Eilen näin Nania ja tänään äitini ja veljeni tulevat piipahtamaan luonani. Tiistaina näin tosiaan niitä keskuslaisia ja huomenna on rantailua. Silti tuntuu todella yksinäiseltä. Kun palaan kotiin, kämppä on ihan hiljainen. Klikkaan Facebookiin ja pelaan elämäni loppuun Candy Crushissa ja sitten vain katselen uutisvirtaa, eikä mitään tapahdu. Paikalla on yleensä yli kymmenen ihmistä, joiden kanssa voisi jutella, mutta kukaan ei sano minulle mitään, enkä minä sano kenellekään mitään. Jaska näkyy todella usein online. Mietin, että jutteleekohan hän joidenkin kanssa, vai onko hänellä samanlaista kuin minulla: hän roikkuu Facebookissa, toivoen, että joku aloittaisi keskustelun hänen kanssaan, mutta niin ei vain käy.

Tämä on hankalinta yksinäisyydessä. Päivät vielä menevät, ihmisiä voi nähdä ja itselleen voi keksiä jotain tekemistä. Mutta joskus on pakko tulla kotiin ja kotona odottaa vain hiljaisuus. Tämä yö oli lisäksi todella hankala. Näin painajaisia koko yön, heräsin joskus neljän aikaan yhteen niistä ja minulla oli vain ahdistunut olo ja minua pelotti. Huone tuntui vain pimeältä ja pelottavalta.

Huoneeni alkoi muuttua taas pelottavaksi joskus toukokuussa, kun luin täysillä pääsykokeisiin. Mietin, että ehkä se oli stressiä tai jotain, mutta se ei vain mennyt pois pääsykokeen jälkeenkään. Edelleen kun olen menossa nukkumaan ja sammuttamaan valoa, toistan sen usein monta kertaa. Ensin sammutan valon, sitten minulle tulee epämukava olo, ja laitan valon taas päälle. Tarkistan lattian ja sammutan taas valon. Tämä voi toistua useita kertoja, enkä vain pidä siitä. Sen lisäksi vedän tyynyni hieman irti sängyn päädystä ja koukistan jalkojani, että ne eivät ylety sängyn toiseen päätyyn. Tämä siksi, että muuten päässäni pyörii vain ajatus kädestä, joka ilmestyy jostain alhaalta sängyn päädystä tai reunoilta ja tarttuu minuun.

Yölläkin olin vain niin peloissani painajaisesta, että herättyänikin se vaivasi minua. Mietin, että menisin kännykälläni Facebookiin ja laittaisin tilapäivityksen seinälleni, että painajaiset valvottavat. Siten olisin jotenkin saanut ulos sitä todella kurjaa ja vaikeaa oloa. En tehnyt niin. Tuossa kohtaa oli todella ikävä Jaskaa. Sitä, että hänelle olisi voinut puhua tuosta unesta jälkeenpäin, ja niitä öitä, kun nukuimme yhdessä ja pelkästään hänen läsnäolonsa karkotti kaikki monsterit mielestäni.

Eikä hän ole aloittanut keskustelua kanssani, enkä minäkään ole tehnyt sitä, koska en halua roikkua hänessä kiinni, jos häneltä ei saa mitään vastakaikua. Minun itse asiassa pitäisi aloittaa keskustelu hänen kanssaan, koska minun hieno venäjä-pyyhkeeni on hänen kämpällään ja samoin pianoon menevien kuulokkeiden isopäinen adapteri-osa. Mutta en halua tehdä sitä nyt, koska mietin, että hän ajattelisi, että yritän keksiä mitä tahansa verukkeita olla yhteydessä häneen.

Mietin vain mielessäni, että miksi Jaska ei tee mitään, miksi hän ei ota yhteyttä, miksi hän ei puhu minulle, miksi hän ei tule edes yhteistapaamisiin, eikö hänellä ole yhtään ikävä minua?

Tapasin sen tyypin eilen, jolle olen käynyt juttelemassa ja kun kerroin siitä Jaskan tapaamisesta ja kaikesta, mitä nyt on ollut meneillään, mitä Jaska oli sanonut, kaikkea, niin hän sanoi, että se Jaskan syy tälle erolle oli todella epämääräinen ja että ei ihmekään, jos en tiedä, mitä ajatella, koska hän antaa niin ristiriitaisia signaaleja. Aikaisemmin hän sanoi, että jos joku sanoo, että haluaa erota, niin se kannattaa ajatella lopullisena, mutta nyt hän sitten kysyi, että mitä sitten tekisin, jos tulisi eteen se tilanne - joka vaikuttaa hyvinkin mahdolliselta - että Jaska haluaisi minut takaisin, mitä tekisin.

Olen puhunut kaikille kavereillenikin Jaskasta koko ajan, ja he ovat varmaan jo täysin kyllästyneitä siihen. Nanillekin sanoin, että jotenkin ajattelen tuota, että jos Jaska haluaisi minut takaisin, oikeaan suhteeseen, niin jotta mikään olisi mahdollista, meidän pitäisi käydä läpi nämä kaikki asiat ja sopia niin, että molemmat on tyytyväisiä. Kuitenkin jotenkin näen tuon mahdollisuutena, ja ehkä tämän eronkin tavallaan vain taukona, kun molemmilla oli vaikea jakso, eikä Jaskakaan vain puhunut minulle niistä ajatuksistaan ja mietteistään, niin jotenkin mietin, että ehkä tämä voisi olla jotain, joka parantaisi suhdetta - saisi sen jotenkin taas varmemmalle pohjalle.

