Nyt on huono fiilis. Vihdoinkin annoin Alfille kännykkänumeroni ja sain hänen numeronsa. Kerroin hänelle myös NN:stä. Olin nimittäin nähnyt toissayönä unta, että NN oli lähennellyt minua, mutta minä olin sitten sanonut hänelle, että en voi, koska minulla on poikaystävä, ja että en ole valmis jättämään Alfia sen takia, että voisin alkaa seurustella NN:n kanssa. Se oli itselleni suuri yllätys, mutta jollain lailla kai positiivinen asia kuitenkin.

No, tuo meni ihan hyvin ja Alfin kanssa juteltiin koko ilta mesessä. Sitten yhdessä vaiheessa hän mainitsi, että jos voisin antaa hänelle vähän aikaa vastata niihin kysymyksiin, mitä olin muuten vain kysynyt häneltä, koska hän sanoi, että päässä heittää. Minä sitten huolestuin, että mitä ihmettä, onko hän sairas. Ja sitten tajusin, että joo, Alf on kännissä. En tiedä miksi, mutta jotenkin minulle tuli siitä paha ja surullinen olo. Tiedän kyllä, että ei minulla ole mitään syytä tai oikeuttakaan paheksua sitä, jos välillä ottaa muutamat, mutta jostain syystä se vaikuttaa minuun niin voimakkaasti, että sitä pahaa oloa on mahdotonta vaientaa.

Kun sitten Alf kysyi, että miksi minä olin hänestä huolissani, niin sanoin, että en ole enää, koska tajusin, että ei hän ole sairas tai mitään, vaan pelkästään humalassa. Alf sitten kysyi, että mitä minä ajattelin siitä. Väistin kysymyksen osittain, ja sanoin ajattelevani sitä, miten ulkona oli kiva ilma ja että olisi kiva mennä kävelemään. Oli melkein jo keskiyö, joten tuota ajatusta saattaisi pitää hieman outona.

Siitä Alf ilmeisesti huojentui ja sanoi, että voi kun hän haluaisi olla täällä minun kanssani. Vastasin siihen jotain lyhyesti, minkä jälkeen Alf kysyi, että enkö minä sitten haluaisi. Vastasin tylysti vain: "En." Sen jälkeen oli pitkä hiljaisuus. Sen jälkeen Alf muutti tilansa poissaolevaksi ja minä kirjoitin hänelle viestin, joissa sanoin lähteväni pihalle. Sitten kirjauduin ulos.

Oli taas kiva ilta. Menin kuitenkin oikeastikin pihalle, koska minulla oli fyysisesti niin huono olo, että yön raikas ilma tekisi varmasti hyvää. Kävelin sitten ulkona suunnilleen tunnin ja otin valokuvia ja mietin asioita ja olin surullinen. Nyt ei sitten taas huvittaisi olla tekemisissä Alfin kanssa lainkaan. Joo, ei ole minun asiani, jos hän juo aina silloin tällöin (eli suunnilleen joka viikonloppu, vaikka hän on masennuslääkkeillä), mutta siitä tulee minulle vain niin paha olo ja hieman kiukkuinenkin fiilis. Ja kun Alf kysyi sitä, että enkö sitten haluaisi, että hän olisi täälllä minun kanssani, niin se jyrkkä ei oli vaistomainen vastaus. En olisi mitenkään voinut vastata yhtään mitään muuta, sillä en ikimaailmassa olisi halunnut olla jonkun humalaisen seurassa. Heistä on jo liian paljon huonoja kokemuksia ja se riittää.

Olen taas ahminut kauheasti. Painan +1,0 kiloa. Ahmin, ahmin ja ahmin, vaikka minulla olisi jo fyysisesti kylläinen olo ja vaikka alkaisi melkein jo yököttääkin, niin minä vain syön lisää, koska en pysty lopettamaan.

Mietin taas, että pitäisikö pyytää päästä sille ympärivuorokautiselle osastolle.