Kauhea flunssa, mutta pää kihisee ajatuksia. Jotenkin se, miten Thomas poisti minut Facebook-kavereistaan, vaivaa todella paljon. Puhuin jo Marionille aiheesta ja hänkin ihmetteli ja sanoi, että kysyy Thomasilta "muuten vaan", että miten pitkään aikaan ei ole ollut niitä lauantaipartyja. Minä en ole saanut vastausta vielä omaan viestiini tai siihen kaveripyyntöön, jonka lähetin hänelle uusiksi.

Mutta selkeästi tyyppi ei tunne minua tarpeeksi hyvin, jos kuvittelee tällä tavalla pääsevänsä minusta eroon siististi ja vaivattomasti. Heidän bändillään on keikkoja taas, joten lauantaina ilmestyn yhdelle sellaiselle ja sanon hänelle suoraan, että minulla on asiaa hänelle yhdestä jutusta. Jos en saa häntä erilleen porukasta, voin kysyä häneltä sitten vaikka siinä kaikkien kuullen, että mikä vittu sinua vaivaa, kun teet noin, etkä sitten edes vastaa ja sano yksikin hyvä syy, miksi olen muka ansainnut tämän.

Olen miettinyt mahdollisia syitä tälle käytökselle, enkä keksi kuin muutaman. Ensinnäkin Jaska ja se, että hengaan ylipäätään Jaskan kanssa. Toiseksi, oli yksi "katusoittokilpailu" ja minä en äänestänyt heidän bändiään, koska mielestäni se ei ollut paras. Okei, ja luonnollisesti se, että olin Jaskan seurassa, vaikutti siten, että Jaska ihasteli koko ajan muita bändejä, sillä ei vain yhtään pidä Thomasin bändistä. Kolmanneksi... No, että hän yrittää saada tällä huomiotani. Osa päässäni vilisevistä ajatuksista sanoo, että ehkä hän on vain niin todella katkera siitä, että on "menettänyt" minut, että en enää hengaile hänen kanssaan. Ja että ehkä se, miten hän sanoi silloin ajat sitten, että oli miettinyt minun parittamistani Jaskalle, ei ollutkaan sitä, että hän olisi oikeasti halunnut sitä, vaan sitä, että hän tunsi minut tarpeeksi hyvin tietääkseen, että minä automaattisesti vastustaisin kaikkia tuollaisia paritusyrityksiä. Jotenkin Jaskan luo päädyin silti, vaikka ajattelin, että yksi hyvä syy välttää häntä on se, miten Thomas olisi halunnut meidät yhteen.

Joo, mieleni kehittelee taas kaikkea, mutta jotenkin koen, että tämä teko kertoo ainakin siitä, että hän tuntee vielä jotain minua kohtaan, kun näin poikkeuksellisesti minua kohtaan käyttäytyy. Ja toisaalta hän voi olla suunnitellut senkin, että väijytän hänet, koska jotenkin on vain tuntunut, että hän tuntee minut ja minua ajavat "periaatteet" paremmin kuin kukaan. No mutta ainakaan en ole mikätahansa fanityttö, kun olen valmis marssimaan paikalle kutsumatta ja vaatimaan häntä selittämään toimintaansa. Ja jos hän sanoo jotain, joka saa minut todella hajoamaan, uskon, että joku ainakin pitää puoliani, koska ylipäätään se Thomasin porukka ja bändi on sitä sakkia, jonka kanssa tulen toimeen. Ja lisäksi Marion suostui tulemaan mukaan henkiseksi tueksi. Ja Jaskalle voi varmaan aina soittaa. Vaikka ilmeisesti kaikki Thomas-höpinät vain ärsyttävät häntä, ihan kaikki, menevät kuulemma varastoon ja siinä mielessä eivät haittaa, koska hänellä on se tunne, että tästä ei tule mitään.

