Vaihteeksi olen nettikahvilassa sen jalkeen kun olen ollut melkein viikon netitta. Toinen viikko on siis ohi ja yli puolet "lomasta" samaten. On ollut paljon kiireita laksyjen ja host-naisen kanssa. Ja vaihteeksi sain tassa alkuviikosta kamalan hermoromahduksen.

En oikein edes tieda, mista se romahdus sai alkunsa. Olin ollut allapain koko paivan ja kotona sitten host-emanta tuli huoneeseeni kysymaan etta koska haluan syoda ja oli sita mielta, etta huone oli kamalan sotkuinen ja kauhisteli sita kauheasti. Joo, huone oli hieman sotkuinen, mutta ei vaarallisella tavalla. Sen siivoamiseen meni ehka viisi minuuttia, kun laittoi sanomalehdet laatikkoon ja koulukirjat ja monisteet hyllyyn. Tuon jalkeen han kuitenkin piti minulle kauhean puhuttelun ja tietysti olin pahoillani siita etta han oli niin jarkyttynyt. Sitten kun yritin selittaa, etta minulla oli ollut paljon tekemista ja etta olin ollut niin vasynyt, etta en ollut jaksanut pitaa kovin hyvaa huolta huoneesta, aloin ilman mitaan syyta itkea.

Ja sitten kun aloin itkea, en pystynyt lopettamaan, vaikka se host-nainen jarkyttyi sitakin ja kaytti minusta jopa samaa nimitysta kuin lapsistaan - hunnybunny. Soin ruoan yrittaen pidatella kyynelia edes sen aikaa kun han oli keittiossa ja itkea sina aikana, kun han kavi muussa huoneessa, mutta menestys tuossa oli aika huono. Kun menin huoneeseeni, itku jatkui siihen asti kun nukahdin. En osaa sanoa miksi, mutta jotenkin tuona paivana karjistyi kaikki.

Ehka osasyy tuolle romahdukselle oli kamala pelko siita, etta jos teen jotain vaarin, han rajahtaa. En ole uskaltanut edes kysya paljon mitaan eri toimintatavoista, etta miten mitakin tehdaan, kun olen pelannyt olevani vaivaksi. Tuli jotenkin mieleen elama joskus teini-ikaisena, kun kotona piti pelata koko ajan ja tehda asioita salaa ja valehdella pain naamaa. Vielakin valheet tulevat valilla ihan automaattisesti. Jos joku kysyy missa tahansa minulta suoraan, etta ethan ole koskenut tahan, niin minulta lipsahtaa automaattisesti, etta en ja kasvoilleni muodostuu hammentynyt ilme.

Ajattelin tuota ja tulin tulokseen, etta aikaisemmin piti aina pelata sita, etta joku oma karmea salaisuus paljastuu tai etta joku suuttuu minulle kauheasti tai nauraa minulle, niin nykyaankin vaikka voisin ihan hyvin ottaa vastuun teoistani, niin minuun vain tulvahtaa automaattisesti paniikki ja kiellan kaiken.

Joten nyt se host-nainen sitten tarkistaa joka paiva huoneeni ja vaikka pidan sen taysin siistina, niin hanella on aina huomautettavaa siita. Koska kaytan mustia vaatteita, tietysti sukkanikin ovat tummia, mutta se host-nainen on kauhean jarkyttynyt pikkuruisista sukkanoyhtahippusista matossa ja laittaa minut imuroimaan huoneeni maton erikoisimurilla vahintaan kaksi kertaa viikossa.

Matolla sangyn vieressa ei saa myoskaan pitaa mitaan, ei esimerkiksi kirjoja tai lehtia, se on kielletty. Eika ikkunalaudalla sangyn vieressa saa pitaa yhtaan mitaan, esimerkiksi kannykkaa, jossa on heratys, koska muuten se tulee likaiseksi.

Lisaksi on tarkkaa, etta ylimaaraiset asukkaat kayttavat tiettyja astioita tietyssa kaapissa ja pesevat ne valittomasti kayton jalkeen kaapissa muovirasiassa olevalla pesusienella, kaapissa olevalla pesuaineella, jonka jalkeen ne kuivataan tietylla pyyhkeella, joka on samassa kaapissa. Naille opiskelija-asukkaille on myos erikseen toisessa jaakaapeista ylin hylly vapaana. Toiseen jaakaappiin ei saa menna, vaikka joku antaisi sinulle esim. maitoa sielta sen ollessa toisesta jaakaapista lopussa ja haluaisit laittaa sen sinne takaisin.

Minulla kuuluu tuohon asumiseen myos aamiainen ja illallinen, mutta olen syonyt useaan otteeseen ulkona, silla tuolla kotona ruokana on aina pastaa. Ja siis se ei ole mitaan eri pastaa joka kerta, vaan samanlaisia keitettyja makaroneja ja jompaa kumpaa kahdesta kastikkeesta: sellaista tomaatti/bolognese -kastiketta tai juustokermaseiti -kastiketta. Eika kumpikaan noista ole erityisen hyvaa.

Opistolla menee tosi hyvin, vaikka se host-nainen onkin huolissaan siita, etta en vieta koulun ulkopuolella aikaa heidan kanssaan. Minulla on kolme erityisen laheista kaveria, jotka ovat kaikki aamutunneilta. He ovat Jin, Laura (aannettyna saksalaiseen tapaan Laurrraa) ja Anna. Laura on siis Saksasta, Anna Espanjasta ja Jin Koreasta. Jin on kaikista laheisin minulle, mutta taman viikon mittaan myos nuo muut ovat tulleet tutuimmiksi, kun kerran syon aina lounasta heidan kanssaan.

