Lauantaina nähtiin taas Twiningin kanssa. Ja perjantaina oltiin rannalla. Rannalla hengauksen jälkeen annoin hänelle sen kortin ja lauantaina kysyin sitten häneltä siitä, että mitä hän ajattelee tästä meidän jutusta ja minusta. Kuulemma Twiningin mielestä olen kiva ja hän tuntee fyysistä vetoa minua kohtaan, mutta että hänelle ei ole kehittynyt vielä mitään tunteita minua kohtaan. Hän sanoi, että minä olen sellainen ihminen, jonka hän haluaa pitää kyllä osana elämäänsä ja jonka kanssa hän voisi kuvitella oikeasti olevansa yhdessä pitkällä tähtäimellä ja että häntä on turhauttanut se, että niitä tunteita ei ole vain ilmestynyt. Hän sanoi, että hän on epäillyt, että hänellä on muutenkin välillä vaikeuksia ihan muidenkin tunteiden kanssa, joten miettii, olisiko siitä kyse nytkin. Mutta hän on joskus aikaisemmin kuitenkin ollut palavasti ihastunut ja ehkä rakastunutkin, niin oletettavasti hän kuitenkin kykenee tuntemaan sellaisia tunteita. Hän sanoi, että hän toivoo, että niitä tunteita kehittyisi, mutta että hän ei tiedä ja että hänellä yleensä kaikki tapahtuu vain hitaasti.

Olin kyllä vähän kai odottanut, että hän sanoisi noin, joten se ei tuntunut niin pahalta. Vähän harmittaa, mutta toisaalta ehkä olen itse osittain samanlaisessa tilanteessa, kun tuntuu, että hän on ihan kiva, mutta en koe häntä kohtaan samoin kuin olen tuntenut joitain muita miehiä kohtaan. Vaikka toisaalta uskon, että se voi olla osittain kiinni siitä, että Twining tuntuu välillä niin etäiseltä. Ja toisaalta ne kaikki miehet, joita kohtaan olen tuntenut vahvasti, eivät ole olleet sellaisia, joita olen tapaillut, joten voi olla, että silloin on ollut osittain kyse siitä, että olen ollut vain ihastunut heistä luomaani mielikuvaan. Tai ehkä tässä on kyse siitä, että olen tavannut Twiningin niin hyvin eri tavalla kuin kaikki muut ihmiset, kun muut olen tavannut sellaisessa stressittömässä ympäristössä ihan muuten vain, eikä ole ollut sellainen "N-Y-T, nyt tutustutaan ja selvitetään sovitaanko toisillemme!" -vivahdetta.

Twining sanoi, että mielellään hän kuitenkin haluaa jatkaa tapailua niin että voidaan rauhassa katsoa jos tunteita kehittyy lopulta. Ja kai se hetken vielä meneekin, mutta itsestäni alkaa tuntua siltä, että ehkä me ei sitten ollakaan hyvä match parisuhdemielessä ja en kuitenkaan itse halua jumittua taas tällaiseen epäsuhteeseen jonkun kanssa, jolla ei oikeasti ole kunnollisia tunteita minua kohtaan ja jota kohtaan minulla ei oikeasti ole tunteita. Niin jotenkin tuntuu, että minun päässäni on käynnistynyt nyt joku epämääräinen laskuri ja että kun se tulee nollaan, niin sitten sanon Twiningille, että tuntuu, että tämä meidän juttu ei ole menossa mihinkään, niin jos ollaan vain kavereita.

