Oli ihan kiva viikonloppu. Tapasin Natalian bileissä uusia ihmisiä ja tulin ihan hyvin toimeenkin. Miinuksena oli se, että lattialla nukutut viiden tunnin yöunet eivät olleet kauhean miellyttävät, ja porukalla mentiin tietysti yökerhoon, ja minä en pidä yökerhoista, koska en tanssi.

Mutta jotenkin nyt viikonloppuna tuli jotenkin sellainen olo myös, että muut elävät paljon hienompaa elämää kuin minä. Vaikka nyt viime aikoina on tuntunut siltä, että hei minähän olen saanut elämääni taas ihan kivasti liikkeelle ja tavannut uusia ihmisiä ja jotenkin päässyt eteenpäin. Ja on alkanut tuntua siltäkin, että on ihan okei olla taas sinkku. Joten olen melkein tykännyt elämästäni ja ollut tyytyväinen itseeni, mutta nyt sitten jotenkin ei tunnu niin hyvältä enää.

Tai siis, ymmärrän, olen erilaisessa elämäntilanteessa kuin monet Natalian kaverit, ja olin varmaan yksi nuorimmista siellä, osa oli jopa kymmenen vuotta vanhempia, joten onhan se sitten ihan selvää, että he ovat eri tilanteessa. Monilla oli mielenkiintoisia ammatteja, he olivat menestyneitä ja kiinnostavia ja tiesivät asioista todella paljon. Juttelin bileiden alkuvaiheessa kahden minulle entuudestaan tuntemattoman naisen kanssa, ja puheenaiheena oli politiikka, ja olen kokenut, että tiedän ihan kohtalaisesti siitä, mutta nyt tuntui, että olin aika pihalla. Lisäksi toinen niistä keskustelujoista puhui todella paljon ja minun oli hankala saada puheenvuoroa, kun sitten kun toinen keskustelija oli lopettelemassa puheenvuoroaan, tämä aktiivisempi alkoi puhua jo siihen lopun päälle. Ja jos minä yritin johonkin väliin sanoa jotain, niin hän puhui minunkin päälleni, mikä ei ainakaan nostanut itseluottamustani.

Välillä aina vitsailen siitä, että yleisin lauseenaloitukseni varmaan on: "Jossain lehdessä sanottiin..." tai "Televisiossa mainittiin sellaisesta tutkimuksesta, jossa..." Ehkä siksi, että minusta tuntuu, että en tiedä tarpeeksi, tai en ole perehtynyt asioihin tarpeeksi, että voisin sanoa jonkun oman mielipiteeni aiheesta, ja kun lainaan jonkun muun sanoja, niin pitäähän minun sitten sanoa, että se sanomani juttu on jotain minkä olen lukenut/kuullut jostain. Ja tällä kertaa se tuntui jotenkin amatöörimäiseltä, joten en sanonut paljoa. Ja kun heitin yhden tuollaisen jutun, jonka luin jostain, ne joiden kanssa keskustelin, sanoivat heti, että joo tuo on siitä sen Matti Meikäläisen kolumnista. En itse muista kolumnistien nimiä, muistan vain kuulleeni jotain jostain.

Lisäksi Natalia ja tämän kaverit ovat nättejä ja laihoja, ja jos eivät ole, niin sitten heillä on vähintäänkin todella upeita vaatteita. Ja tuntuu, että se on siinä joukossa tärkeää. Natalia puhuikin, että seuraavat bileet jotka hän järjestää, niin ehkä ne ovat sellaiset joissa kaikki pukeutuvat vähän juhlavammin. Enkä tiedä mitä se sitten tarkoittaa, kun Natalian bileissä on aina pukeuduttu todella kivasti. Ja tunsin itseni nuhjuiseksi, kun minulla oli farkutkin jalassa. Ja matalat kengät. Ajattelin, että jos laittaisin mekon, niin olisi kylmä ja näteissä kengissä epämukava kävellä. Mielestäni paitani oli ihan jees, mutta siellä tuntui kurjalta. Jotenkin tuntui, että siellä bileissä taas tajusin, että olen kauhean lihava. Toki olen tiennyt sen, mutta se ei ole tuntunut näin pahalta pitkään aikaan. Tänään kun oli yliopistoa taas, tuli ajatus, että en minä voi mennä sinne, kun kaikki näkevät että olen läski.

