22.07.2012 Sunnuntai

Toivon totisesti, että vuodatus alkaa toimia taas heti keskiyön jälkeen. Sehän on ollut epäkunnossa nämä viikot, kun olen ollut hiljaa ja olen kirjoittanut sivukaupalla tekstiä, jota en kuitenkaan taida julkaista. Mitä sitä turhaan.

Olen todella hajalla nyt. Eilen olin Thomasin bändin keikalla. Sain myös tietää, että Thomas seurustelee. On seurustellut tiistaista lähtien. Sen Tyttösen kanssa, josta olen joskus puhunutkin. Nähtävästi tämä Tyttönen oli se, josta Thomas haaveili - sopii ainakin niin hyvin yhteen kaiken kanssa, mitä Thomas on sanonut. No siis nyt seurustelevat oikein virallisesti ja ainakin Thomas on ihan lääpällään. Tyttönen ehkä vähemmän. Todellakin toivon sydämeni pohjasta, että juttu hajoaa. Tyttönen oli minua kohtaan todella huomaavainen eilen. Hän oli jopa ainoa koko porukasta, joka tuli halaamaan minua, kun ilmoitin, että minä ja Leevi lähdetään menemään. En kauheasti kanna kaunaa sille Tyttöselle, lähinnä vain Thomasille.

Niin ja siis olen jatkanut Jaskan ja Leevin pyörittämistä. Välillä ollut eri mieltä kaikesta ja ollut aika hajalla koko ajan. Välillä ollut yötä Jaskan luona, välillä Leevi on ollut yötä minun luonani. Ei ole halailua ja yhdessä nukkumista pitemmälle mennyt. Jotenkin nyt kaikki on taas selkeämpää, kuin aikoihin.

Eilen kun Leevin kanssa sitten erottiin siitä porukasta, rupesin vain itkemään. Leevi yritti lohduttaa ja minä sitten anelin häntä tulemaan luokseni yöksi. Tulikin sitten lopulta. Lähinnä itkin ja puhuin Thomasista. Kun kysyin Leeviltä, mikä fiilis hänellä oli ja mitä hän ajatteli, hän sanoi, että häntä harmitti se, kun hän oli niin kiltti: hän oli kuulemma vähän väliä siinä tilanteessa, että naiset itkevät hänelle ja avautuvat jostain toisesta miehestä. Hän olisi halunnut mennä vain kotiin, mutta oli liian kiltti. Yhdessä vaiheessa hän sitten meni jo eteiseen ja laittoi kengät jalkoihinsa ja alkoi solmimaan kengännauhoja ja sanoi, että lähden kyllä nyt kotiin, en halua olla mikään laastari, toisen korvike.

Melkein hajosin siitä, anelin häntä jäämään, halasin ja anelin jäämään ja annoin kopeloida itseäni, sanoin, että eikö olisi kiva nukkua taas yhdessä, en puhu enää Thomasista, en enää itke. Sitten Leevi myöntyi jäämään, sanoi, että olisihan se kurja mennä kotiin yksin niin myöhään. Otti kengät pois ja palasi sohvalle. Juteltiin ja Leevi sitten kysyi taas, että olenko ihastunut häneen. Sanoin rehellisesti, että en tiennyt, että kaikki oli jotenkin vaikeaa, mutta että joskus ennen Thomasia olin ainakin hieman ihastunut ja kai yhä, mutta että olin vain niin hajalla, etten tiennyt mitään mitä haluaisin. Kysyin samaa häneltä ja hän sitten sanoi, että kyllä hän oli ainakin vähän ihastunut minuun. Sitten hän sanoi, että hänellähän on kuitenkin se salarakaskin - se varattu nainen, joka oli aluksi vähän halunnut häntä kolmen kimppaan josta Leevi oli aikaisemmin minullekin sanonut, mutta sitten ilmeisesti intoutunut hommailemaan vain Leevin kanssa - ja että ilmeisesti sekin on sellainen jatkuva juttu.