Siitä tuli toisaalta parempi fiilis, kun Twining sanoi että on kyllä puhunut minusta kavereilleen ja ilmeisesti viitannut minuun muutenkin kuin vain kaverina, kun kuulemma yksi hänen kaverinsa oli kysynyt, että miksi ihmeessä Twining ei ole valmis tekemään meistä mitään virallista vielä. Kuulemma hänen kaverinsa oli sanonut, että minä kelpaisin kyllä hänelle myös, niin hän ihmettelee Twiningin hidastelua. Tuo on toisaalta outoa, koska en ole ihan varma onko se edes kohteliaisuus vai vaan sellaista "miespuhetta", mutta kai se on kiva kuulla, että ainakaan Twiningin kaverit (ainakaan tuo yksi) ei näe, että jos Twining olisi minun kanssani, hän joutuisi jotenkin "tyytymään". Ja kai Twining on sitten sanonut minusta ihan kivoja asioita, jos hänen kaverinsa tuntuu olevan sitä mieltä, että olisin Twiningille ihan okei. Mutta en kuitenkaan halua, että Twiningin kaverit stressaavat tai painostavat häntä sitoutumaan minuun, kun se nyt ei ainakaan auta. Mutta toisaalta tuntuu myös, että ehkä Twining ei ihan tajua, miten epävarma minäkin olen hänestä. Kun silloin kun Twining selitti sitä, että hänelle ei ole vielä kehittynyt tunteita minua kohtaan, hän sanoi monta kertaa, että minussa ei ole mitään vikaa luonteen tai ulkonäön suhteen, mutta en minä sitä niin ajatellutkaan. Ainakin tällä hetkellä pystyn ottamaan sen ajatusmallin joka minulla on usein muidenkin ihmisten suhdeongelmien suhteen: kaikki eivät vain sovi yhteen, eikä se tarkoita, että kummassakaan olisi mitään vikaa, vaan se on vain yhteensopivuuskysymys.

Vaikka vähän sellainen kurja ajatus yrittää hiipiä jostain mielen perukoilta, että ehkä minussa on jotain sellaista pientä, jotain minkä muut huomaavat sillä lailla vaistonvaraisesti, joka estää ketään kehittämästä oikeita tunteita minua kohtaan.

Mutta muuten ilta oli Twiningin kanssa ihan kiva ja itse asiassa nyt kun puhuttiin asioista, niin tuntui jotenkin vähän läheisemmältä hänen suhteensa. Kerrottiin kummatkin vähän jotain muutakin meidän taustoista ja Twiningillakin on selkeästi ollut vaikeita jaksoja takana ja tuntui kivalta, että hän tunsi että pysty kertomaan minulle ainakin jotain siitä. Ja ainakin on hyvä tietää mikä tilanne on meidän suhteen ja arvostan Twiningia siitä, että hän on rehellinen tämän asian suhteen eikä yritä feikata.

Luulin jo päässeeni kaikista muista Tinder-tyypeistä eroon, mutta ne joiden kanssa olen jutellut ovat kai aika sitkeitä tapauksia. Se yksi jonka tapasinkin ehdotti uutta tapaamista useamman viikon täyden hiljaisuuden jälkeen ja vaikka tuntuu, että en ole lainkaan varma hänestä, mietin, että ehkä pitäisi silti nähdä. Ja jos se menee huonosti, niin sitten sanoa, että ehkä siitä ei tule mitään. Puhuin Twiningillekin tästä ja hän sanoi, että hän ei ole tapaillut muita, vaikka välillä avaakin Tinderin ja selailee vähän, minkä lisäksi hän ehkä vähän lipsautti, että kun ei hän vain saa ketään muutakaan, niin ilmeisesti sen takia hän ei ole sitten tapaillut niin muita naisia. Kyllä siinä tuli vähän se fiilis, että mahdollisesti hän tapailee minua vain koska treffailu on kuitenkin ihan kivaa (kai) ja ilmeisesti ketään muutakaan ei ole saatavilla siihen, niin minä voin täyttää sen paikan ainakin tällä hetkellä.

Kysyin Twiningilta myös, että kun tilanne on tämä eikä me olla virallisia, niin haittaako häntä, jos minä juttelen joidenkin muidenkin kanssa Tinderissä. En saanut siihen suoraan vastausta, koska siinähän selkeästi kysyn miltä Twiningista tuntuu, eikä hän kai ole oikein hyvä siinä. Niin Twining ei vastannut siihen muuta kuin että eihän hän voi minua kieltääkään. Sanoin siihen, että tiedän, että hän ei voi kieltää minua, mutta että haittaisiko se häntä, mutta Twining sanoi vain, että eihän hänellä ole mitään sanomista siihen asiaan. Sanoin kyllä hänelle, että en minulla ole aikomuksena tapailla muita samalla lailla kun olen tapaillut häntä, vaan että olen vain tutustunut uusiin ihmisiin sitä kautta ja jutellut heidän kanssaan, ja että en voi kuvitella säätäväni useamman miehen kanssa samaan aikaan tavallista tutustumista enempää.

