Minä ja Jaska sekstailtiin taas eilen. Jotenkin siitä tuli hyvä fiilis, jotenkin tuntuu, että ehkä voisinkin pitää Jaskasta oikeasti ja että ehkä tämä juttu voisi toimia. Jaska oli yötä, nukkui lattialla patjalla, mutta aamulla kömpi sitten sänkyyn viereeni hetkeksi ennen kuin lähti. Sitten oli terapia ja sen jälkeen menin keskukselle. Jaska oli jo lähtenyt, mutta keskustelin Facebookissa hänen kanssaan keskuksen koneella. Juteltiin eilisestä, Jaska sanoi, että hänellä oli ollut koko päivän kurja fiilis siitä.

Hän selitti, että häntä oli innostanut se, että me oltiin oltu kolmestaan siinä sängylläni ja makoiltu hieman virittyneessä ilmapiirissä - siis minä, Jaska ja Leevi, ja että hänestä oli ollut kivaa vähän kiusata Leeviä silittelemällä minua ja jäämällä yöksi, vaikka Leevi sanoi lähtevänsä kotiin. Sitten hän vielä sanoi, että jotenkin se seksi oli ollut hänestä jotenkin hankalaa taas ja sitten tuli se "hienoin" kommentti: hän sanoi, että hänestä tuntui, että nyt hän sai taas sen minkä halusikin, eikä enää tuntenut liiemmin mielenkiintoa minua kohtaan. Hän kyllä sanoi, että se tuntui hänestä kurjalta, mutta se jotenkin sitten vielä sai sen tuntumaan vielä kurjemmalta minulle, kun jotenkin se sitten vain lisäsi sitä uskottavuutta, sitä, että tyyppi ei oikeasti koskaan halunnutkaan minulta mitään muuta, vaikka oli selittänyt aikaisempina viikkoina, että jotenkin vain nauttii seurastani enemmän kuin kenenkään muun. Nyt hän teki jo lauantaiksikin suunnitelmia: ei ilmeisesti ollut kauhean kiinnostunut mistään meidän porukan hengailusta.

No, sama tilanne oli Leevin suhteen. Alisa oli melkein koko viikon vanhempiensa luona, joten pääsin viettämään aikaa kaksin myös Leevin kanssa. Hänkin on tehnyt aloitteita, ollaan moneen kertaan pussailtu ja nukuttu samassa sängyssä. Hän sanoi, että haluaisi aloittaa ehkä kanssani jotain, mutta myös, että ei ole enää niin ihastunut minuun kuin aikaisemmin, vaan ajatteli lähinnä, että voisihan sitä tässä nyt "pitää hauskaa yhdessä niin kauan kuin sitä kestää". Kysyin Alisastakin ja sanoi, että on tähänkin hieman ihastunut, mutta että Alisan paino on hänelle ongelma: hän ei vain oikein voi tuntea vetoa lihaviin ihmisiin.

Lisäksi Leevi yritti hieman painostustakin. Hän oli aika innokas etenemään siitä pussailusta, mutta minä en vain pystynyt luottamaan häneen sen vertaa, että olisin antanut kauheasti kosketella itseäni. Sanoin, että minua hermostutti ja ahdisti, ylipäätään koko ajatus jonkun seksisuhteenkin aloittamisesta, etenkin kun mietin, että Alisa saattaisi myös olla hieman ihastunut Leeviin. Noin siis sanoin, mutta todellisuudessahan Alisa on jutun minulle myöntänyt ja sanonut, että hänellä on vahva tunne siitä, että Leevi on Se Oikea, jonka kanssa voisi viettää loppuelämänsä.

Luonnollisesti minun on sitten vaikea yhtään mitään Leevin kanssa harkitakaan, kun se on niin suuri petos. Leevi sitten kuitenkin sanoi vain, että eihän sitä Alisalle tarvinnut kertoa, jos meillä joku juttu olisikin - tällöin häneen ei voisi sattuakaan. Lisäksi hän sanoi, että toisin kuin minua, häntä ei hermostuttanut tai ahdistanut yhtään suhteen aloittaminen kanssani. Sitten kun hieman jahkasin, niin sitten Leevi sanoi, että no ei sitten, ehkä hän menee ja iskee Alisan sitten, jos minä en halua ja jos minulle on vaikeaa moraalisista syistä mitään hänen kanssaan aloittaa, niin ei tarvitse sitten aloittaa, vaan voin jättää hänet vain Alisalle.