Sitten vielä katsoin Facebookista, että seurustelevatko Thomas ja Tyttönen sielläkin ja kyllä seurustelevat, näin ne kaikki onnittelutkin, jotka olin jotenkin onnistunut olemaan huomaamatta. Se sattui ihan hemmetisti, ihan kuin olisi oikeasti rintakehän läpi isketty terävä veitsi. Sitten oli vielä Jaskalta yksinpuhelu tullut yksityisviesteinä. Sanoi, että minun täytyisi sanoa hänelle, että meidän välillä ei tule koskaan olemaan mitään, koska sittenpä se olisi ohi ja että hän mietti siellä sängyssä pyöriskellen, että missä olin ja mitä tein, ja että en koskaan ollut sanonut hänelle, mitä tunsin häntä kohtaan, ja että hänelläkin oli tunteet ja mitä pitemmälle tämä epämääräinen juttu jatkuisi, sitä enemmän häneen sattuisi.

Mentiin sitten Leevin kanssa nukkumaan vuodesohvalleni, vierekkäin. Minulla oli laskuhumala ja järjetön kylmä, mutta Leevi valitti, että vein häneltä peittoa. Annoin hänelle suurimman osan peitosta ja hytisin. Hän nukahti, joten saatoin taas itkeä hiljaa. Hetken makasin siinä ja yritin nukkua, mutta sitten otin varovasti tyynyni ja siirryin hiljaa omaan sänkyyni. Nukuin huonosti. Aamulla heräsin kauheaan tunteeseen ja itkin taas. Katsoin kelloa ja mietin, että uskaltaisiko kaverille soittaa. Ajattelin, että ei vielä, ja itkin lisää. Puolen tunnin kuluttua uskaltauduin lähettämään viestin kaverille, kysyin, että voisinko soittaa. Kun vastausviesti tuli, näin Leevin hätkähtävän hereille, mutta mitään hänelle sanomatta, kuljin hiippaillen keittiöön ja laitoin huoneiden välisen oven kiinni. Soitin kaverilleni ja itkin.

Oli oikeasti sellainen fiilis, että nyt menen päivystykseen ja sanon, että auttakaa, tai että marssin sinne rautatieasemalle ja kiipeän jonkun vaunun katolle saamaan sen sähkärin niistä voimalinjoista. Vain itkin ja kaveri sanoi kaikki oikeat asiat, en tiedä miten hän onnistuikin saamaan niin paljon järkeä tähän tilanteeseeni, josta minä en ole saanut mitään selkoa enää viikkoihin. Tuli parempi olo. Kaverin piti mennä, joten lopetin puhelun ja hipsin takaisin toiseen huoneeseen. Menin sänkyyni ja Leevi oli yhä hereillä ja kysyi, että mitä kello oli. En muista paljonko se oli. Ehkä puoli yksitoista tai jotain. Koska mieleni oli rauhoittunut, minua alkoi väsyttää, pystyin taas nukahtamaan.

Seuraavan kerran havahduin painajaiseeni, jotenkin pikkuhiljaa siirryin valvemaailmaan oikein ymmärtämättä edes miksi. Vaihdoin vähän asentoani ja Leevi kysyi heti, että mitä kello oli. Se oli melkein yksi. Minulla oli levollisempi olo ja kysyin Leeviltä, että oliko hän nukkunut hyvin ja että oliko hän nukkunut sen edellisen kerran jälkeen, kun olin sitä samaa kysynyt. Ei ollut nukkunut. Pahoittelin. Sitten hän kysyi, että olinko nähnyt jotain painajaista hetki sitten. Sanoin että itse asiassa olin, miten niin. Kuulemma olin huutanut ääneen: "Eiii! Vie se pois!" Se kai oli sitten se tekijä, joka oli saanut minutkin heräämään.