En oikein tiedä mitä pitäisi tehdä. Olen selaillut tänään taas enemmän Tinderiä ja se aina jotenkin saa vain vihaiseksi ja luovutusfiilikselle, kun tuntuu, että 90% miesten profiileista siellä on vain skeidaa, eikä sellaisia normaaleja miehiä ole, tai jos onkin, niin he eivät onnistu ainakaan välittämään sitä kuvaa profiilillaan. Ja normaalilla tarkoitan, että kuvissa on suht normaaleja ja järkeviä kuvia ja tekstissä he kertovat jotain oleellista itsestään. Normaalin ulkopuolelle menevät kaikenlaiset kielennäyttökuvat, irvistykset ja naaman ylenmääräiset rypistykset ja Pokémon-cosplayasut ja naamatatuoinnit ja alastonkuvat ja muut tuollaiset. Ja sitten kun kohdalle sattuu sen 10%:iin kuuluva normaali ihminen, niin sitten kai jotenkin haluaisin, että hän näyttäisi omaan silmääni miellyttävältä ja että se profiilin teksti sopisi yhteen sen kanssa mitä haen.

Vaikka toisaalta kun mietin Twiningia, niin ei hän ollut mitenkään sellainen "vau kun söpö" -tapaus ja hänen profiilitekstissäkin parasta oli kai se, että siellä luki jotain, eikä monet niistä kiinnostuksen kohteista sopineet yhteen ja se kliseinen "182 ilman korkkareita" vähän sattui omaan korvaan, mutta hän oli sitten kuitenkin kiva. Niin ehkä pitäisi vain swaipata enemmän oikealle ja tavata ja sitten vasta sanoa, että ei kuule nähdä enää. Tai en tiedä pitäisikö Twiningia käyttää edes esimerkkinä onnistuneesta Tinderöinnistä, kun kerran oikein kummallakaan ei ole tunteita toista kohtaan. Niin ehkä pitäisi pysyä niissä korkeakoulutetuissa koodarinörteissä ja muusikoissa ja jatkossakin välttää amistaustaisia, kun ehkä sitten minustakaan ei tuntuisi niin hölmöltä, kun käytän sanoja jotka ovat minulle normaaleja mutta joita Twining ei tiedä. Vaikka olen varmasti vain kiukkuinen, joten ei pitäisi avautua liikaa Twiningista, koska hän on kuitenkin kiva.

Mutta en tiedä yhtään, mitä pitäisi tehdä minkään suhteen. Tämän kirjoituksen välissä laitoin sille yhdelle Tinder-tyypille viestin, että joo miksei voisi nähdä joku päivä ja kysyin että olikos siellä paikassa jota hän ehdotti jotain missä voi istuskella vai pitäisikö ottaa joku viltti mukaan ja mennä enemmän piknik-meiningillä, niin sitten hän yhtäkkiä vaihtoikin sen, että hei mitä jos mentäisiinkin sinne yhteen rantaan missä olisi se saunakin, niin saunottaisiin ja uitaisiin. Niin sitten minua alkoi taas vituttaa, kun tämä on se sama tyyppi, joka silloin varmaan noin kuukausi sitten ekan tapaamisen jälkeen ehdotti, että menisin hänen kämpilleen saunomaan viikonlopuksi. Ja silloin yritin rauhallisesti selittää, että se on vähän liian nopeasti ja että en ole näin aikaisessa vaiheessa menossa saunaan hänen kanssaan. Niin luulisi, että se olisi mennyt perille silloin, mutta näköjään ei. Ja nytkin sitten selitin, että se sauna ei edelleenkään tunnu luontevalta ehdotukselta ja että haluan hengata niin että voin olla ihan kokopukeissa, kun muuten tuntisin oloni todella kiusaantuneeksi ja vaikeaksi, kun en tunne häntä vielä yhtään. Tyyppi sanoi sitten, että okei okei, mutta mites sitten rantalenttis?

