Olen tylsistynyt. Minulla on lisäksi taas näköjään joku syömättömyyskausi, kun en tänäänkään ole syönyt vielä mitään, eikä huvita syödäkään. Ei ole nälkäkään. Jotain voisi kyllä juoda  vaihteeksi, mutta kun ei ole yhtään lasia puhtaana, niin pitäisi vaivautua tiskaamaan sellainen ensin... Ääääh...

Tämän hetkinen tilanne: asunnon lampuista palaa 4/6. Kaksi palanutta lamppua jo, mutta ei jaksa vaihtaa niitä. Toinen on sitä paitsi eteisessä ja sinne pitäisi kiivetä jotenkin ja ruuvata jotenkin auki, enkä tiedä edes millainen lamppu sinne pitäisi laittaa.

Olen taas ärsyyntynyt yhteen ihmiseen. Siihen matikkatyyppiin, johon olin ärsyyntynyt silloin jokin aika sittenkin. Näin se menee, kun yritän hankkia uusia ystäviä. On hyvin harvoja, joiden kanssa tulisin oikeasti niin hyvin toimeen, että suurimman osan ajasta oikein haluaisin olla heidän seurassaan tai vähintäänkin yhteydessä heihin. En tiedä, mikä määrää sen, ketkä niitä ihmisiä ovat, koska mitään logiikkaa ei ole. Tämäkin on matemaattinen tyyppi ja meillä on aika paljon yhteistä. Siitä huolimatta hän vain onnistuu saamaan minut näkemään punaista uudestaan ja uudestaan.

Tänään oli taas labratyöt. Yllätyksekseni olen huomannut, että yleinen ”koulukäyttäytymiseni” on muuttunut. En ole enää hylkiö, vaan pelkästään hieman erakkomainen yleisihminen. Minulla ei ole ketään erityistä kaveria, jonka kanssa olisin 24/7, mutta tänäänkin puhuin labratyöskentelyssä... Ainakin neljälle ihmiselle. Eikä siinä ollut mitään vaikeaa.

Vastasin tänään Nanin sähköpostiin ja hän vastasi kyllä paljon nopeammin kuin edellisellä kerralla: siihen kului vain muutama tunti! Hän tulee todennäköisesti tänne siis... Oho! Ei nyt sunnuntaina, mutta sitä seuraavana! Niinkö pian se jo on? Ja hän lähtee tiistaina. Ja maanantaina minä raahaan hänet mukanani luennoille ja laskuharjoituksiin. Kukaan ei ole sanonut, etteikö sinne saisi tulla ja Nankin on kiinnostunut siitä, niin miksi ei? Huolestuttaa vain lähinnä se, että mitä hittoa minä laitan ruokaa silloin kun hän on täällä.

Mutta kunhan hän vain näkee, miten Dostojevski ja Tolstoi ovat oppineet paljon ihmisystävällisemmiksi! En kyllä sitten tiedä, että uskaltaako Nania ja näitä pikkukamuja päästää tekemisiin keskenään, kun viimeksi Dostojevski haukkasi häntä sormesta niin että siihen tuli haavakin. Mutta se oli häkin kaltereiden läpi ja ei ollut kulunut viikkoakaan, kun ne oli haettu eläinkaupasta, niin nyt tilanne olisi ihan eri, jos Nan istuisi sohvalla ja pikkukamut kulkisivat sohvalla vapaana, eikö?

Olen vieläkin tylsistynyt.