Vein MAOL:n ja laskimen. Huh. Satuin törmäämään myös Naniin juuri kun olin lähdössä. Jäin sitten juttelemaan siksi välitunniksi. Nan sanoi, että varmaan outoa, että elämä jatkuu koulussa ihan normaalina, kun itse ei tarvitse mennä enää kouluun, vaan täytyy vain päntätä. Se on outoa. Ja selitin kirjoituksistakin, että mitä pitää vielä lukea.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Mainitsin myös NN:stä. Nan oli kauhean innostunut kuulemaan ja sitten minä selitin, miten me molemmat oltiin oltu kuin mitään ei olisi ikinä tapahtunutkaan. Nanin mielestä se oli aika huvittavaa. Hän sanoi myös nähneensä NN:n eilen. Oli kuulemma risteillyt edestakaisin heidän ohitseen. Ensin yläkertaan, sitten alas, sitten taas yläkertaan ja sitten taas alas... Nan sanoi, että oli pystynyt pitämään ilmeensä peruslukemilla, mutta että hän oli ajatellut, että varmaan NN arvelee, että hän ainakin tietää.

 

MAOL ja laskin pitää viedä kemian kirjoituksia varten jo perjantaina kansliaan. Reilua, koko viikonloppu ilman MAOL:a tai laskinta. Miten siinä opettelet, häh? No ei sillä, ei niitä kauheasti kemiassa tarvitse, ei ainakaan monimutkaista laskinta, mutta kuitenkin.

 

En edelleenkään osaa selittää sitä tunnetta. Olo on aika kipeä. Nukuin yöllä vajaat viisi tuntia. Pitäisi varmaan syödä jotain. Ehkä keitän teetä. Sain kerrattua ne todennäköisyyslaskennan laskinjututkin. Permutaatiot ja kombinaatiot. Samalla tuli palautettua mieleen sitä muutenkin ja muistin heti, miten paljon minä tykkäänkään todennäköisyyslaskennasta. Vektorit on okei ja nyt tarvitsee vain lukea se teoriaosa läpi nopeasti, niin minä osaan ne laskutkin. Mutta ei vektorit ole niin kivoja kuin todennäköisyyslaskenta. Tai logiikka. Jonain vuonna oli viimeisenä tehtävänä ylihelppo logiikan tehtävä. Sattuisipa tänä vuonna kaikki laskut sellaisista osa-alueista, joista tykkään eniten ja joita osaan laskeakin.

 

Mutta analyyttinen geometria on murhaa. Osaan sen nyt jotenkin, mutta se on minun mielestäni vain jotain niin kuvottavaa. ”Määritä paraabelin tangentti, joka kulkee pisteen (x,y) kautta, kun paraabeli kulkee pisteiden (a,b), (c,d), (e,f) kautta.” Maailman tyhmimpiä laskuja. Heti derivoinnin jälkeen siis. Sitäkin pitäisi kai jotenkin kerrata. Niin joo, enkä osaa muuttaa ympyrää keskipistemuotoon. Mutta silti on edelleen luottavainen fiilis. Tai ainakin huojentunut: meni miten meni, niin huomenna se on ohi. Olen nähnyt matikasta niin paljon painajaisia lukion aikana, että niitä ei pysty laskemaan kahden käden sormilla, eikä sittenkään, jos ottaisi varpaatkin mukaan. Ja huomenna on kohokohta ja sen jälkeen ei tarvitse enää pelätä.

 

Paitsi siis tuloksia, mutta olen aika luottavainen. Jos saisi C:n, niin se oli mahtavaa. Vähän niin kuin toivon, että saisin äidinkielestä L:n. Matikan C on sama asia. Mutta jos saan B:n, olen hieman pettynyt, mutta on sekin melkein okei. Ja jos äidinkieli ja englanti menee hyvin, niin sieltä saa sitten ainakin korvaavia pisteitä.

 

***

 

”When you hold me near...”