En ole vastannut hänelle sen jälkeen. Vituttaa ja vituttaa myös se, että tunnen olevani jotenkin vaikea, kun minulle ei "kelpaa mikään". Mutta harvoin olen nähnyt rantalenttistä pelattavan kokopukeissa, minkä lisäksi en tykkää lentopallosta, joten... En vain tiedä, mitä enää sanoa, kun tuntuu, että hän ei vain yhtään hahmota, että ehkä kannattaisi ehdottaa jotain ihan muuta kuin rantajuttuja, etenkin kun se mihin suostuin, oli enemmän puistoilun tyyppistä, mutta sitten hän yritti vaihtaa sen saunaan sen jälkeen kun olin jo suostunut.

Niin jotenkin kun tänään on ollut kylmempi sääkin ja tuntuu että syksy on ihan nurkan takana, vain masentaa ja tuntuu jotenkin tyhjältä. Tuntuu, että en ikinä tapaa ketään, joka ymmärtäisi minua ja oikeasti tuntisi jotain minua kohtaan. Ja ehkä minäkään en voi löytää ketään, jota kohtaan itse tuntisin jotain, kun en ole ikinä ollut sellaisessa suhteessa, että olisi oikeasti tuntunut olevan sellainen yhteys.

Kumpa terapeutti palaisi jo lomaltaan, niin olisi jotain apua tähän ajatusten järjestelyyn, kun tuntuu, että kaikki kertyy samaan kasaan ja sitten pikku hiljaa alkaa koko systeemi menemään jumiin kun ne kasaantuneet ajatukset vyöryvät joka paikkaan, koska en saa niitä järjestykseen.

Yksi hyvä asia on se, että viime viikolla kyllästyin taas jatkuvaan päänsärkyyn ja laitoin soittopyynnön terveyskeskukseen. Sieltä soitti lääkäri, joka otti ne oireeni ihan todesta ja sanoi, että on vielä paljon hoitokeinoja kokeiltavana. Sain ohjeeksi pitää kuukauden ajan päänsärkypäiväkirjaa ennen vastaanottoaikaa, jotta hän saa paremmin kuvaa siitä säryn tyypistä. Joten olen sitten tehnyt niin ja se jotenkin rauhoittaa, kun kai ajattelen, että kun laitan muistiin kaiken mahdollisen, niin sitten siitä selviää paremmin mikä voi auttaa. Ja sen perusteella mitä se lääkäri vaikutti oireistani sanovan sen puhelun aikana, hän ilmeisesti epäilee, että se ei olisikaan lihasjumeista johtuvaa jännityspäänsärkyä niin kuin se YTHS:n lääkäri epäili, vaan hän vaikutti ainakin vielä ajattelevan, että se olisi kroonistunut migreeni.

Lisäksi sain sen pahimman yli viikon jatkuneen jatkuvan päänsäryn loppumaan tai ainakin lievenemään niin että kipu ja pahoinvointi ei ole yhtä pahaa ja jos se ilmeneekin, se ei kestä koko päivää. Joten ilmeisesti silloin harvoin kun saan otettua migreenin kohtauslääkkeen ilman että oksennan melkein heti sen jälkeen, se voi jopa auttaa! Mutta tuli jotenkin niin toiveikas olo siitä, että se lääkäri sanoi, että on kaikenlaista mitä voi kokeilla ja että tarvittaessa minulle voidaan kirjoittaa lähete neurologille, jotta siellä puolella voidaan kokeilla joitain uusia todella lupaavia erikoiskorvattavia lääkkeitä, jos mikään muu ei auta. Niin vihdoinkin on toive siitä, että ehkä minun ei tarvitse sittenkään elää loppuelämääni sellaisessa päänsärkyhelvetissä.

Mutta kai yritän ottaa vain päivä kerrallaan taas.