Ärsyttää. Tänään oli tarkoitus nähdä taas porukalla, mutta paikka ja aika on ihan auki vielä. Itse ehdotin kello neljää, laitoin sekä Sallalle että Marionille asian myös tekstiviestillä ja kysyin, että missä nähdään, käykö neljä, vai olisiko joku toinen aika parempi. Kumpikaan ei vastannut yhtään mitään. Salla on itse ollut järjestämässä kaikkia juttuja ja hän aina valittaa, jos ihmiset eivät ilmoita tulevansa tai lähtiessään eivät ilmoita lähtevänsä, mutta nyt kun minä yritän ottaa vastuuta myös, enkä jättää kaikkea hänelle, hän tekee oharit. Marionin suhteen tämä ei ole kyllä mikään yllätys, mutta ärsyttää silti.

Juttelin Jaskan kanssa myös eilen, kun ensimmäistä kertaa hän aloitti keskustelun minun kanssani. Hän mietti, että voisi tulla myös. Eihän ole sitä siellä keskustelussa sanonut, minulle vain, kuten Marionkin. Ihan kuin minä olisin se tapaamisvastaava, jolle pitää se ilmoittautuminen hoitaa, vaikka siellä Facebook-ryhmässä on se keskustelu, jonne kuka tahansa voisi sanoa mitä tahansa.

Olen ihan valmiina, meikit naamassa, vaatteet päällä, mutta en sitten tiedä, että nähdäänkö tänään missään vaiheessa, kun noista muista ei kuulu. Tulossa siis olisivat minä, Salla, Marion, se yksi mies joka on kanssamme hengannut ja mahdollisesti Jaska. No tämän jälkeen saa kyllä Salla, joka itse aina valittaa kun hänelle tehdään näin, kuulla kunniansa. Se on huonoa mielenterveyskuntoutuja-piireissä, että kaikki tuntuvat olevan tosi aloitekyvyttömiä, epäsosiaalisia, ja oharit tuntuvat olevan ennemminkin sääntö kuin poikkeus.

Terapia oli parempi kuin tiistaina. Jotenkin sain selitettyä tilannetta paremmin sille terapeutilleni. Hän tosin huomautti, että toiveeni ovat osittain todella ristiriitaisia. Toisaalta - kuten esimerkiksi Salla jaskaa aina muistuttaa - minun ja Jaskan suhde ei ollut pitkä, vain vähän yli puoli vuotta. Sallan suhde kesti 2,5 vuotta ja se oli pitkä. Hän sanoo, että eihän puolessa vuodessa ehdi edes tutustua kunnolla. Ja sekin on - kuten Salla myös jaksaa muistuttaa - me ei asuttu Jaskan kanssa yhdessä. Yksi toinen meidän piireistä oleva nainen erosi omasta poikaystävästään, ja Salla sitten korosti minulle sitä, että he asuivat sentään yhdessäkin. Salla ei hajonnut niin totaalisesti kuin minä, tämä toinen nainen ei hajonnut myöskään niin pahasti, joten mitä oikeutta minulla on tuntea oloni kurjaksi?

Sitten toisaalta, osa minusta haluaakin tuntea olon kurjaksi, koska jotenkin ajattelen, että jos vain pääsen tästä yli, niin tämä meidän suhde ei ollut mitään, ei yhtään mitään, ei sillä ollut väliä. Ja Natalia kertoi, että hänen siskonsa on eroamassa miehestään, ja he ovat olleet yhdessä teini-ikäisestä asti. Oikeasti, tunnen itseni vain tyhmäksi, tein tai tunsin mitä tahansa.

Sentään terapeuttini ymmärsi sen, että tässä kaikessa ei ollut kyse vain Jaskan menettämisestä Jaskana, vaan niin monesta eri asiasta: jäin lemmikkieni "yksinhuoltajaksi" ja ne olivat kaikki sairaita, ei ollut varmaa, selviäisikö emo tai vauvat ylipäätään, minkä lisäksi yliopisto alkaa ihan pian, minkä lisäksi se vanha kaiken voittava yksinäisyys tuntui palanneen ihan yhtäkkiä, lopullisesti - minulla ei ollut enää sitä läheistä kaveria, joka Jaska oli - eikä minulla ollut poikaystävääkään enää. Enkä itse odottanut mitään tuollaista, Jaska pudotti pommin, vedin maton jalkojeni alta.

Ja nyt tämän jutun jälkeenkin kaikessa on Jaskalle kyse vain valtapelistä, ehkä se erokin oli osittain sitä. Minusta on kertakaikkiaan törkeää, että Jaska on ainakin nyt tuon eron jälkeen pelaillut niitä valtapelejään kanssani. Kaikki avaimen takaisin antamisesta tapaamispaikan valintaan ja siihen, että hän saa päättää, mitä meidän väleille käy. Minuun todella sattui, Jaska todella satutti minua, minä melkein kuolin, ja Jaska vain jatkaa niiden vallalla leikkimistä!

Pelkään, että kohta Jaska kysyy, että missä me nähdään porukalla, kun kello on nyt jo yli neljä, jolloin joutuisin sanomaan, että en tiedä, kukaan ei ole sanonut minulle mitään. Siitä Jaska taatusti tykkäisi. Hän saisi nöyrytettyä minua vielä entistä enemmän. Ja tämä on vaikeaa muutenkin. Tulin torjutuksi Jaskan taholta ja nyt kun yritän päästä takaisin tähän entiseen elämääni, kukaan näistä tyypeistä, joiden kanssa olen viettänyt niin paljon aikaa, ei viitsi edes ilmoittaa, että onko tänään mitään! Sallakin aina valitti, että tuntuu tosi kurjalta, kun näin käy, mutta näköjään sillä ei ole väliä, että niin tapahtuu, kunhan se ei ole hän, jolle se tapahtuu.

Suututtaa.