Eilen Castingissa oli todella kivaa. Sinne lähtiessä olin ihan paniikissa ja jouduin ottamaan pari rauhoittavaa, mutta siitä huolimatta yhdessä vaiheessa olin valmis purskahtamaan itkuun, koska ajattelin, että olen ihan ruma eikä minusta ole lainkaan malliksi ja että kaikki ihmiset näkevät sen, mutta hämmentyneinä minun haaveestani valehtelevat, jotta en pettyisi siihen, että minulla vain ei ole mitään mahdollisuuksia malliksi.
Loppujen lopuksi olo parani ja jonottaessani ilmoittautumiseen, minulla oli ihan hyvä fiilis. Tarkkailin muita jonottajia ja siellä oli kaksi mielestäni ihan mahtavaa mallinnäköistä tyyppiä. Etenkin toinen oli upea. Todella kalpea iho ja hieman punertavat hiukset. Todella uskoin mahdollisuuksiini, sillä olin pisin kaikista jonottajista.
Ilmoittautumisen piti mennä nopeasti ja siitä oli sanottu etukäteen, että ei saa miettiä pitkään vaan on oltava nopea. Olin miettinyt kaiken etukäteen, mutta se, joka kirjoitti niitä tietoja, hidasti tahtia todella paljon. Ensin hän ei tiennyt, miten kirjoittaisi nimeni, mikä ei ole kovin poikkeuksellista, mutta vaikka luettelin sukunimen kirjaimet yksi kerrallaan, hän kirjoitti sen siitä huolimatta väärin ja sitä piti korjata. Sitten sen jälkeen hän ei osannut kirjoittaa sähköpostiosoitettani. Se ei ole kovinkaan vaikea, joten toistin sen pariin kertaan, mutta kun hän alkoi kirjoittamaan sitä ihan väärin, jouduin taas luettelemaan kirjaimet yksitellen.
Pituus 180 senttiä, vaatekoko 40-42, farkkujen tuumakoko 31/36, ikä 22 vuotta. Sitten oli valokuvien vuoro ja se kuvia ottava nainen kysyi, että olinko ennen tehnyt jotain mallinhommia. Kun sanoin, että en, hän ihmetteli että miten ihmeessä en ja sanoi, että minulla on todella mallimaiset kasvot ja pituuteni on täydellinen näytösmalliksi. Hän sanoi sitten, että minun pitäisi vain vähän laihtua, etenkin koska ruumiinrakenteeni on sellainen, että se ylimääräinen kerääntyy minulla lantion alueelle. Kun kysyin, että miten paljon minun sitten pitäisi laihtua, hän kysyi kokoani. Kun sanoin 42, hän sanoi, että suurin koko mallille on 38, eli minun pitäisi laihtua kolmen vaatekoon verran. Kun yksi vaatekoko on suunnilleen viisi kiloa, laihduttavaa olisi 15 kiloa ennen toivoakaan mallitoimistoon pääsemisestä. Sitten hän sanoi, että se ei tietenkään koske tätä näytöstä, johon otetaan kaiken kokoisia ihmisiä. Sitten hän otti niitä kuvia ja muutaman ylimääräisen lähikasvokuvan ja ihaili vielä kasvojani ja sanoi, että he soittavat suunnilleen kello 14.
Lähdin todella hyvillä fiiliksillä ja olin varma, että saisin ensimmäisen mallintyöni ikinä. Mutta sitten he eivät soittaneetkaan. Jotenkin sain ihan sen kuvan, että he olisivat olleet jo melkein varmoja, että haluavat minut, joten olin todella pettynyt, että he eivät valinneetkaan minua. Mutta toisaalta siellä oli todella paljon ihmisiä ilmoittautumassa ja vaikka olin itse heti alussa siellä, jouduin silti jonottamaan puolisen tuntia. Ilmoittautuminen kesti kaksi tuntia ja jonot olivat koko ajan niin pitkiä, että ilmoittautujien kokonaismäärä oli varmasti lähempänä kahta sataa. Silti olen pettynyt.
