Tänään oli sitten viimeinen koe ennen kesälomaa. Eikä NN istunut vieressäni, koska yksi tyttö (neiti MM) meni siihen istumaan, vaikka istuu normaalisti yhtä pulpettia edempänä. Hmph. No, NN meni sitten istumaan siihen, missä se tyttö yleensä istuu, niin saatoin sentään sivusilmällä vilkuilla häntä silloin tällöin. Koe meni nyt niin ja näin. Tekstitaitovastaus yleiseen tyyliin, joten 5-6 pistettä olisi odotettavissa. Luultavasti sain myös pilkutuksen oikein. (Tai en ole varma tuleeko lauseeseen "Tuntuu kuin vuodenajat olisivat joka vuosi oudompia" pilkku tuohon "tuntuu"-sanan jälkeen, mutta laitoin, että tulee.) Vain sanojen oikeinkirjoitustehtävässä voi mennä aika paljon väärin. En ollut varma, kirjoitetaanko "naiivi" vai "naivi", vaikka kirjoitin sen tännekin ihan pari päivää sitten (ja ajattelin silloin, että pitää tarkistaa kumpi on oikein, mutta en sitten tarkistanutkaan). Enkä ollut varma, kun kirjoitetaan esimerkiksi "Lakeuden kutsu -romaani", niin minkä pituinen viiva siihen tulee.

Ne tekstitaitovastauksen tekstit olivat kyllä älyttömän huvittavia. Tai siis ainakin se toinen, toinen oli kuivaakin kuivempi kolumni siitä, onko EU tylsä asia. Se toinen oli niin hauska, että yhdessä kohtaa repesin melkein nauramaan. En ihan täydellisesti, koska sain hillittyä itseni, mutta ihan pikkuisen. En usko, että kovin moni huomasi kuitenkaan. Se oli kuitenkin niin repeilyttävä kohta, kun yksi remonttia tekevä mies selitti, miltä näyttää remonttiasussaan ja kuvaili sitä sanoilla: "Näytän Michelin-mieheltä, jota on puukotettu ja joka on palannut kostamaan." Kokeisiin ei saisi laittaa mitään hauskoja tekstejä, kun joillain perusvakavilla tyypeillä (koska minä en naura koulussa suunnilleen ikinä) on vaikeuksia olla nauramatta ääneen. Lopussa oli vielä juttua siitä, miten joihinkin harjoituksiin mentäessä tämän miehen poika oli unohtanut harjoituskengät autoon. No, tämä kolumnin kirjoittanut tyyppi sanoi pojalleen, että mikä tonttu sinä olet, vastahan ne oli sulla kädessä, ja siihen poika vastasi tyynesti: "Niin. Ettei vaan olis perinnöllistä." Hauskaa.

Ja viimeinen varsinainen koulupäivä oli sitten tänään. Kärsin NN-vieroitusoireista jo nyt. Varmaan pitää ottaa taas kalenteri ja laskea, miten monta päivää lomaa on, niin se tuntuu paljon lyhyemmältä sillä lailla. Höh, tein sen jo. 73 NN:töntä päivää. On se sittenkin aika pajon. Jo kun hän oli viikon Roomassa, se tuntui jo aika tuskalliselta loppuvaiheessa, ja nyt kun on koeviikko, niin näen häntä vain sen verran, mitä kokeen aikana ehdin vilkuilla. Varmaan ylikulutan sitten kesällä sitä Blackmore's nightin "Wish you were here" -biisiä.

Tänään on sitten vielä sen 2/3:n säveltapailun melodiadiktan uusinta ja 3/3:n sen yhden tehtävän. Pitäisi varmaan jotenkin opetella sitä melodiadiktajuttua varten, mutta ei oikein jaksa kiinnostaa. Selkeästi huomaa, että loma on tulossa, kun minulla ei ole mitään tekemistä. Ja taistelen angstia vastaan. Olen taistellut jo oikeastaan viikon. Yritän vain olla ajattelematta sitä, että kesäloma alkaa enkä näe NN:ää tai niitä muita ihmisiä. Nankin on lomansa töissä ja sitten hän matkustaa Unkariin (tms. jonnekin Itä-Eurooppaan kuitenkin), joten ei häntäkään tule luultavasti oikein nähtyä.