Ei sekään tuntunut hyvältä ja Leevi näkyi huomaavan sen ja käyttävän sitä erityisesti siihen painostamiseen. Sitten yhdessä vaiheessa kun tilanne taas lämpeni ja maattiin vierekkäin hänen kapeassa sängyssään ja pussailtiin, niin hän sanoi, että jos kerran itse sekstailu on vaikeaa ja minun on vaikea antaa koskea itseäni, niin sitten minä voisin tehdä hänelle suullani jotain. Siinä kysyin sitten että oletko käynyt testeissä joskus lähiaikoina, mihin hän sanoi, että ei koskaan, joten minä sanoin, että ei onnistu, en halua ottaa mitään riskiä. Siihen hän vähän kivahti, että älä nyt viitsi, ei siitä nyt mitään tartu. Sanoin kuitenkin ei, joten hän nousi sängystä, veti farkut takaisin jalkaan ja sanoi taas, että ei sitten. Meni istumaan taas tietokoneen ääreen ja naputteli siellä jotain ja hetken kuluttua mietti, että pitäisikö sitä soittaa Alisalle.

Menin kotiin, ja juttelin Jaskan kanssa Facebookissa. Hän selitti silloin (ennen sitä eilistä sekstailua siis), että kun oli ollut minun seurassani, niin vaikka hän on tuntenut mielialalääkkeenvaihdon myötä että hänen libidonsa oli laskenut suunnilleen nollaan, niin hän oli yllätyksekseen huomannut, että minun lähellä ollessaan hän kuitenkin oli alkanut tuntea todella suurta vetoa minua kohtaan.

Nyt kun tulin kotiin, yksin. Vain itkin. Terapiassa puhui Thomasistakin taas. Siitä, miten hän vain jotenkin ymmärsi minua ja meillä synkkasi. En kertonut eilisestä, epämääräisesti vain sanoin, että nämä molemmat miehet olivat ilmaisseet seksuaalista halukkuuttaan todella suoraan minua kohtaan. Puhuttiin siitä, miten minä olen se vahva nainen, itsenäinen ja ylpeä, etenkin kun kyse on suhteista miesten kanssa. En vain voi ilmaista kunnolla edes sitä, miten kovasti joistain ihmisistä välitän, en voi sanoa, mitä syvällä sisimmässäni toivoin ja kaipasin.

Nyt sitten nuo asiat pyörivät mielessäni ja melkein aloin itkeä jo keskuksellakin. Minúa todella ahdisti ja itkin jo hieman kotimatkallakin ja sitten heti ulko-oveni suljettuani aloin vain itkeä sellaista rumaa huutoitkua ja hyperventiloida samalla. Tuntuu, että eikö yksikään mies, joka minua tuntee, voi olla minusta oikeasti kiinnostunut ihmisenä, ei vain panona. Että vaikka olin itse ajatellut, että noiden Jaskan ja Leevin kanssa voisi jotain juttua harkita, niin nyt saankin huomata, että vaikka en kauheasti tunteita heitä kohtaan ajatellut olevankaan, niin nekin ovat enemmän kuin mitä he tuntevat minua kohtaan.

Ja sitten tulee aina se tuskallinen, sielua kalvava ajatus, että miten sellainenkin ihminen kuin Thomas, josta välitin enemmän kuin kenestäkään ennen, jonka kanssa oli niin erityistä, joka tuntui ymmärtävän minua paremmin kuin kukaan muu, saattoi vain poistaa minut kavereistaan, leikata kokonaan irti elämästään. Tuosta vain.

Mietin vain taas, että mitä vikaa minussa sitten on, kun aina käy näin. Olen avoimempi nykyään, tavallaan, monet tuntuvat osoittavan kiinnostusta minua kohtaan, mutta en vain pääse yli tunteesta, että kukaan ei koskaan oikeasti ole välittänyt minusta. Tunnen vain oloni niin yksinäiseksi. Olen pidetty keskuksellakin, ihmiset moikkaavat ja juttelevat, kutsuvat kylään, kysyvät neuvoja, kuulumisia. Silti tuntuu, että he ovat vain joitain hyvänpäiväntuttuja. Thomas joskus puhui siitä, että hänellä oli ollut sellainen fiilis koulussa. Kaikki tunsivat hänet ja hän oli suosittu, mutta silti hänestä tuntui, että hän oli enemmän yksin kuin kukaan. Ja välillä sanoi minulle, kun juteltiin, että ei ole näitäkään juttuja kertonut kenellekään. Ja silti hän vain leikkasi minut elämästään. Tuosta vain. Ei vastannut edes viesteihini, yhteydenottoihini. Ei hän oikeasti voinut minusta välittää edes murto-osaa siitä miten minä välitin hänestä, koska sitten hän ei olisi voinut ikimaailmassa tehdä niin.

Pitää kai ottaa kohta joku rauhoittava, kun päähän sattuu tämä jatkuva hyperventilointi. Thomasin bändi esiintyy taas huomenna parinsadan metrin päässä kämpältäni. En ole menossa. Ei pidä mennä, koska ei pidä painostaa toista raukkaa. Enkä jaksaisikaan. En vain halua olla se vahva aina, kuten tuolloin pitäisi. Thomas on muka kauhea uhri tässä, vaikka minä olen se, joka on joutunut olemaan vahva meidän välisessä suhteessa. Kukaan ei vain tiedä minusta sitä. Ei kukaan tiedä minusta mitään.

Turn the Page by Thomas & bändi (Metallica-cover)