Olen ollut koko viikon sairaana ja päähän siihen meinaa jo hajota. Kauheasti haluaisin sanoa, että en ole koskaan ollut näin sairas, mutta varmaankin se parin vuoden takainen influenssa, jolloin olin melkein viikon 40 asteen kuumeessa oli pahempi. Mutta tämä on ollut vähän erilaisella tavalla paha. Kuumetta ei ole ollut kovin pahasti, mutta sen verran, että olo on ollut vetämätön ja väsynyt ja on kylmä ja sitten seuraavalla sekuntilla liian kuuma ja sitten jos saa nukuttua, se on sellaista sekalaista kuumehoureen tyyppistä epä-unta. Mutta en ole saanut kauheasti nukuttua, koska tähän on liittynyt ihan hirveä yskä, joten olen yskinyt kaiket yöt - ja päivät. Ääni on ihan kadonnut, mutta eipä sillä paljon kotona teekään. Tuntuu lisäksi, että yskiminen on turvottanut koko kurkun niin, että välillä on todella vaikea saada henkeä.

Se on muuten todella hirveä tunne, kun tuntuu, että ei saa kunnolla henkeä. Minulla ei ole oikein ollut mitään tällaista aikaisemmin. Toki on ollut niin, että nenä on tukossa, mutta ei näin, että ikäänkuin keuhkot ei toimisi ihan kunnolla. Olin kaikki kolme päivää poissa töistä jotka sai olla pelkällä omalla ilmoituksella ja sen lisäksi vielä sairaanhoitajan todistuksella yhden. Koska työterveys on siellä pääkaupunkiseudulla, menin ihan vain julkiselle ja huomasin kyllä eron siihen verrattuna, kun olen viimeiset vuodet käynyt yksityisessä työterveydessä. Edelläni ollut toinen flunssainen ei nähnyt edes ketään sairaanhoitajaa tai terveydenhoitajaa, joka olisi tutkinut hänet, vaan se vastaanotossa ollut tyyppi kirjoitti hänelle sairauspoissaolotodistuksen töihin. Minun kohdallani se vastaanottohenkilö sanoi, että yskäni kuulostaa niin pahalta, että parempi, että otetaan tulehdusarvo ja kuunnellaan keuhkot. No, keuhkoja ei kuunneltu, mutta tulehdusarvo otettiin. Koska se oli suhteellisen alhainen, sanottiin, että ei mitään tulehdusta ole, eikä virusperäiselle flunssalle voi tehdä mitään. Mikä tietysti on ihan totta, mutta kai olisin toivonut jotain neuvoa siihen, että mitä tehdä silloin, kun tuntuu ettei saa kunnolla henkeä.

Olen kokeillut ihan kaiken saadakseni yskimisen loppumaan, koska jotenkin itse näen, että se on kaiken pahan alku ja juuri. Olen seissyt ikuisuuksia lämpimässä suihkussa, pitänyt ilmankostuttimen päällä melkein koko ajan, juonut kuumaa teetä, juonut jäävettä, kokeillut eukalyptusjuomaa, kasannut tyynyjä nostaakseni yläruumista parempaan asentoon nukkuessani, juonut sokeroimattomasta tummasta kaakaojauheesta tehtyä kaakaota, syönyt keittoja (oikeasti, kaupoissa on hyllyt täynnä valmiskeittoja sekä kylmähyllyssä, lämminhyllyssä että pakastehyllyssä ja oikeastaan kaikki ovat enemmän tai vähemmän paskoja) sekä tietysti kokeillut imeskellä kaikenmaailman kurkkupastilleja ja ottaa käsikauppayskänlääkettä. Mistään ei ole oikeastaan ollut oikein minkäänlaista apua.

Olo on myöskin ollut lähestulkoon samanlainen koko viikon, eikä merkittävää muutosta parempaan suuntaan ole ollut havaittavissa, mikä on ollut todella turhauttavaa. Eilen tosin oli ensimmäistä kertaa hieman vähemmän huono olo, siis päivällä. Yöllä tosin yskä ei taaskaan hellittänyt, joten en saanut nukuttua muutamaa tuntia enempää ja lisäksi pääsin ensimmäistä kertaa tällä viikolla sille tasolle, että yskin niin paljon ja niin hallitsemattomasti, että lopulta aloin oksentaa. Mutta nyt päivällä on ollut taas parempi olo. Äitini tuli käymään, joten pääsin hänen kyydillään käymään kaupassa ostamassa lisää keittoa ja kalapuikkoja. Ja lisäksi söin ensimmäistä kertaa moneen päivään ihan kiinteää ruokaa, kun haettiin kiinalaista, niin on ihan hyvä olo.

Lisäksi pääsin käymään kauppareissulla myös apteekissa ja ostin kaikenlaisia uusia yskänlääkkeitä ja kurkun ärsytystä lievittäviä tabletteja. Joo, tiedän, että on todettu, että yskänlääkkeet ovat 99,99% huijausta tai plaseboa, mutta alan olla aika epätoivoinen. Ja plasebo-vaikutus on silti vaikutus. Yöllä myös päätin sen oksentamisen jälkeen, että yritän tehdä kaikkeni, että yskisin vähemmän. Yritän järkeillä sen niin, että minun on muutettava toimintaani aikaisessa vaiheessa, koska kun se yskiminen pääsee liian pitkälle, on usein jo liian myöhäistä lopettaa. Ja minua rauhoittaa jo se oivallus, että se tyhjän yskiminen alkaa suurimmaksi osaksi aina siitä tunteesta, että en saa henkeä, joten sen sijaan, että alkaisin vaistonvaraisesti yskiä, puristankin suuni tiukasti kiinni ja yritän hengittää muutamaan kertaan mahdollisimman syvään nenän kautta. En tiedä yhtään, onko se mikään oikea keino vai mitä pitäisi tehdä, mutta mitään muutakaan keinoa minulla ei ole. Ja tuntuu, että se auttaa. Ehkä se on vain psykologinen rauhoittumiskeino, joka omalta osaltaa estää kiihtymistä ja hengenahdistuksen pahenemista, mutta on kai sekin tyhjää parempi.

Mutta loppupäivä ja huominen vielä aikaa parannella itseään rauhassa ja sitten menen kyllä takaisin töihin vaikka pää kainalossa.