Voi hyvä luoja. Ei voi sanoa muuta. Minä ja minun fiksut ideani. Eilen olin ensimmäistä kertaa elämässäni kunnolla humalassa. Ja sanottakoon vain, että minä en enää ikinä juo mitään alkoholipitoista kuin ihan vähän ja oikein hitaasti.

Olin kotona ja se oli testi. Ajattelin, että en ole koskaan ollut humalassa, niin ehkä kokeilisi sitäkin. Roikuin mesessä ja join samalla greipinmakuista lonkeroa. Se oli melkein hyvää, ainakin jos vertaa siideriin (ällön makea ja muutenkin epämiellyttävä), jota olin kokeillut muutamaa viikkoa aikaisemmin (ilman mitään havaittavia vaikutuksia). Seurasin tarkkaan mahdollisia muutoksia itsessäni, jotta ei menisi yli. Mutta nähtävästi koko kehoni päätti hypätä kaikkien muiden oireiden yli suoraan huoneen pyörimiseen. Keskustelin mesessä yhden netti-ihmisen kanssa ja kyselin häneltä aina välillä, että vaikutinko (tavallista) oudommalta. Hänen vastauksensa oli aina että en. Enkä minä tuntenutkaan oloani mitenkään epätavalliseksi. Kirjoitin ihan normaalisti, enkä missannut pilkkuakaan mistään välistä.

Ja sitten huone alkoi pyöriä. Päätin mennä päästämään pikkukamut häkistä jaloittelemaan ja hyvä että edes pääsin niiden häkille kaatumatta. Kompastuin nettipiuhaan. Siitä irtosi osa. Päästin pienet lattialle ja menin sitten itse etsimään sitä nettipiuhan osaa. Se oli vielä se nettiosa, joten ilman sitä ei paljon mesessä oltaisi. Sitä oli kuitenkin hankala etsiä, koska lattialla on niin paljon tavaraa ja huone pyöri silloin aivan kauheasti. Ja sitten minulle tuli huono olo.

Oksensin koko illan. Kaikki mitä olin syönyt aikaisemmin, tuli ulos. Huone pyöri ja minua oksetti. Istuin vessassa ovenkarmiin nojaten, enkä voinut liikkua siitä mihinkään. Olo ei ollut niin kauhea kuin migreenissä, mutta ihan tarpeeksi kauhea kuitenkin. Nukahdin pieniksi pätkiksi kasvot ovenkarmia vasten ja heräsin oksentamaan.

Ja minä luulin, että pitäisi juoda ihan kauheasti, että pääsisi tuollaiseen kuntoon. Minä en ehtinyt juoda loppuun edes toista lonkeroa. Olin tehnyt etukäteen laskemia erilaisilla nettialkoholimittareilla ja niiden mukaan minulla ei voinut olla edes promillen humalaa. Ja siellä minä olin - vessassa nuokkumassa ja oksentamassa, kun huone pyöri ympärillä.

Sitten vähän ennen keskiyötä olo helpottui sen verran, että pääsin poimimaan pikkuiset häkkiin ja menin itse nukkumaan. Olo oli kyllä kauhea sitten taas sen jälkeen, mutta sain nukuttua kuitenkin. Että onneksi olkoon minä.

Nytkö pitäisi sitten olla päällä krapula? Olo on vain lähinnä väsynyt ja heikko. Eikä tunnu lainkaan siltä, miltä hän kuvasi. NN. Hän sanoi, että krapulassa tulee aina paras inspiraatio. Minulla ei kylläkään ole lainkaan inspiroitunut olo. Ja se nettipätkä on edelleen kateissa. Olen etsinyt sitä vaikka miten kauan, mutta sitä ei näy missään. Nähtävästi netti toimii kuitenkin ilman sitäkin. Koneeni poimii myös muiden koneiden signaaleja, niin tämä netti, joka minulla on nytkin päällä, on todennäköisesti jonkun toisen talolaisen netti. Minun se ei ole.

Enkä voi käsittää, miten sellainen yksinkertainen esine voi kadota jäljettömiin. Olen tonkinut sohvanalustakin. Ja lattian. Yksi vaihtoehto tietysti on, että pikkuiset ovat päättäneet, että se on heidän aarteensa ja jemmanneet sen jonnekin. Pahus. Ei olisi pitänyt päästää niitä ulos häkistä enää illalla.

Mutta olo on hyvin epämiellyttävä vieläkin. Eikä se missään välissä ollut mitenkään rento tai estoton tai iloinen, tai mitään sellaista. Joskus minulla on sellainen rento, estoton ja ylihuvittunut olo, kun estottomuuden puuskassa sanon jollekulle jotain, mitä kadun jälkeenpäin, mutta sillä ei ole niin mitään tekemistä alkoholin kanssa.

Ja niin kuin meidän mikrobiologian luennoitsija kerran sanoi, jos hiivan käyttöönottoa mietittäisiin vasta nyt, sitä ei sallittaisi yhtään missään. Uusien mikrobien käyttöönotot ovat kuulemma äärimmäisen tarkkaa, eikä hiiva läpäisisi niitä vaatimuksia mitenkään. Tai siis, leivän nostatus on okei, mutta kun se on osallisena käymisreaktioon, jossa syntyy etanolia ja jos sitä nauttii, niin se vaikuttaa keskushermostoon ja aiheuttaa huimausta ja pahoinvointia. Vähän niin kuin joku myrkky.

