Tänään tuli sähköpostitse tieto siitä, mihin minut sijoitetaan, kun reilun kahden viikon päästä lähden sinne kurssille Britanniaan. Ja kun aikaisemmin puhuin Oxfordista, niin unohtakaa se. Todella typerä kämmi minulta, kun koulun nimi on Oxford House College, niin luonnollisesti olettaa, että se on Oxfordissa (kuten yksi sen yksiköistä onkin), mutta paikka johon hain, onkin "Oxfordinkadulla", joka on ihan keskellä Lontoota. Toisaalta huippu juttu, kun sitten on lyhyempi matka kaikkiin huippupaikkoihin.

Perhe, johon minut sijoitetaan, ei olekaan perhe, vaan pelkästään yksi nainen. Minulla pitäisi olla oma huone, mutta saa nähdä sitten että millainen se paikka on. Se nainen on nimestään päätellen Intian muslimi. Hänen etunimensä on arabialainen, mutta sukunimi viittaa puolestaan selkeästi Intiaan. Toivottavasti hän puhuu kuitenkin jollain muulla kuin intialaisella aksentilla, koska sen perusteella mitä olen kuullut, se aksentti on niin huvittava, mutta samalla sellainen, joka voisi tarttua liian helposti.

Aion viedä tietysti mukanani hänelle jotain, jotta osoittaisin olevani kohtelias ja kaikkea. En vain vielä tiedä että mitä se voisi olla. Kela ei ole vieläkään maksanut mitään, niin rahaa ei ole mitenkään ylenmäärin. Jatkohoitokontaktikaan ei ole vielä järjestynyt, mutta soittaessani sinne sieltä sanottiin, että se lähetteeni käsitellään ensi tiistaina. Saa sitten nähdä että järjestyykö mitään ennen koko matkaa. Reseptit pitäisi ainakin uusia ennen matkaa ja jossain se on tehtävä, niin jatkohoitokontakti olisi kiva.

Tolstoi on vanhentunut suunnilleen tuhat vuotta. Heti kun Dosku lähti, Tolstoi muuttui. Consua ei Tinellin lähtö haitannut, mutta Tolstoille Doskun lähtö oli kova pala. Kun Dosku oli vielä paikalla, se oli se vanha raukka, mutta Tolstoi oli ainakin mieleltään vielä kuin pikkuinen rotanpoikanen. Mutta kun Dosku lähti, Tolstoi lakkasi olemasta hassu ja hauska. Siitä tuli todella vanha ihan yhtäkkiä. Olen opettanut rottiani antamaan "pusun", jotta ne pääsisivät pois sylistä. Nämä nuorehkot rotat evät sitä vielä osaa, mutta Tolstoi on ollut siinä aina todellinen taituri. Mutta jostain syystä Doskun lähdön jälkeen Tolstoi on muuttunut siinäkin suhteessa. Tämä kuulostaa kauhean dramaattiselta, että Tolstoi ei antaisi pusuja enää, mutta se on ihan totta. Tietysti sitten kun olen yhdistänyt siihen kaikkia ihmisten tunnejuttuja, niin tietysti se sitten on tuntunut siltä, että Tolstoi olisi todella suruissaan Doskusta. Tolstoi lähtee pois myös ennen matkaani. Sunnuntaina tulee uusia kavereita, vaikka eihän se tietenkään korvaa Tolstoita ikinä.

Töissä on mennyt ihan okei. Muuten olen ollut aika väsynyt koko viikon. Erica tulee kylään ylihuomenna ja olen leiponut tänään pullia sitä varten. Ja minähän en leivo, joten se ei sujunut niin kauhean hyvin. Taikinaa on vielä jäljellä, yksi pellillinen on paistettu, mutta energia loppui kesken. Ja jotenkin kaikkia aineita ei ilmeisesti ole oikeassa suhteessa, kun se taikina on maailman tahmeinta mitä on, enkä tiedä mitä tehdä sille.

Tänään kylläkin kävin jopa pienellä kävelyllä ottamassa kuvia ja onnistuin näkemään työmatkallakin valkoisen sorsan. En tiedä onko se sitten albiinosorsa vai mikä, mutta ensin luulin sitä lokiksi, kunnes katsoin tarkemmin. Ne myöhemmin ottamani kuvat eivät sitten niin kovin hienoja olleet, mutta työmatkalla on hyvä ottaa kuvia, kun pitää mennä jostain sillalta ja jos sattuu näkemään jotain kivaa, niin voi pysähtyä ottamaan kuvan tai pari. Ainakin siis kun töistä tulee, aamuisin on liian pimeää jo.

Ja kohta pitäisi mennä nukkumaan ja se kauhea taikina vielä odottaa siellä. Äh.