Menin sitten sinne vuodesohvalle ja käynnistin telkkarin. Leevi totesi, että menit sitten omaan sänkyysi nukkumaan. Sanoin että joo, ja kysyin että oliko hän herännyt siihen. Ei kuulemma ollut. Sitten pahoittelin sitä, että olin herättänyt hänet soittamalla kaverilleni. Kysyin, että oliko hän kuullut mitä olin puhunut. Oli kuulemma jotain kuullut, mutta ei muistanut mitään, ei se ollut vain kiinnostanut häntä. Sitten sanoin, että minulla oli ollut niin kurja olo, se Acuta- tai sähköiskufiilis, ja että juttelu kaverin kanssa oli auttanut. Ihmettelin ääneen, miten ne kaikki asiat kaverin sanomana kävivät niin järkeen, ihmettelin, että miksen minä ollut tajunnut niitä asioita, kun kerran heti kun kuulin ne, minusta tuntui, että noin se on, juuri noin se on.

Sanoin, että kaverini oli käskenyt minun valittaa hänellekin ja että olin asiasta samaa mieltä. Leevi kysyi, että ai mistä, joten sain rohkeutta kaverini sanomisista sanoa, että kuka hän on sanomaan siitä, että olen ollut ihastunut Thomasiin, että hän ei halua olla mikään laastari, yrittämään lähtöä keskellä yötä vain koska ei halua olla laastari tai korvike, kun hän on meistä se, joka hommailee jonkun toisen kanssa, jonkun varatun naisen kanssa. Se, että meidän juttu ei ole oikein lähtenyt etenemään, ei ole pelkästään minun vikani, kuten hän on hieman käytöksellään ja sanoillaan vihjannut, vaan hän itse on tehnyt koko jutun mahdottomaksi omalla käytöksellään ja etenkin sillä toisella naisellaan.

Leevi ei sanonut silloin mitään, joten katsottiin lisää telkkaria. Sitten Leevi yhdessä vaiheessa sanoi, että haluaisi kyllä olla läheisempi minun kanssani, hänestä meidän pitäisi olla yhdessä, hänestä me sopisimme vain yhteen niin hyvin, muidenkin mielestä sopisimme yhteen, joten meidän kuuluisi olla yhdessä. Mitä siitä toisesta naisesta, kun hänhän on kerran ollut todella rehellinen ja sanonut, että tällainen nainen on, mitä se siis ketään haittaisi?

Jotenkin sitten sain sitä kauan kadoksissa ollutta luonnettani takaisin, hieman väriä edes viivähtämään näillä kuolleilla kasvoilla ja sanoin, että kyllä se haittaa. Minä olen vain sellainen ihminen, että minulle se ei ole okei, minä en jaa miehiäni. En voi taata että meistä tulisi varmasti jotain, jos hän lopettaisi tämän toisen naisen kanssa, mutta sen voin taata, että meille ei voisi edes teoriassa tulla mitään niin kauan kun hänellä on se toinen. Siinä se sitten oli. Ei paljon enää puhuttu ja Leevi lähti kotiin.

***

Juu, pari päivää on kulunut taas tuosta kirjoituksesta, jonka kuitenkin halusin tuohon liittää, koska aika oleellinen asia näin kokonaisuuden kannalta. Leevi ilmeisesti hieman kantaa kaunaa minulle. Oltiin porukalla minä, Jaska, Leevi ja sitten uusi läheiseksi tullut nainen, Alisa, ja Jaska ja Leevi menivät parvekikeelle. Leevi sitten siinä sanoi ääneen, että jaa, tämän oven voisi lukita niin, että sieltä parvekkeelta ei pääsisi enää sisään. No siis LUONNOLLISESTI en voinut olla sitten käyttämättä tuollaista tilaisuutta hyväkseni, kun ensiksi suunnilleen mainostavat, että heidät voikin näköjään lukita parvekkeelle ja sitten vielä kääntävät minulle selkänsä! No, lukitsin heidät sinne ja kun sitten vain katsoivat, että jaa, ihan sama, niin päätin sitten, että jee, mennäänpäs sitten sinne Jaskan koneelle katsomaan, mitä sieltä löytyy. Olivat aika tosikkoja, mitään huumorintajua...