Enkä edes käsitä, miten ihmiset juovat jotain alkoholia, koska kaikki alkoholi on mielestäni pahaa. Siinä on se poltteleva maku, joka tuntuu epämiellyttävältä. "Kuin joisi appelsiinimehua bensakanisterista." Noin sitä kuvattiin Everwoodissa yhdessä jaksossa ja minusta se on aika kuvaava. Enää en kyllä koske ikinä greippilonkeroonkaan. Se oli ihan siedettävän makuista, mutta illan päätteeksi minun tarvitsi vain haistaa sitä, niin tuli heti järjettömän paha olo. Ei enää ikinä.

No, eipähän tarvitse ainakaan pelätä sitä, että minusta tulisi nuori alkoholisti. Tekisi mieli mennä hakemaan kaupasta jotain hyvää syötävää, mutta en viitsi lähteä. Maanantaina sitten. Paitsi että voisihan mennä lähikioskille... Ja maksaa itsensä kipeäksi, mutta juuri nyt tuntuu, että se olisi sen arvoista.

Kunhan vain löytyisi se nettipätkä... Tai mokkula vai mikä ihme sen oikea nimi on. Ei sellainen voi vain kadota jäljettömiin, vaikka sellainen irtoaisikin johdosta kompastumisen seurauksena. En aluksi edes huomannut sitä, että se irtosi, vaan vasta sitten, kun palasin sohvalle ja yritin saada mesen toimimaan. Voi itku.

Ai niin joo. Vielä häikäistytän teitä tuutoriryhmätapaamisen lainauksilla:

Tuutori: "Ja jos me järjestettäisiin tällaiset illanistujaiset hänen kotonaan ja siihen ja siihen aikaan. Kuinka monelle se kävisi? Amia, kävisikö se sulle?"
Amia: *hätkähtää ja nostaa katseensa lattiasta tuutoriryhmäläisiin* "Ööh... En mä tiedä vielä..."
Tuutori: *tenttaa muilta samaa*
Amia: *kääntää katseensa pois ja toivoo, että olisi ollut niin fiksu kuin Enkeli, joka jätti tulematta koko tapaamiseen*
Ryhmäläistyttö: "Niin kuinka monta meitä nyt on tulossa?"
Tuutori: "No ainaki me viis ja sitte sinä. Niin joo, ja hyvin todennäköisesti Amia kanssa."
Amia: *hätkähtää taas kuullessaan tuutorin sanat*
Tuutori: "Eikö niin?" *osoittaa sanansa Amialle*
Amia: "...Mmh... Niin..."

Eli kuten tuosta saattaa päätellä, meidän tuutori sai minut vähän niin kuin lupaamaan, että menen illanistujaisiin ensi keskiviikkona. Se on kylläkin "alcohol-free", kun hän sanoi, että on ollut jo aika paljon tapaamisia, joissa on ollut alkoholia, niin olisi kiva pitää yksi vaihteeksi ilman. Ja periaatteessa ne olisivat nyyttäri-illanistujaiset, ilman alkoholia, joissa pelattaisiin Aliasta. Itse asiassa se kuulostaisi melkein hyvältä. Eikä se meidän tuutoriryhmän ärsyttävä nauraja olisi edes tulossa.

Ja pitää kyllä antaa pointseja tuutorille, kun hän sai jotenkin junailtua minut mukaan. Tai siis, jos kysytään "sopiiko tämä päivä sinulle", niin siihen on hyvin vaikea vastata "ei minua kiinnosta koko juttu". Ainakin minun siis on. Ja luulin, että tuo minun vastaukseni olisi käännettynä yleiskielelle jotakuinkin: "No en hitossa tuu vaikka aika sopisikin!" Rohkea kaveri, kun päättää tulkita sen erilailla.

Koko tuutoritapaamisen ajan katsoin pääasiassa muualle. Välttelin ihmisten katseita ja toivoin, että olisin jossain ihan muualla. Sellainen minä olen nykyään. Luennoillakin. Jos vaivaudun luennolle asti, tuijotan seinään, en kuuntele, mitä luennoitsija sanoo, olen väsynyt ja mielenkiinnoton, ja ennen kaikkea toivon, että olisin vain kotona tai missä tahansa muualla kuin täällä. Mutta en ole kehittynyt vielä niin epäkohteliaaksi, että olisin keksinyt tavan välttää suoria kysymyksiä. Ja sellaisia tuutori aina kysyy. Hän kysyy aluksi jotain yleistä ja kun melkein kukaan ei sano mitään, niin hän tekee "pistokokeita" ja kysyy muutamalta satunnaiselta ihmiseltä. Ja jostain syystä se ensimmäinen satunnainen ihminen olen melkein poikkeuksetta minä, vaikka miten yritän käyttää hyväksi lukiossa oppimaani taktiikkaa: jos sinuun ei saa katsekontaktia, sinulta ei todennäköisesti kysytä yhtään mitään. Tai jos kysytäänkin jotain yleistä, niin kun ei ota katsekontaktia kysyjään, niin tämä ei voi odottaa vastausta. Nähtävästi pitäisi keksiä jotain uutta tuutorin varalle. Mutta pikkujouluihin en mene vaikka hän keksisi asetella sanansa miten ovelasti tahansa.

Yläkerrassa on jotkut bileet. Taas. Eilen illalla kun istuin vessan lattialla oksentamassa, kuulin miten kauhea mökä yläkerran asunnosta kuului. Nyt sieltä kuuluu kauheaa musiikkia (paitsi äsken kuului Beatlesin Yesterday, joka on kyllä ihan kelpo biisi). Ääh... Ja se nettimokkula... Voi itku.