Tämä siis vain, mikäli ikinä palataan yhteen. Kunpa voisin tietää, mitä tulee käymään, jotta en näyttäisi loppujen lopuksi ihan idiootilta. Jos Jaska haluaa minut lopulta takaisin, niin sittenhän tämä kaikki epämääräinen höpinäni näyttää todella järkevältä, minä vaikutan todella ymmärtävältä, sellaiselta, joka hahmottaa tilanteen, vaikka molemmat osapuolet olisivatkin hieman pihalla. Mutta jos Jaska ei halua palata yhteen, niin sitten jatkan tällä samalla linjalla kuin tähänkin asti, NN:n ja Thomasin jututkin menivät niin, että vakaasti uskoin, että jotain oli, mutta olinkin vain väärässä ja vaikutin taatusti todella typerältä molemmissa tapauksissa, kun olin niin ihastunut, enkä vain kaikista merkeistä huolimatta pitkään aikaan tajunnut, että mitään ei tulisi koskaan tapahtumaan.

Mutta minulla on hankalaa. Vaikka alankin pystyä melkein jo syömään, niin on silti hankalaa. Ehkä tämä edes jonkinasteinen normalisoituminen vielä korostaa sitä, että kun olen kotona yksin koneellani, olen nimenomaan yksin koneellani, eikä ole Jaskaa, jolle rupatella jotain merkityksetöntä, joka vain tulee mieleen. No, ensi tiistaina alkaa taas terapia, joten ehkä siellä saan jotain tolkkua asiaan. Tai sitten en, mutta tulee ainakin olemaan todella mielenkiintoista selittää terapeutille kaikki, mitä tässä lyhyen tauon aikana on tapahtunut.

Mutta minä vain ikävöin Jaskaa, ja melkein tekisi mieli laittaa hänelle viestikin, että minulla on ikävä häntä, ja kysyä, että onko hänellä ikävä minua. Hän itse sanoi aikaisemmin, että hänellä on todella ikävä minua, mutta nyt tuntuu kuin Jaska vain eristäytyisi kaikesta, eikä ajattelisi tai tuntisi mitään. Ja niin hän varmaan tekeekin, tietokoneensa ja peliensä kanssa. Välillä tekisi mieli ravistella häntä, että tämä täällä ulkona on todellista elämää, minä olen todellinen, eivät ne pelit, ne ovat vain jokin tyhjiö, ei-mitään, haluatko vain käyttää kaikki päiväsi, viikkosi, koko elämäsi jonkun sellaisen ääressä, joka ei oikeasti ole mitään muuta kuin ykkösiä ja nollia.

Sattuu ja minun on ikävä Jaskaa. Ja tänään pitäisi vielä kestää äitiäkin. Veljeä on kiva nähdä ja ainakaan äidin ei pitäisi pystyä tenttaamaan minua kun hänkin on läsnä. Puhuin äidin kanssa puhelimessakin joskus tällä viikolla, täsmälleen samoin kuin aina ennenkin: äreänä, murahtelin, sanoin "aivan sama", ihan niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. En vain pysty päästämään häntä lähemmäs, ja kavereillakin on se raja, jonka yli he eivät pääse. Jaska on ainoa, joka pääsi, ja nyt hän on vain poissa ja minun on niin ikävä häntä ja pelkästään sitä, että hän oli sängyssä vieressäni. Nukun edelleen pitkälti "omalla puolellani", jätän tilan siihen sängyn toiselle puolelle, ihan kuin siinä olisi näkymätön Jaska makaamassa vieressäni. Mutta mitään ei ole ja se tuntuu vain niin kurjalta, että tuntuu, että en pysty edes millään tavoin selittämään sitä, miten todella tyhjältä minusta tuntuu.

***

Edit. klo. 13:54

Just kun pääsin sanomasta nuo asiat, ja menin takaisin Facebookiin pelaamaan taas kertyneet elämät loppuun ja yksi keskuslainen, jonka kanssa en ole ikinä puhunut Facebookissa, aloitti keskustelun. Ja samaan aikaan Jaskalta tuli päivitys, sellainen automaattinen päivitys, kun hänellä on Spotify kytketty niin, että aina kun hän kuuntelee jotain, siitä tulee päivitys, ja nyt luki:

Jaska kuuntelee albumia Mana, jonka esittää Anna Eriksson:
   * Jos mulla olisi sydän
   * Orjantappuran ruusut
   * Sanokoot mitä vaan
   * Pelasta mut häneltä
   * Maailma palelee
   * Paha mies

Joskus itsekin kuuntelin kauheasti tuota ekaa biisiä, "Jos mulla olisi sydän", vaikka ylipäätään lähinnä vihaan suomalaista ja suomenkielistä musiikkiä, puhumattakaan sitten tällaisista listahiteistä. Ja Jaska, vannoutunut underground räppi-tyyppi, kuuntelee Anna Erikssonia. Pitää kuunnella noita biisejä, kun noissa päivityksissä ei lue, mitä kappaletta/kappaleita on kuunneltu, mutta nyt tuli fiilis, että oli se noista mikä tahansa, niin ehkä Jaskalla on myös ikävä minua. Pitää kuunnella tosiaan nuo loput biisit, mutta nyt jumituin tuohon ekaan biisiin.