Ja Enrice... Unohtakaa se mita sanoin ihastumisesta. Talla viikolla maanantaina kavi niin, etta sain sijoututtua iltapaivatunneilla luokkaan siten, etta Enrice oli koko ajan vieressani. Ja sanottakoon vain, etta joka kerta kun han avasi suunsa, ihastus hanta kohtaan menetti voimakkuuttaan. Ja han avasi suunsa USEIN. Kuvitelkaa brasilialainen nuorehko mies ja yhdistakaa tahan ADHD. Lopputuloksena on tyyppi, joka puhuu vahan valia, eika suodata yhtaan sanomisiaan. Kaikki mika tulee mieleen, tulee myos samantien suusta ulos. Han myos tervehtii usein kaikki luokan ihmiset lapi yksi kerrallaan ja voi siis tosiaan katella ihmisia ilman mitaan syyta. Yhtena paivana, kun tauon aikana Enrice kavi taas ihmisia lapi, Yuji kysyi, etta onko han lahdossa johonkin, mutta ei tietenkaan ollut. Eli hanen kaytoksensa on hieman outoa myos muiden mielesta.

Yuji on myos yksi edes jokseenkin tutuista ihmisista. Tulen melkein kaikkien kanssa toimeen ja voisi jopa kayttaa ilmaisua, etta olen "suosittu", koska kun tulen luokkaan, niin ennen kuin ehdin itse sanoa mitaan, monet huikkaavat: "Hello, Amia, hi!" Yuji on japanilainen ja yksi kaikkein taitavimmista iltapaivatunneilla. Sama patee Ci Wong -tyyppiin, joka on kyllakin Koreasta ja on hieman ulospainsuuntautuneempi kuin Yuji.

Aamutunneilla oikeastaan kaikki ovat aika tuttuja minulle ja siksi onkin jokseenkin kurjaa vaihtaa ryhmaa maanantaina. Niin siis vaihdan tasolle 6 aamutuntien osalta, mika tarkoittaa, etta olen taidoiltani hyvin lahella tasoa "Advanced", mika on todella huippua. Olen jos en paras niin ainakin yksi parhaista oppilaista molemmilla tunneilla. Ja koska olen kehittynyt johonkin suuntaan ja tunneilla ei viitata, vaan pelkastaan huudetaan vastauksia, niin mina vastaan kysymyksiin lahes koko ajan.

Tama "loma" on siis ollut vahintaankin hintansa vaarti, vaikka Lontoo onkin ehka yksi kaikkein huonoimpia paikkoja opiskella englantia. Nimittain ehka kaikista Lontoon ihmisista melkein 50% puhuu huonompaa englantia kuin mina. Se arsyttaa minua valilla, silla ihan tavallisissa kaupoissakin tai postissa tai jossain tiskilla saattaa olla joku mahdotonta englantia puhuva tyyppi ja minun on todella vaikea ymmartaa sita. Etenkin aamutunneilla minua arsyttaa koulussa joutua sellaisten ihmisten ryhmaan, jotka eivat osaa ensinnakaan melkein mitaan sanoja tai kielioppiasioita, niin myos aantavat sanat ihan vaarin. Ja kun on samassa ryhmassa kahden huonoa englantia puhuvan korealaisen kanssa, niin tietysti he ymmartavat paremmin toisiaan kuin mina heita.

Huomenna olen menossa katsomaan Potter-leffan samaan leffateatteriin, jossa oli se maailmanensi-ilta, jonka tietysti missakin. En saanut lippuja enaa taksi paivaksi, kun toissapaivana kavin kysymassa, niin huomenna sitten. Ja tarkoitus olisi menna nyt viikonloppuna myos Science Museumiin. British Museumissa kavin jo, mutta sinnekin pitaisi menna uudestaan, silla en nahnyt puoliakaan. Ja Madam Tussaudissa pitaisi kayda, mutta seka Science Museum etta Madam Tussaud ovat jonkin matkan paassa taalta keskustasta, joten minun pitaisi loytaa oikeat bussit, joilla paasisin kulkemaan.

Sekin pitaisi tehda tanaan, joten maksan taalla kahvilassa kaksi puntaa kahdesta tunnista. Se ei ole niin paha hinta kuin monissa muissa paikoissa. Tana ei kyllakaan ole oikein "internetkahvila", vaan pelkka internetpaikka, silla taalla ei myyda kuin suklaapatukoita ja limsoja.

Mutta Lontoo -kokemukset ovat tahan asti paaasiassa positiivisia. Taman viikon minua on kuitenkin haitannut hieman kipu jalkaterassa, jonka arvelen johtuvan naista lattapohjaisista kengista, joita olen kayttanyt koko viikon. Aionkin huomenna ostaa yhdet todella hienot 35£ maksavat hyperkorkoiset kengat. Ne eivat ole siis juhlakorkokengat, tms. vaan sellaiset ulko- ja talvikayttoon tarkoitetut ja torkean makeat. Mutta nyt on ensimmainen tunti kahdesta mennyt, joten alan etsia tarvittavia tietoja ja jos aikaa jaa, niin myos ehka pelata hieman jotain.

Ehka seuraava kirjoitus tulee jo Suomesta. (18:43 Lontoon aikaa)