Ottaa päähän. Ihan hemmetisti. Äsken lensi mikrobiologian laboratoriovihko huoneen poikki. Siitäkin pitäisi tehdä jotain idioottimaisia koetulosten selityksiä. Ja sitten perjantaina on se hemmetin kemiankoe. Enkä tiedä, voinko osallistua tenttiin, koska en saanut kasaan sitä kahtakymmentä rastia. Monet ovat puhuneet lisätehtävistä, mutta minä en tiedä niistä mitään! Miten minä voisin tehdä jotain lisätehtäviä, kun minulla ei ole aavistustakaan, mistä hitosta minä niitä saan?! Ja sitten on itsenäisenä se ATK:kin.

Kauheasti hommaa siis. Ja hankala tehdä yhtään mitään, kun ei kerrota, mitä pitäisi tehdä! Tuo itsenäinen ATK on sentään looginen. Jotenkin ironista, että se kurssi, jonka suorittaa itsenäisenä, ymmärtää kaikkein parhaiten, kun taas ne, jotka suorittaa ihan normaalisti, ovat niin hepreaa, ettei ole aavistustakaan mitä pitäisi tehdä. Joku työselostus pitää kirjoittaa, mutta ei meille sanottu lainkaan, että miten pitkä tai millainen. ”Kirjoittakaa työselostus.” Tuo oli ainoa ohje. Niin ja se, että ”palauttakaa se sitten sinne yhteen paikkaan, mihin nämä aina palautetaan, mutta ei me viitsitä vaivautua kertomaan, missä sellainen on”. Joku palautti tänään laboratoriossa suoraan niille tyypeille sanoen, että ei löytänyt sitä. Kuulin sitten, että se on kuulemma neljännessä kerroksessa. En ole ikinä edes käynyt niin korkealla. Mutta kokeilen, jos löytäisin sen.

Mutta eniten rasittaa se, että sen sijaan, että kursseista olisi vain jotain luettavaa ja sitten tentti, jokaiseen kurssiin kuuluu laboratoriojuttu ja laskuharjoituksia. Siis ihan jokaiseen! Paitsi matikkaan, mutta se onkin vähän eri juttu. Laskuharjoituksia siinäkin on, mutta ei sentään laboratorio-juttuja.

Mutta se kemia ottaa eniten päähän. Kaikki labrajutut on tehty, olen laskenut 15/20 tehtävää... Ja nyt sitten mitä? ”Ensi vuonna uudestaan?” Ei hemmetti! Jos en vain olisi missannut yksiä laskuharjoituksia, niin tätä ei tarvitsisi edes miettiä! Mutta nähtävästi yliopisto on sellainen paikka, että paljon pitää tehdä, eikä kukaan kerro tarkkaan, että miten. Puhumattakaan tietysti siitä, että käsite ”sairastuminen” on nähtävästi täysin vieras yliopistossa. Kaikissa labroissa on läsnäolo välttämätön. Jos ei ole, niin seuraavana vuonna uudestaan. Ja vaikka minä nyt en ole ollut kipeä, mutta periaatteessa sama juttu olisi noiden yksien laskuharjoitusten kanssa. Mutta silloin se vain ärsyttäisi vähemmän kuin nyt, kun koko juttu oli vain minun möhläykseni. Eikä yhtään kukaan kerro, mitä pitää tehdä, jos ei saa laskuja laskettua! Mistään ei löydy edes vanhoja tenttejä, eikä niistä ole kerrottu meille yhtään mitään! Mistä muka tietäisi, että mitä pitää lukea, häh?

En ole lukenut yhtään. En tiedä mistä aloittaa. Koko luentomonistenippu on yhtä hepreaa luki sitä sitten miten paljon tahansa. Kaikki laskutkin olen tähän mennessä onnistunut selvittämään lukion kemiankirjojen avulla. Kyllä ne samat asiat selitetään luentomonisteissa, mutta minä en ainakaan saa siitä YHTÄÄN MITÄÄN selkoa!

Väsyttääkin. Huvittaisi vain jättää nuo kaikki hommat tekemättä ja sanoa, että en minä tiedä, mitä pitäisi tehdä. Ei kukaan ole antanut ohjeita, niin mistä voisinkaan tietää? En kuitenkaan ole täällä ensi vuonna, niin mitä väliä?

Väsyttää kauheasti. Tänään yritin olla mukamas uusi aktiivisempi itseni, mutta tyssäsi aika nopeasti. Epäorgaaninen kemia ei vaikuta niin pahalta kuin pelkäsin. Mutta näyttää olevan nuo opintopisteet todella lujassa. Vielä ei pitäisikään olla yhtään, mutta ennen joulua niitä pitäisi sen sijaan olla kasassa jo... 25. Tuosta peruskemiasta saisi kuusi pistettä. Olisi muutenkin kiva saada se läpi, sillä jos menen jonnekin biologiselle alalle, saattaa hyvin olla, että siellä joutuisi käymään jonkun melkein samanlaisen, eikä olisi yhtään kivaa, kun tuokin on käyty melkein kokonaan. Matikan välitentin tulokset eivät ole vieläkään tulleet.

Ei taas huvittaisi tehdä yhtään mitään. Eikä jaksaisi. Ja ärsyttää edelleen.