Jälkeenpäin Jaska kertoi, että he olivat Leevin kanssa jutelleet minusta. Kuulemma miehet eivät juoruile, mutta en tiedä, mitä muutakaan tuo sitten olisi jos ei juoruilua. Leevi oli kuulemma sanonut, että toisaalta hän haluaisi minun kanssani jotain syvempää ja läheisempää, vaikka toisaalta tuntee, että ei siitä nyt vain tule mitään, mutta että siitäkin huolimatta hän tuntee vain voimakasta vetovoimaa minua kohtaan. Sitten sanoi joitain asioita, jotka minussa ärsyttävät. Kuulemma ärsyttävin asia on se, että olen vain niin lapsellinen. Tyrmistyin aika paljon tuossa kohtaa. Lapsellinen! Itse käytän mieluummin sanaa lapsenmielinen, kun olen törkeän utelias ja haluan tietää suunnilleen kaiken ja tykkään käytännön piloista ihan hemmetin paljon ja aina välillä tulee sellainen fiilis, että whii, haluan jahdata puluja ja puhaltaa saippuakuplia, jne. Jaa että lapsellinen...

No, nyt kun niitä miehiä sitten ei ole, niin eilen kun oltiin minä, Jaska ja Alisa Jaskan luona ja juteltiin kaikesta, Alisa joutui menemään kotiin yöksi ja minä sitten hihkaisin, että jee, nyt me voidaan puhua kaikkia törkyjuttuja, kun Alisa on niin kiltti. Hän on kyllä vakuuttanut, että ei hän ole mikään pyhimys, mutta ei vain itse ole esim. ikinä katsonut pornoa, eikä voi edes fantasioida oikeista ihmisistä, koska se tuntuu hänestä hyväksikäytöltä. Mutta minua vain jotenkin nolottaa puhua jonkun kiltin naisen kuullen jotain sellaisia juttuja, joita voi miehille puhua helpommin. Kun vaikka miten olisin naiseksi jotenkin yliseksuaalinen ja kelaisin kaikenlaisia juttuja, niin en nyt sentään sillä miesten perustasolla ole.

No juteltiin Jaskan kanssa aika paljon, vähän yritettiin puhua tätä sotkua auki. Kun kuulemma toisaalta haluaisi päästää minusta irti kokonaan, mutta toisaalta ei. Lisäksi sanoo, että toisaalta ei ole ihan varma, että onko oikeasti ihastunut minuun vai onko yksinkertaisesti kyse vain siitä, että hän on ollut ilman seksiä monta vuotta ja mahdollisesti siis vain himoitsisi minua. Sanoi aluksi, että toisaalta ehkä olisi hyvä, että ei halailtaisi tai käpelöitäisi, niin pysyy selkeänä tämä tilanne. No, sitten kuitenkin aika nopeasti myöntyi, että no joo, onhan se toisaalta kivaa. Halailtiin ja siliteltiin toisiamme, ja sitten Jaska pyysi minua nukkumaan oikein samaan sänkyynkin. Kokeiltiin sitä ja minä olisin nukahtanut todella helposti, mutta sinnittelin hereillä kysellen, että saako hän ollenkaan nukuttua siinä, vai menenkö lattialle nukkumaan. Lopulta sitten menin ja nukuin harvinaisen hyvin ja pitkään.

Aamulla sitten - no, ei aamulla, mutta joskus puolenpäivän aikoihin - kun herättiin, kömmin sinne Jaskan sänkyyn kysyttyäni ensin, että onko se okei. Taas silittelyä ja halailua, ja kun Jaskalla oli vain kalsarit jalassa, niin se teki asian vähän helpommaksi. No, siis asia on kuitenkin niin, että nyt kun minulla on ollut kysyntää ja kun oli se Thomas-juttukin, joka jotenkin "herätti" kehoni, niin kun en mikään niin kiltti ja viaton ole mitä monet luulevat, niin vain vaivoin olen saanut pidettyä itseni kurissa, kun molemmat tyypit, sekä Leevi että Jaska ovat aika lailla minun tyyppiäni noin ulkoisesti, niin... no, mitä sitä kiertelemään ja kaartelemaan, olen käynyt aika kuumana heihin.

