Eilen lauantaina suunnilleen 10 minuuttia normaaliutta aamulla, kun ei tarvinnut nousta heti, vaan sai makoilla hereillä sängyssä. Myöhemmin illalla televisiota katsoessa ja tulta takkaan sytyttäessä yhteensä ehkä 40 minuuttia normaaliutta. Yhteensä lauantaille normaaliutta 50 minuuttia.

Sunnuntaina myös aamulla oli sängyssä makoilun ansiosta 20 minuuttia normaaliutta. Myöhemmin linnuille ruokaa viedessä viitisen minuuttia normaalia oloa ja koneella uutta Vuotista tutkiskellessa 30 minuutin edestä normaaliutta. Sitten taas teetä juodessa ja teeleipiä syödessä takan sytyttämisen yhteydessä oli myös normaalia oloa. Yhteensä siinä ehkä 20 minuuttia. Sitten vielä vähän aikaa sitten kulmakarvoja nyppiessä ja samalla äänettä laulaessa 10 minuuttia normaaliutta. Lopuksi huomisen esitelmän koelausumisen aikana suunnilleen 10 minuuttia normaaliutta. Sitten vielä päivän mittaan yleistä suht huomaamatonta normaaliuttakin oli pitkästä aikaa! Varmaan yhteensä koko päivän ajalta ehkä sellaiset 40 minuuttia ihan pikkuruisissa pätkissä. Yhteensä siis suunnilleen 2 tuntia ja 10 minuuttia normaaliutta.

Koko viikon normaaliuslukemat:

Maanantai: 1 tunti, 15 minuuttia<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Tiistai: 2 tuntia, 5 minuuttia

Keskiviikko: 50 minuuttia

Torstai: 1 tunti, 15 minuuttia

Perjantai: 15 minuuttia

Lauantai: 50 minuuttia

Sunnuntai: 2 tuntia 10 minuuttia

 

Minusta on kuitenkin vielä hankalaa ajatella tämän selittämistä sille psykologille. Hän kuitenkin sanoo, että unohdan normaaleja hetkiä, koska ne ovat niin normaaleja, etten huomaa niitä. Tai sitten, että ei normaaliutta voi laskea minuutin tarkasti. Mutta minä silti uskon, että voin. Olen jatkuvasti niin kauhean tietoinen itsestäni, joten kun muistan tilanteet, joissa tunsin oloni en-miksikään, pystyn laskemaan hyvinkin tarkasti, miten paljon normaaliutta minun päivässäni on ollut.

 

Onko näissä lukemissa sitten joitain eroja, sitä hän vielä kysyi. Hmm... Onhan niissä eroja, mutta en minä ainakaan näe mitään erityistä kaavaa sille, minä päivänä on eniten normaaleja hetkiä. Joskus on normaali hetki, mutta joskus ei. En löydä sille oikeastaan mitään tekijää, joka ilmenisi kaikissa noissa pitkien normaalius-päivien yhteydessä. Tämä päivä ja tiistai ovat saaneet suurimmat normaalius-lukemat, mutta minä en ainakaan keksi niistä yhtään mitään yhteistä.

 

(Jos joku saa jonkun ahaa!-elämyksen ja keksii jonkun yhdistävän tekijän näissä normaaliuksissa, niin olen ilomielin valmis kuulemaan sen.)

 

Nyt pitäisi mennä katsomaan, jos saisi nukuttua. Huomenna on englannin esitelmän suullinen osuus ja minä joudun pitämään esitelmäni ensimmäisenä, koska opettaja päätti, että ne pidetäänkin aakkosjärjestyksessä. Uskoisin selviäväni, jos en saa vain ahdistuskohtausta esitelmän aikana.