Kuulemma hänen psykoterapeuttinsa on sanonut hänelle, että tästä ei todennäköisesti tule mitään ja että me emme sovi yhteen. Jes. Toisaalta hän sanoo, että tykkää seurastani ja silloin, kun me hengataan kaksistaan, hän ainoastaan kykenee olemaan rauhassa. Silloin kun lähden, hänelle tulee kuulemma sitten vain jotenkin tyhjä olo. Minun kanssani on kuulemma vain hyvä olla, ihan olla, tekemättä mitään, ja minulle on kuulemma niin helppo puhua. Kerran hän sanoi epävarmasti, että haluaisi ehkä mahdollisesti, että meillä olisi jotain vakavempaa, virallisempaa, mutta muun ajan hän on ilmeisesti hyvin epätietoinen kaikesta mitä meidän välillä on. Välillä hänelle tulee kuulemma se fiilis, että hän haluaisi ehkä jopa päättää kaiken mitä meidän välillä on, mutta että tietää, että tulisi kaipaamaan sitä kaikkea kuitenkin. Lisäksi toistelee jatkuvasti sitä, että ei haluaisi satuttaa minua.

En ole oikein sanonut mitään näihin hänen mietelmiinsä, paitsi että jos hänelle tulee varmasti sellainen fiilis, että hän tietää, että ei halua että me jatketaan mitään, hänen pitäisi vain sanoa se suoraan, koska se tuntuisi minusta pahemmalta, jos saisin myöhemmin tietää, että tuo on ollut mukana vain koska ei ole osannut sanoa, että antaa olla. Ollaan kuitenkin päädytty siihen, että meillä on jotain määrittelemätöntä. Miksi kaikki pitäisi aina määritellä? Me molemmat ollaan sitä samaa mieltä, joten ollaan nyt päätetty, että turha yrittää väkisin keksiä jotain termiä, jonka alle tämä meidän jutun pitäisi sopia.

Voi luoja tätä flunssaa! Tekisi mieli mennä hakemaan turkinpippureita kaupasta, koska ehkä ne aukaisisivat nenää ja sitten hakea samalla Nasolinia tai jotain muuta, minkä avulla saisin nukuttua, kun nyt nenä on vain niin tukossa, että pakko haukkoa henkeä suun kautta, mikä on sekin äärettömän epämukavaa. En kuitenkaan jaksa lähteä yhtään mihinkään, vaikka kauppaan onkin vain parisataa metriä. Teetä vain naamaan ja Täydelliset naiset -dvd-soittimeen, niin eiköhän tämä lopulta hellitä. Ärsyttää vain, kun on kotona jumissa, kun kiinnostaisi päästä vain päiväkeskukseen näkemään ihmisiä. Nataliakin on palannut Suomeen ja on jo kahden päivän aikana kahdesti pyytänyt minua kylään tai kahville tai jonnekin, ja olen joutunut myös kahdesti sanomaan, että olen oikeasti niin kipeä, että en vain pysty lähtemään mihinkään. Nan otti yhteyttä myös ja hänet pitäisi tavata huomenna, mutta en vielä tiedä jaksanko. Kai pitää aamulla katsoa, mikä on vointi ja sitten päättää.

Minulla ei ole kuumetta, mutta koko kroppaan sattuu. Eilen katsoin sittenkin Suomen Huippumalli haussa -avausjakson. En ollut varma katsoisinko, sillä kun en saanut edes karsintoihin kutsua, jotenkin satutti koko juttu. Jaksoa katsellessani minusta kuitenkin tuntui, että en olisi edes halunnut sinne. Olin paljon enemmän malli kuin ne "raakatimantit" siinä alkujaksossa, sillä en saanut mitään tasoitusta tai sympatiapisteitä kokemattomuudestani siinä muotinäytöksessä jossa olin ja jouduin kävelemään ammattimallien kanssa samassa näytöksessä. Ehkä tällä lailla löydän paremmin juuri sen osa-alueen, jossa itse pärjään.

Tässä kuussa sekä Jaska että Thomas täyttävät molemmat 28. Tuntuu jotenkin oudolta, että he lähestyvät jo kolmeakymppiä, mutta silti ovat kumpikin joskus niin lapsellisia, että minusta tuntuu, että ovatko edes täysikäisiä vielä! Jaska saa ainakin syntymäpäivälahjan: kenkälusikan. Tämä siksi, että käyn siellä usein ja vihaan kenkien solmimista, joten olenkin kaikissa kengissä sitonut nauhan umpisolmuun ja vain tungen ne jalkaani. Kenkälusikka helpottaa huomattavasti, mutta Jaskallahan sitä ei ole, mutta kohta on. Thomas saa nyt näillä näkymin syntymäpäivälahjaksi vain etukäteisen väijytyksen ja äänenkorottamista.

Kuole jo flunssa, kuole, haluan lauantaina ainakin olla sitten niin täydellinen kuin vain voin!