No, siinä sitten oltiin ja siliteltiin ja käpälöitiin ja näin, ja no... Loppujen lopuksi - minun aloitteestani - siinä vähän siliteltiin toisiamme myös vaatteiden alta ja lopulta Jaska sai kysyttyä, että voisiko sitä paitaani ottaa pois ja no, siinähän se lähti sitten. Sitten lähti Jaskan kalsarit ja olin todella tyytyväinen, kun Jaska kysyi, että voisiko antaa minulle jotain vinkkejä. Siis tänään päivällä tuli opeteltua... no... runkkaamaan miestä. Ikinä en ole mitään sellaista tehnyt, mutta se oli ihan okei. Suhtauduin asiaan kuten olin aikaisemmin ajatellutkin: todella rauhallisesti ja teoreettisesti. Heh, jotenkin tässäkin tuli vain niin hyvin esille se mitä pidän perusolemuksenani: ihan jees juttu, miksi olisi niin iso tai nolo juttu koskea toiseen, tai kauheasti pelätä tai loukkaantua neuvoista tai mitään. Välillä pyysinkin oikein itse, että voitko näyttää vielä miten ja kyllähän siinä vitsejäkin oli ilmassa, jotain tyyliin, että mä en vaan tiedä, kun mulla ei oo tällaista, mut sä olet suorastaan ammattilainen tässä. Ja jotain tyyliin, että mitä sanoisit, jos olisinkin sanonut, että joo, mullakin on muuten tällainen. Olen aika yllättynytkin, että se tilanne oli noin rento ja koko hommasta jäi itse asiassa tosi hyvä fiilis.

No, yhdessä vaiheessa Jaska yritti avata minun farkkujani, mutta siihen sitten sanoin, että se hieman ahdistaa minua, joten se sitten jäi siihen ja sekin tuntui olevan okei. Ehkä joskus voisi miettiä sitä, että miksi minun on niin helppo koskea muita, mutta se, kun pitäisi itse olla koskettavana, niin siitä ahdistun aika helposti. Mutta siis ihan jees kokemus, vaikka en ollut tehnyt tätä aikaisemmin, niin tuntui, että tämä oli silti niin minua. Jaska kai hieman ihastui minuun lisää, kun kuulemma hän ei voinut ikinä kuvitellakaan, että tämä menisi näin, tai että olisin näin rohkea ja avoin asian suhteen. Kuulemma ei ollut koskaan tavannut ketään naista, joka olisi suhtautunut kuten minä. Hän seurusteli sen ainoan tyttöystävänsä kanssa yli vuoden tai jotain, mutta tämä oli kuulemma jotenkin tosi arka ja itsekriittinen ja kai jotenkin paheksui hieman kaikkea seksiin liittyvää. Minäkin olen mielestäni aika itsekriittinen ja hieman arka, mutta en tämän asian suhteen kyllä oikein enää. Olen vain hengannut ihan liikaa miesten kanssa, niin oikein mikään ei tyrmistytä enää ja kai muutenkin suhtaudun tällaiseen aika luonnollisena juttuna.

On kyllä ollut ihan hyvä fiilis tänään, jotenkin hymyilyttää. Ja viikonloppuna on serkun häät ja sitten maanantaina lähden Venäjälle. On kauheasti hommia hoidettavana ennen noita kumpiakin. Olen kyllä ihan innoissaan siitä venäjä-jutusta! Pyörii aina mielessä yksi Maija Vilkkumaan biisi, kun mietin tuota venäjälle lähtemistä. Siellä on vieras maa ja ex-feissarityökaverit jotka on terveitä ja positiivisia, eivätkä kännää hillittömästi tai muutenkaan sekoile. Eikä mitään, mikä muistuttaisi Thomasista ja tästä ihmissuhdepaskasta, kun voi vaan hengata kavereiden kanssa ja tutustua miljoonakaupunkeihin!

