Tänään oli tentti, jonka olin luullut olevan vasta huomenna. Onneksi olin sentään tavalliseen tapaan merkinnyt asian kännykän kalenteriin ja laittanut hälytyksen. Mietin kyllä kun se hälytti, että mitä tänään muka on, enkä oikein käsitä, miten olen vain monta viikkoa ajatellut, että se tentti on perjantaina, vaikka se on koko ajan ollut se sama päivä siinä kalenterissa. No, en sitten ehtinyt kaikkea opiskella niin hyvin kuin olin suunnitellut, joten harmittaa. Lisäksi tietysti tuli kauhea stressi päälle, kun tentti tuli vähän niin kuin yllättäen. Ja se näkyi tentissä, kerran aikaisemminkin on käynyt niin, että olen mennyt kokeeseen ja on ollut niin paniikki päällä, että pää on tuntunut tyhjältä. Silloin se pikkuhiljaa sitten hellitti ja tentti meni loppujenlopuksi hyvin. Nyt ei niin käynyt, vaan koko tentin ajan tuntui että kaikki tieto on jotenkin jumissa päässä, että ihan yksinkertaisetkin sanat on jumissa päässä ja niitä pitää ihan hakemalla hakea (eivätkä ne tietenkään silloin löydy). En tiedä sitten että vaikuttiko se hermostuminen myös siihen, että joitain tehtäviä lukiessa en vain ymmärtänyt edes sitä mitä siinä tehtävässä kysyttiin.

Todella harmitti. Ja sitten kun tulin kotiin harmissani, niin avaimeni jäi kiinni ulko-oveen. Se on ollut vähän outo se lukko siinä ovessa ehkä noin kuukauden. Kerran olin siinä ovella kun siihen tuli joku muu asukas, ja tämä sanoi, että uskoo, että joku on yrittänyt sitä tiirikoida tai jotain, kun se lukko on ollut outo. Yleensä se avain on siitä pienen vääntämisen jälkeen irronnut, mutta nyt se jäi kiinni ja vaikka miten yritin väännellä sitä, se ei irronnut. Ihmisiä sitten tuli ja meni siinä, kun pidin ovea auki. Varmaan viisi minuuttia siinä kitkuttelin ja mietin jo että onko edes hyötyä jos soittaa huoltoyhtiöön, jos on oma avain vain kiinni siinä. No, lopulta se sitten irtosi. Oli todella, todella, todella kurja fiilis. No, menin sitten sisään ja rottahäkin ovi auki ja sitten se olokin vähän helpotti.

Ja nyt on sentään taas maanantaihin vapaata, tosin pitää aloittaa tässä pian tekemään esitelmää, kun pitää keskiviikkona esitellä joku powerpoint juttu yhdestä tekstistä. Enkä siis ole lukenut tekstiäkään vielä, joku austraalialainen aboriginaalin kirjoittama juttu, en tiedä edes että onko se kaunokirjallinen vai joku asiateksti. Ehkä tulostan sen nyt, niin sitten näkee edes sen että miten paljon on luettavaa. Näköjään seitsemän sivua, mutta siitä sitten luulisi löytävän ainakin jotain laitettavaa siihen esitelmään. Valitsin tuon tekstin ihan sen perusteella, että se nimi on mielenkiintoinen: "Presciption for Enduring the Ending of the World". En tiedä edes että miten sen suomentaisin. Resepti maailman loppumisen säilyttämiseen?

Haluan vaihtoon. Viime vuosi oli täällä vähän niin kuin olisi yliopistolla viettämänsä ajan ollut melkein kuin vieraassa maassa, kun kaikki tapahtui englanniksi. Nyt on sivuaineita ja ties mitä, ja tuntuu että se kehitykseni kielen suhteen on hidastunut. Ja olen miettinyt asiaa ja se kolme viikkoa, jonka vietin Lontoossa vuonna 2010 siellä collegessa, on edelleen mielestäni yksi hienoimmista kokemuksistani. Äitinikin on alun jyrkkyytensä jälkeen suhtautunut melkein jopa rohkaisevasti asiaan. Kai hänen pitää vain sulatella uusia asioita aina vähän. Ja jos erasmus-vaihdossa saa erikseen 300 euroa ihan vain ylimääräisenä (eikä vaikuta opintotukeen tai asumislisään), niin eikö tuo ole sitten ihan huippu mahdollisuus?

On jo kauhean myöhä, vaikka minusta tuntuu että olisi vasta alkuilta. Varmaan johtuu siitä, että kuuteen asti kaikki aika meni lukemiseen, enkä ole tehnyt mitään normaalia tänään kuin vasta muutaman tunnin.