Ja vaikka minulla on muutamia kivoja mekkoja, niin Natalialla on ollut niin paljon bileitä, että hän on nähnyt varmaan jo ne kaikki, ja tuntuu, että ei voi laittaa saman henkilön bileisiin samaa mekkoa. Lisäksi, ostan vaatteita lähinnä sillä mentaliteetillä, että ne ovat mukavia ja että niille on oikeasti käyttöä. Eli en omista sellaisia... mitähän materiaalia se on... Ehkä menen katsomaan vaatekaapistani... No, kaikki hienot sekä epähienot mekot näyttävät olevan polyesteriä. Mutta tarkoitan hienoilla sellaisia vähän kiiltäviä, sileitä, hienoja, en sellaisia puuvillamaisia, pehmeitä, arkisia, rypistyviä, joihin tarttuu helposti rotankarvoja tai pölyä. Ja tuollaisia jälkimmäisiä minulla enimmäkseen on. Ja nekin nätit mekot mitä minulla on, on tosiaan jo käytetty kerran Natalian bileissä, minkä lisäksi en edes mahdu niihin.

On sellainen olo, että pitäisi ostaa joitain hienoja mekkoja, ettei aina tuntuisi joka paikassa siltä, että olen kaikkein huonoimmin pukeutunut siellä. Toisaalta tuntuisi tyhmältä käyttää rahaa johonkin vaatteeseen, jota käyttää ehkä muutaman kerran. Ja ylipäätään ostan vain vähän vaatteita. Tänä vuonna olen ostanut... okei, olen ostanut kahdet farkut, mutta käytän farkkuja melkein joka päivä. Sen lisäksi... Kaksi t-paitaa ja mekkomaisen, puuvillaa olevan pitemmän t-paidan. Enkä ole ihan varma, että ostinko edes niitä t-paitoja tänä vuonna vai viime vuoden lopulla. Niin joo, ja ostin yhdet kengät (matalat, käytännölliset), jotka maksoivat niinkin huikeasti kuin 60 euroa, koska yleensä ostan halpakenkäliikkeestä kenkiä, jotka maksavat 10-30 euroa. Ne halpakengät kestävät maksimissaan vuoden, joten koska kaikki sanoivat minulle, että osta kalliimpia kenkiä niin säästät siinä, kun ne kestävät sitten pitempään. Ja nyt viikonloppuna huomasin, että ne kalliimmat kengät, jotka ostin keväällä, ovat jo aika kuluneet. Kyllä niillä vielä kävelee, mutta en usko, että ne kestävät enää ensi kesää.

Ja jos ostaisin sellaisen mekon, joka kelpaisi Natalian bileisiin, se maksaisi varmaan yhteensä sen verran mitä nuo kaikki tämän vuoden aikana ostetut vaatteeni (miinus kengät) ovat maksaneet. Niin onko se nyt sitten fiksua? Ja turha kai on verrata itseäni vaikka Nataliaan, kun hän tienaa jo kuukauden aikana 1500 euroa enemmän kuin minä. Eli hän tienaa yli kaksi kertaa sen mitä minä tienaan, joten ei kai voi olettaa, että minulla olisi yhtä paljon yhtä hienoja vaatteita kuin hänellä?

Mutta tuntuu tyhmältä olla pukeutunut huonosti. Noissa bileissäkin Natalia tuli jossain kohtaa juttelemaan siihen minun ja niiden kahden kanssa, jolloin se puhelias tyyppi kehui Natalian mekkoa, jolloin Natalia kehui puolestaan tämän mekkoa, jonka jälkeen kehui sen toisen keskustelijan naisten puku -tyyppistä asua. Ja sitten kaikki olivat hiljaa. En haluaisi, että minun vaatteitani turhaan kehuttaisiin, jos heidän mielestään ei ole aihetta siihen, mutta siinä kohtaa tuntui siltä, että en halua, että niin käy enää toiste. Ja tunnen oloni tyhmäksi, kun harmistun tuosta, kun järkeilinhän jo koko jutun, että tienaan vähemmän kuin muut siellä ja käytän ne rahani johonkin muuhun (kuten vuokraan ja rottiin) sen sijaan että ostaisin kalliita ja hienoja ja epäkäytännöllisiä vaatteita, joille minulla ei olisi liiemmin käyttöä.

Nyt sitten taas yritän laihtua, vaikka niin olen yrittänyt suunnilleen vuoden ilman mitään tulosta, mutta jos aion laihtua "kesäksi kuntoon", on melkein jo liian myöhäistä aloittaa. Mutta pääsin kirjatentistä läpi ja sain kakkosen, mikä ei ole kyllä kovin hyvin, mutta sentään sain ne viisi opintopistettä tuosta kurssista. Ja ryhmätyötapaaminen on jo sovittu, ja joku vinkkasi että sen melkein 100€ maksavan kirjan voi ladata torrenttina, ja lisäksi joku ehdotti lukupiiriä, että käytäisiin sitä luettavaa kirjaa yhdessä läpi. Ja kohta on matka Lontooseen. Joten periaatteessahan kaikki on edelleen hyvin, vaikka nyt on ollutkin ankeampi fiilis. Ajattelen Lontoostakin vain että pitäisiköhän ostaa sieltä joku nätti ja hieno mekko, johon minulla ei oikeastaan olisi varaa.

Kaikesta huolimatta harmittaa.