Ainoa lohtu koko kesässä on aurinko, lämpö ja se, että saa mahdollisesti hankittua vähän rahaa jostain. Minä olen ollut koko vuoden aika peeaa, ja aina kun olen halunnut ostaa jotain, niin sitten on pitänyt yrittää sopia jotain äidin kanssa. Ja ongelma on myös siinä, että vaikka äitini antaisikin mielellään rahaa, niin minä en kertakaikkiaan vain voi ottaa rahaa, jonka eteen en ole tehnyt mitään työtä. Mutta nyt jos menen ensin kunnalle töihin (laskin muuten, että tuntipalkkani on "huikeat" 2,60 euroa tunnilta, jotenkin aloin tuntea itseni jo etukäteen riistetyksi), maalaan mökin aidan vihdoin ja viimein (Minä vihaan niitä ötököitä, joita siellä vilisee, ja sitten sitä, että pitää olla kalastajanlakki päässä (hiukset tungettuna jollekin sykerölle tietysti), lapsille tarkoitettu jäätelöautopaita paita päällä ja vanhat kuluneet farkut jalassa siinä tien vieressä, mistä menee koko ajan autoja ohi. Toisaalta pohkelihakset ilmeisemminkin kehittyvä siinä, kun seisoo puoliksi ojassa ja kyykistelee ja nousee taas seisomaan ja niin edelleen.) ja leikattua nurmikoa mökillä. Se mökin nurmikonleikkaaaminen on aika törkeä homma, koska sitä nurmikkoa on siis paljon. Jos kaiken leikkaa yhteen menoon, niin siinä menee minimissään kolme ja puoli tuntia. Tarkoitukseni on kuitenkin kinuta leikkaamislupa myös kotona, jotta saan kesälomasta edes jotain irti.

Ja sitten on se Kylän miitti, jota kohtaan minulla on vieläkin äärettömän suuria epäilyksiä. Minä en oikeastaan lainkaan haluaisi mennä, mutta tiedän kuitenkin, että jos en mene, niin sitten se harmittaa minua. Ja minusta tuntuu yhä siltä, että kyläläiset eivät pidä minusta eivätkä halua minua sotkemaan heidän miittimeininkiään. Enkä minä viihdy miiteissä. Ikinä. Ja vaikka en tuntisikaan oloani erityisen angstiksi, niin muut olettaisivat, että tuntisin, koska minä näytän aina ylitympääntyneeltä. Ja sitten jos miittiin tulisi joku, joka lukee tätä blogianikin... Voin jo melkein kuvitella, mitä joku sellainen ajattelisi: "Höh, tommonenko se sitten onki. Kyllä on tylsä, ei ihmekään että se haluaa vetää ranteet auki." Enkä minä halua että he ajattelisivat noin. En minä halua olla pettymys, mutta ajattelin asiaa miltä kannalta tahansa, en voi olla mitään muutakaan. Ja vaikka kuka miten uskottelisi, että en ole pettymys, tms. niin minä olisin kuitenkin pettymys itselleni. Joo, olen aina pettymys itselleni, mutta se sattuisi enemmän, jos olisin tärkeidenkin ihmisten seurassa itselleni pelkkä pettymys.

Äh, pitäisi varmaan syödä jotain, ennen kuin häivyn kirjastoon lainaamaan yhden kirjan. Ja syömisestä puheenollen, puntariin on vaihdettu patterit. En ollut -4 vaan pelkästään -3. Nyt kun juuri äsken kävin punnitsemassa itseni, olin -2! No, huomenna ei ole koetta, niin voin rauhassa paastota tämän ja huomisen. Liikuntaakin saan ihan kivasti, kun poljen 4 kilometrin päähän kirjastoon ja takaisin. En mitenkään kuitenkaan voi päästä -7:ään lauantaihin mennessä. No, jos saan painoa laskemaan tänään -5:een asti, niin sitten se on mahdollista, mutta en usko. Painoni voi vaihdella jonkin verran, mutta pääasiassa maksimissaan 2,5 kiloa päivässä. No joo, katsotaan kuitenkin.

Äh, nyt kuitenkin kirjastoon. Jaa, voisi laittaa vielä tähän loppuun linkin biisiin, jota opettelen pianolla parhaillaan: http://pianothemes.com/content/movies/pirates/medalion.mid. Ensimmäinen sivu menee ihan hyvin, koska olen soittanut sitä aikaisemmin, mutta löysin täydet nuotit vasta vähän aikaa sitten, joten loput kaksi sivua kangertelevat. Eikä minun pianoni riitä ihan koko biisiin, joten se ärsyttää hieman. Pitäisi varmaan mennä katsomaan se kolmas leffakin joskus, mutta kun en saa sitäkään oikein aikaiseksi. Eikä ole leffaseuraa ja pitäisi raahata itsensä Vaasaan asti. Sitten siellä olisi jotain amislaisia kuitenkin vain. Miksei täällä voi olla leffateatteria? Jos olisi, niin sitten täällä olisi kaikki tarvittava.

Joo, no nyt yritän soittaa vielä kerran tuon The Medallion Calls ja sitten kirjastoon.