Toisaalta olen myös tyytyväinen saatuani palautetta, sillä olen ollut huolissani kasvoistani, sillä välillä tuntuu, että ne ovat todella kauniit ja korkeat poskipäät ja ehkä hieman epätyypilliset piirteet suomalaiselle (Venäjä-taustani rokkaa), mutta välillä tuntuu, että ihoni on järkyttävässä kunnossa, kasvoni ovat epäsymmetriset (lähinnä sen 11 tikkiä vaatineen arpeni takia), nenäni on ruma nykerö ja kasvoni ovat ylipäätään lyhyet. En ole saanut koko elämänin aikana oikeastaan lainkaan kommentteja kasvoistani. Silloin alle kouluikäisenä serkkuni kaverit olivat kuulemma sanoneet, että näytän kummalta, koiranpureman jälkeen kaverini eivät voineet katsoa minuun sillä olisivat oksentaneet ja yläasteen alussa silmiäni kommentoitiin pullottaviksi möykyiksi, jotka kohta varmaan putoaisivat pois. Toisaalta kun osastolta oltiin kerran hemmoteltavana ja otin itse meikkauksen, se minua meikkaava opiskelija sanoi, että minulla on kauniit kasvot ja todella upeat poskipäät.
Nyt sitten olen päättänyt, että ne kilot lähtevät. Eivät pelkästään tuon mallijutun takia, vaan siksi, että olen lopen kyllästynyt siihen, että olen tämän kokoinen ja vaatteita on vaikea löytää ja ylipäätään kaikki hienoimmat vaatteeni ovat minulle liian pieniä. Minulla on suunnitelmakin. Otan sata euroa säästötililtäni - johon kerään rahaa tällä hetkellä järjestelmäkameraa varten - ja menen kauppaan ja ostan käteviä ja hyvänmakuisia Naturdiet Smoothieita. Niissä on jokaisessa 3,3 desiä ja ne ovat ateriankorvikkeita, eli niissä on tärkeitä ravintoaineita. Lisäksi ne saavat minut ainakin aika hyvin kylläiseksi. Niissä on jokaisessa 200 kcal ja niiden avulla pystyn paremmin pysymään perillä siitä, miten paljon kaloreita saan. En edelleenkään kovin innoissani ole ryhtymään laskemaan kaikkia kaloreita, koska aikaisemmin se meni niin pahasti yli, mutta yleiskuva on hyvä olla.
Aikaisemmin en ole käyttänyt tällä lailla rahaa laihtumiseen, vaan olen ehkä kerran tai pari viikossa juonut yhden ateriankorvikkeen, joka maksaa suunnilleen kaksi euroa. Lisäksi minulla on uintia varten joitain proteiinipatukoita, joita syön uinnin jälkeen puolikkaan per kerta. Normaalin ruoan suhteen olen todella pihistellyt etenkin nyt kesällä, kun rahasta on ollut pulaa, eikä se halpa ruoka ole välttämättä niin hyvää laihduttamiseen.
Nyt sitten ensimmäistä kertaa aion käyttää rahaa laihtumiseen. Tähän asti olen ajatellut, että saan kyllä laihduttua ilmankin, mutta nyt kun se ei selkeästi näy onnistuvan, pitää ottaa uudet keinot käyttöön. Kuntosalikorttia en vielä ole hankkimassa, mutta se on sitten seuraava askel, jos tämäkään ei toimi. Nyt muuten kilot lähtee ja sitten menen johonkin mallitoimistoon, jos kerran minussa ainakin yhden mallitoimiston tyyppien mukaan potentiaalia on.
Jotenkin entistä enemmän olen tykästyt tuohon malli-haaveeseen ja tuo Casting oli niin upea kokemus. Olisin vain halunnut vielä esitellä kävelyäni, sillä olen todella harjoitellut sitä ja mielestäni se on parantunut paljon. Mutta tänään kauppaan ja sen lisäksi vielä pyörälenkille.
