Nyt olo tuntuu todella hyvältä. Oli sitä graduseminaaria ja me käsiteltiin kaikkien tutkimussuunnitelmat. Vasta kun istuin siellä luokassa, tajusin, miten paljon se minua hermostutti. Sain ihan hyvää palautetta, mutta toisaalta myös kehityskohteita. Se meidän opettaja vaikutti kuitenkin todella innostuneelta siitä aiheestani, joten nyt näyttää siltä, että aihe, näkökulma ja metodit on nyt jotakuinkin valittu. Minulla oli ennen tuota tuntia kokemus, että minä olen ihan tuuliajolla ja että olen satuillut tutkimussuunnitelmaani vain jotain, ja että en itsekään tiedä, mitä teen tai että onko se, mitä välillä olen hahmotellut tekeväni edes yhtään okei tieteellisestä näkökulmasta. Mutta oli kiva nähdä, että kaikilla on omat ongelmansa ja että minun tutkimussuunnitelmani ei ollut mitenkään ala-arvoinen.

Lisäksi oli kiva nähdä sitä graduporukkaa taas, etenkin kun annettiin vertaispalautetta toisillemme, niin myös vuorovaikutettiin keskenämme. Ja vaikka olenkin käynyt tukkasotaa viime aikoina, niin tänään se vaalea pehko näytti ihan ok:lta, minkä lisäksi oli vielä aamulla aikaa laittaa silmäripset sellaiseen hyvään natural look -kuosiin hiuslakan ja mustan kajaalikynän avulla. Se on juuri sopiva minulle, kun tuntuu, että ripsari on tavallisiin päiviin vähän liian overkill, mutta niin kuin aina: on kiva näyttää kivalta.

Tänään oli hyvä Lester-päiväkin. Ei me juteltu, ei mitään tapahtunut, mutta oli kiva hengata samassa luokassa. Hän istuu siellä minua vastapäätä, joten on hyvä tekosyy katsella häntä. Hän vaikutti aika rennolta - normaaliin itseensä suhteutettuna siis - ja oli helppo pitää hänestä tänään. Hän myös katsoi minuun aina välillä, eli koin olevani olemassa myös hänelle. Ja kun minä välillä naurahdin selittäessäni sille meidän opettajalle jotain graduni tutkimukseen liittyvää absurdiutta, jonka se minun työpaikkani on tuottanut, niin Lester hymyili. Hän ei yleensä naura tai hymyile kovin paljoa, joten tuntuu aina erityiseltä, kun hän reagoi johonkin. Hän myös luki t-paitaani, mutta katsoi salamannopeasti pois heti kun huomasin sen. Aww, Lester on niin viaton ja pieni. On ihan okei lukea ihmisten t-paitoja, vaikka ymmärrän kyllä, että naisten t-paitoja lukiessa tilanne voi olla välillä hieman kiusallinen, mutta syyllisesti reagoiminen ei ainakaan paranna tilannetta. Ei sillä, minä olen aikuinen ihminen, eikä minulla olisi mitään sitä vastaan, vaikka Lester vilkaisisikin rintojani aika ajoin.

Mutta paitani oli Wonder Woman -paita, jossa lukee: Strength, power, love - warrior demi-goddess. Se on ihan kiva paita. Rento. On kivaa, kun yliopistolle voi mennä vain hupparissa ja sarjakuva-t-paidassa. Vaikka kaikki muut tuntuvat pukeutuvan paljon asiallisemmin, niin kuin vaikka Lesterkin, jolla on aina tyyliin joku kauluspaita. Mutta minä tykkään omasta tyylistäni. Vaikka juuri eilen tilasin talveksi oikein asiallisia ja lämpimiä ei-mustia vaatteita.

Kaikesta huolimatta tänään on hyvä fiilis. Terapiassa puhuttiin taas siitä, että minun pitäisi olla armollisempi itselleni ja varata aikaa levolle. Pitää varmaan yrittää keskittyä siihen. Mutta nyt pitää tehdä vielä läksyt, kun tunnin päästä pitää olla jo yliopistolla ja läksyt jäi vähän viime tinkaan. Hups.