Ihan hullua, juuri äsken ostin lentoliput Lontooseen (ja takaisin)! No, nyt on motivaatiota opiskella, jotta sitten voi hyvillä mielin lähteä tasan viikko pääsykokeiden jälkeen Lontooseen viikoksi. Hulluimmaksi asian tekee se, että en oikeasti ole kertonut asiasta suunnilleen kenellekään, en Jaskalle, en äidilleni, vain Natalialle, jota näin tänään lyhyesti ja terapeutilleni, joka sanoi, että on okei, että lähden, kun näin hyvissä ajoin siitä ilmoitan.

Huomenna on yhden keskustyypin syntymäpäiväjuhlat, ja siellä en halua tästä vielä puhua, joten yritän saada tultua toimeen tämän salaisuuteni kanssa pari päivää. Lisäksi hostellin varaaminen onnistuu vain Visa-kortilla, luottokortilla, jollaista minulla ei ole, joten varmaan kysyn äidiltäni, että voisitko maksaa tuon 10% etumaksun, joka on jotain 14 euroa, ja loput maksetaan paikanpäällä.

Vitsit että vatsanpohjassa tuntuu jännältä, en olekaan pitkään aikaan repäissyt mitenkään ja tämä(kin) lontoonmatka tulee olemaan jonkinlainen "itsenäistymismatka". Toisaalta tänään Jaskan kanssa juteltiin ja hän pyyteli anteeksi, kaikkea vaihteeksi, ja sitten jatkoi sitä normaalia jutustelua, josta niin tykkään. Sanoinkin terapiassa, että kun aina välillä on joku kaveri, joka sanoo jotain, mutta sitten peruu tai ei ilmoita ollenkaan, niin tekisi mieli tehdä tyypille samoin, mutta siitä tulee minulle niin kauhea fiilis! Juuri ja juuri saatan pystyä olemaan offline Facebookissa muutaman tunnin, mutta siinäkin tulee jo vähän syyllinen olo.

Mutta muistutan itseäni Ateenasta ja siitä, miten Jaska itse kyllä tiesi pitkään ennen minua, että lähtisi yhtäkkiä sinne Thaimaahan. Ja sitten äitini... Jos me Jaskan kanssa oltaisiin varattu joku matka, en olisi kokenut tarvetta kertoa hänelle, mutta nyt kun ostin lentoliput vain itselleni, niin tulee siitäkin vähän sellainen fiilis, että olisi pitänyt tyyliin kysyä häneltä, että onko se okei, saada joltain taholta tukea tälle idealleni. No, olen aikuinen ihminen ja en ole vastuussa kenellekään, periaatteessa, mutta minusta tuntuu silti pahalta ja todella vaikealtakin tehdä tällainen päätös ihan yksin, ja pitää se sitten salassa.

Mutta kuitenkin kerron lähdöstäni Jaskallekin enemmän kuin sen kaksi viikkoa ennen lähtöä, joten tyyppi saisi olla siitä sitten edes onnellinen.