Ja kun tulen takaisin, on jossain vaiheessa taas jotkut yhteiset bileet ja Marionin kanssa juteltiin, että ärsyttää nykyään kun Thomas edelleen kutsuu kaikkia uusia mukaan tuosta vain kysymättä muilta ja sitten käyttäytyy kuin hänen sanansa olisi laki. Esimerkiksi nyt, kun yksi siitä porukasta haluaisi pitää tuparit nyt viikonloppuna ja minä sanoin, että eiii, minulla on häät silloin, mihin Thomas sitten kommentoi, että jos kerran muka siirtyy, niin sitten siirtyykin kahdella viikolla, kun Saralla on sitten synttärit. Kukaan meistä ei tiedä, että kuka vittu se Sara nyt sitten on puhumattakaan siitä, että miksi hänen synttäreidensä takia jonkun joka ei tunne häntä, ei voisi järkätä tupareitaan samaan aikaan. Niin siis minä kun olen se, joka asioita sanoo ääneen, niin joskus jossain bileissä voisin sanoa suoraan Thomasille kaikkien kuullen, että vituttaa tuollainen toiminta, kun hän on kuin omistaisi bileet ja kuin kaikki mitä hän tekee, olisi okei ja muiden pitäisi sopeutua siihen.

Ja rotta-asioita voisi päivittää sen verran, että nyt minulla on enää kahdeksan pientä palleroa. Possu ja Nadia kuolivat Stiltonin lisäksi tässä viime aikoina ja ilmeisesti sama tauti on tehnyt tuota tuhoa, kun Nadia kuoli Stiltonin tavoin käsiini eläinlääkärissä, tukehtuen sen jälkeen kun yhtäkkiä jonain aamuna olen rottahäkille mennessäni nähnyt, miten rotta näyttää haukkovan henkeä suu auki ja sen jälkeen sännännyt niihen kanssa eläinlääkärille. Rahaa on mennyt ihan hitosti ja menee vieläkin, kun on tuo matkajuttukin, mutta sentään olen yli vuoden säästänyt säästötilille rahaa, niin sieltä aion kyllä ottaa jos en nyt ihan kaikkea niin ainakin jonkin verran. Onhan sitten se isompi suljettu säästötili, josta pitäisi kyllä mennä kysymäänkin pian, että eikö se nyt ollut jo vuoden ja miettiä mitä sitten jatkossa.

Aloin jo selittää, että se nilkka on nyt jo ihan okei, mutta sitten tarkistin blogista ja huomasin, että en ole ylipäätään sanonut siitä mitään! Niin siis joskus suunnilleen niihin aikoihin kun vuodatus.net meni huoltotauolle, palloteltiin joukolla minä, Leevi ja Jaska lentopalloa puistossa ja yhdessä vaiheessa sitten vähän hyppäsin ja alastullessa jalka vain rusahti. Siihen sattui ihan hitosti, mutta pääsin jotenkin kotiin ja viikon sitten nilkutin ihan kauheissa kivuissa, kunnes lopulta menin lääkäriin, kun pelkäsin, että jos siinä on hiusmurtuma ja jos se luutuu jotenkin väärin. No, ei hiusmurtumaa ilmeisesti, kun lääkäri väänteli sitä aika reilusti ja sanoi, että se ei vaikuta olevan kipeä niistä yleisimmistä murtumakohdista, joten todennäköisesti kyse on "vain" revenneestä nivelsiteestä. Kuitenkin ilmeisesti aika totaalisesti revenneestä, kun jalka sitten siteeseen ja lappusen kanssa hakemaan kyynärsauvat, joita oli suositus käyttää tämän kuun loppuun. En ole enää tällä viikolla jaksanut yhtään käyttää niitä, kun jalka kestää jo kävelyä siteen kanssa ihan kohtalaisesti ja ne sauvat ovat vain niin hankalat.

