin nykyisistä laseistani paljon vähemmän ja ne palvelivat kuitenkin hyvin sen 4-5 vuotta mitä ne nyt ovat minulla olleet. Vaikka toisaalta tekisi mieli vain ostaa ne ekassa liikkeessä katsomani, jottei tarvitsisi kierrellä ja kysellä, kun minun mielestäni nuo lasien hinnoittelut ovat aika sekavia, kun on ensin kehykset, joilla on oma hinta, jonka lisäksi tarvitaan linssit (ja niitäkin on kaikenlaisia erilaisia joiden eroista en ymmärrä paljon mitään), joiden lisäksi tietyt kehykset tai tietyt voimakkuuden saattavat vaatia esim. linssin ohennuksen, josta saattaa mennä erikseen hinta tai sitten se saattaa olla jo mukana tietyissä linsseissä. Niin hulluksihan siitä tulee, kun yrittää laskea samaan vielä "50% alennusta kehyksistä tai linsseistä" -tarjoukset, että mikä olisi nyt se edullisin vaihtoehto. Samalla siis kun se myyjä sanoo että ehdottomasti kannattaa ottaa nämä parhaat linssit sisäänrakennetulla sinisen valon suodattimellä joilla silmälasien kokonaishinnaksi muodostuisi jopa 500€! Mutta kai pitää psyykata itsensä menemään liikkeeseen ja sanomaan, että ei kun minä haluan ihan tavalliset lasit!

Kävin tänään myös pitemmällä kävelyllä samalla kun hoidin noita asioita, niin nyt voin ottaa loppuillan ihan rennosti. Ehkä pitäisi katsoa joku leffa pitkästä aikaa, kun jotenkin tuli tavaksi että katsoin leffoja vain yhdessä Twiningin kanssa.

Saa nähdä mihin suuntaan asiat liikahtavat tämän kevään myötä.