Mutta siis kipein nilkka on kun istun lattialla tai nukun. Silloin se pitäisi olla jotenkin sivuttain alustaa vasten ja silloin se sattuu. En pysty ihan ojentamaan sitä vielä, joten hieman pelottaa viikonlopun häät ja ne korkkarit, jotka aion laittaa, mutta eiköhän se side mene sinnekin tukemaan sitten.

Niin joo ja minulla on ensimmäinen mallikeikka! Iih! Siitä ei makseta, eikä se ole oikeaoikea mallikeikka, kun se on yksien opiskelijoiden järjestämä koulujuttu, jossa sitten on tulevien muotisuunnittelijoiden muotinäytös. Leevin kämppis on mukana järjestämässä sitä ja pääsin sitten sitä kautta mukaan siihen. Toki pienehkö ongelma on se, että vaatteet ovat kaikki joko kokoa 34, 36 tai 38. 38 on sellainen, että yläosani puolesta mahdun siihen, mutta alaosan puolesta en. Vähän siis painonpudotusfiiliksellä taas menossa ja treenaan vähän että mahtuisin todennäköisemmin vaatteisiin. Ei nyt ihan kuukautta hommaan ole, mutta melkein. Ja tuon Thomasin seurustelujutun jälkeen oli taas sellainen syömättömyystunne, joten en vedä naamaan enää niin kauheasti safkaa, vaikka nyt jo jotain saan syötyä.

Alisalle olen järjestämässä myös synttäreitä sunnuntaiksi, niin on oikeasti tekemistä. Haluan vain tehdä jotain kivaa hänellekin. Ja hänelle sitten annan kämppäni vara-avaimen ja hän käy kerran päivässä tsekkailemassa rottia ja vaihtamassa vettä ja antamassa ruokaa ja seurustelemassa niiden kanssa. Hänellä on kanejakin ja hän on nainen, eikä hän ryyppää tai polta tai muutenkaan sekoile, joten päätin, että hän olisi paras vaihtoehto.

Olen aika paljon ollut menossa näinä viikkoina, kun en ole kirjoittanut paljoa. Tai itse asiassa olen kyllä kirjoittanut paljon, mutta nyt tuntuu ihan turhalta laittaa niitä tänne. Olen hengaillut lähinnä päiväkeskuksen tyyppien kanssa, yhdessä vaiheessa olin menossa viikon putkeen, vain muutamia tunteja yksin aina jossain välissä, kun nukuin joko ihmisten luona tai he nukkuivat minun luonani. Ne päiväkeskuksen tyypit ovat ihan kivoja, vähän pelkään, että pari heistä olisi taas ihastuneita minuun, kun juttelevat minulle aika paljon, mutta joo. Olen aika hajalla, en vain kai ole valmis mihinkään kovin elämää suurempaan, joten nyt tämä, mitä Jaskan kanssa on, on ihan okei. Hänen kanssaan tulen paremmin toimeen kuin vaikka Leevin. Leevi on toisaalta ehkä komeampi, mutta hänessä on myös seikkoja, jotka turhauttavat todella paljon, todella ärsyttävät.

Mutta toisaalta siis fiilis on okei, toisaalta olen tuon Thomas-jutun takia todella hajalla, toisaalta sitten aika pihalla siitä, mitä oikeastaan haluan. Loppuun Täykkäri-lainaus, olen taas innostunut siitä sarjasta.

***

"Each in her own way so brave, so determined, and so very desperate. Desperate to venture out, but afraid of what she’ll miss when she goes. Desperate to get everything she wants, even when she’s not exactly sure of what that is. Desperate for life to be perfect again, although she realizes it never really was. Desperate for a better future, if she can find a way to escape her past."